Bjarmien vallan kukoistus ja tuho
| Bjarmien vallan kukoistus ja tuho – Historiaa ja runoutta | |
|---|---|
| Kirjailija | Martti Haavio |
| Kieli | suomi |
| Genre | tietokirjallisuus |
| Kustantaja | WSOY, uudistettu laitos SKS Kirjat |
| Julkaistu | 1965 |
| Sivumäärä | 297[1] |
| Sarja: Kirjokansi 181 (uudistettu laitos) | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Bjarmien vallan kukoistus ja tuho – Historiaa ja runoutta on Martti Haavion kirjoittama ja WSOY:n vuonna 1965 julkaisema tietokirja, joka käsittelee Bjarmiaa eli Bjarmien maata. Se on islantilaisissa saagoissa ja muissa keskiaikaisissa lähteissä esiintyvä alue, joka sijaitsi Jäämeren tai Vienanmeren rannoilla. Bjarmeja on perinteisesti pidetty suomalaisugrilaisena kansana. Heidän on arveltu vaurastuneen käymällä kauppaa suurten jokien varrella.[2] Tätä kesti 800-luvulta 1200-luvulle.[3] Viikinkien ja myöhemmin mongolien hyökkäykset koituivat lopulta Bjarmien maan tuhoksi, mutta tarina tästä muinaisesta suomensukuisesta kansasta jäi elämään saagoihin.[2]
Haavio käy kirjassaan läpi bjarmeista kertovaa runsasta aineistoa. Saatesanoissaan hän toteaa pyrkivänsä ”erottamaan toisistaan historiallisen tiedon ja runouden”.[3]
Bjarmien vallan kukoistus ja tuho -teoksen uuden painoksen esipuheen on kirjoittanut Juha Hurme.[2]
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Idean kirjaansa Haavio sai jatkosodan aikana Aunuksessa, jossa hän tutustui sikäläisiin vepsäläisiin ja lyydiläisiin kyliin yhdessä asetoveriensa Yrjö Jylhän, Olavi Paavolaisen, Sakari Pälsin seurassa. Käynnit kylissä tekivät miehiin suuren vaikutuksen. Heistä jokainen inspiroitui myöhemmin ilmaisemaan kokemuksiaan kukin omalla tavallaan. Haavio kansanrunouden tutkijana kirjoitti lyydiläisten ja vepsäläisten kaukaisesta menneisyydestä.[3]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tutkijat ovat kautta aikojen kiistelleet, mikä bjarmien kansallisuus oikeastaan oli. Heitä on pidetty erillisenä suomensukuisena kansana, kuten komeina, savolaisina, karjalaisina, vatjalaisina mutta myös vepsäläisinä. Haavion mielestä he olivat vepsäläisten esivanhempia. Hän ajatteli, että muinaiset bjarmit olivat samaa kansaa, jota hän toveriensa kanssa kohtasi vepsäläisten ja lyydiläisten kylissä Aunuksessa.[3]
Teoksessaan Haavio päättelee bjarmien kansallisuudennimen olevan naapurikansan norjalaisten antama. Muinaisuudessa vieraita kansoja nimitettiin usein heidän ominaisuuksiensa mukaan, ja koska bjarmit tunnettiin vaaleasta ihon-, tukan- ja silmienväristään, saivat he nimensä bjarmi-sanueen merkityksistä 'valo – valkea – valkoinen'. Haavio todistelee teoksessaan myös, että bjarmit ovat samaa kansaa kuin olivat taipaleentakaiset tšuudit ja vepsäläiset, ja niinpä hän käyttää kautta kirjan näitä termejä synonyymeina.[3]
Muinaiset bjarmit hankkivat rikkauksia käymällä kauppaa turkiksilla. Haavio mainitsee, miten Ruijasta itään ja kaakkoon sijaitsevien alueiden nautintaoikeus, jossa bjarmit metsästivät, oli kauan epämääräinen ja kiistanalainen kysymys. Viikingit havittelivat bjarmien rikkauksia ja tekivät Bjarmiaan useita ryöstöretkiä. Tunnetuin niistä lienee saaga, jossa kerrotaan, miten viikingit Thore ja Karli miehineen ryöstivät bjarmien jumalan Jómalin aarteet.[3]
Bjarmit katosivat vuoden 1240 tienoilla Norjan historiallisista asiakirjoista. Kun aasialaiset mongolit hyökkäsivät Pohjois-Venäjälle vuonna 1238, he ulottivat valloituksensa Bjarmiaan saakka. Joukko bjarmeja pakeni silloin Norjaan kuningas Hákonin suojelukseen. Valtaosa bjarmeista jäi paikoilleen, ja Haavion kirjoittaa, että heitä siis elää edelleen vepsäläisissä ja lyydiläisissä kylissä.[3]
Haavio toteaa teoksessaan, miten bjarmien tuhoon liittyvät myös turkiskaupassa tapahtuneet muutokset. Haavio kirjoittaa, että Venäjän turkiskaupan läntisen keskuksen, Kiovan, merkitys oli jo 1100-luvun lopussa ja 1200-luvun alussa monesta syystä taantunut. Liikametsästys oli hävittänyt turkiseläimet lähes täysin Dneprin jokilaaksosta ja sen ympäristöstä. Samaan aikaan turkisten tuonti pohjoisilta seuduilta supistui. Toisaalta ristiretkien seurauksena Dneprin kauppareitin korvasi uusi reitti länsimaista Välimeren kautta Orienttiin. Lisäksi mongolit tunkeutuivat keskisellä- ja eteläiselle Venäjälle ja katkaisivat Kiovan ja Bagdadin kalifaatin väliset jo heikentyneet kauppayhteydet. Romahdus Venäjän turkismarkkinoilla aiheutti siis Haavion näkemyksen mukaan käänteen Bjarmian taloudellisessa rakenteessa.[3]
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tietokirjailija Seija A. Niemen mukaan Martti Haavio tekee kirjassaan kirjallisuuskatsauksen tšuudeista, hopeatiestä, vepsäläisten kirjeestä Bolgarian kuninkaalle, Juran arvoituksesta, Starkáðr vanhasta ja bjarmeista, Ragnar Loðbrókista, norjalaisten viikinkiretkistä Bjarmiaan, Thorista Bjarmiassa, Bjarmian aarteista, Bjarmien Jómalista ja Bjarmien vallan tuhosta. Niemi toteaa, että paikoitellen runsas aineisto hankaloittaa kokonaiskuvan luomista bjarmeista, mutta lopputulos on avartava lukukokemus muinaisuuden Bjarmiasta ja sen asukkaista.[3]