Besarion Džugašvili
_Ivanovich_Jughashvili%27s_Grave.jpg)
Besarion Ivanes dze Besarion Džugašvili (georg. ბესარიონ ჯუღაშვილი , ven. Виссарион Джугашвили), joka tunnetaan yleisesti nimellä Beso, (n. 1850 – 25. elokuuta 1909) oli Josif Stalinin isä. Georgian Didi Lilossa talonpoikaiseen maaorjaperheeseen syntynyt ja nuorena Tbilisiin muuttanut Besarion Džugašvili toimi kaupungissa suutarina kenkätehtaalla.
Besarion Džugašvili sai pyynnön perustaa oman kenkäkaupan Goriin, missä hän tapasi ja meni naimisiin Jekaterina Geladzein kanssa, jonka kanssa hän sai kolme poikaa, joista vain nuorin, Ioseb, selvisi varhaislapsuudestaan hengissä.
Besarion Džugašvilin kenkäkauppa epäonnistui taloudellisesti ja hänelle kehittyi vakava alkoholiongelma, minkä vuoksi hän jätti perheensä ja muutti takaisin Tbilisiin vuonna 1884 työskenteleen jälleen kenkätehtaalla. Hänellä oli vähän yhteyttä vaimonsa tai poikansa kanssa tuona aikana ja hänen elämästään on siitä lähtien ollut vähän tietoa, paitsi että hän kuoli vuonna 1909 maksakirroosiin.
Perhetausta ja varhainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Besarion Džugašvilin perheestä tiedetään vain vähän. Hänen isoisänsä Zaza Besarion Džugašvili (1780–1847) oli mukana vuoden 1804 Mtiuleti-kapinassa Venäjän valtakuntaa vastaan, joka oli liittänyt itäisen Georgian (Kartli-Kakheti) vuonna 1801 osaksi valtakuntaa. Zaza oli mahdollisesti taustaltaan osseetti ja oli kotoisin Gerin kylästä, lähellä nykyistä Etelä-Ossetiaa.[1][2][3][2][4] Zaza pakeni kapinaa ja muutti Didi Lilon kylään noin 16 km:n päästä pääkaupunki Tbilisistä.
Zaza oli prinsessa Badur Machabelin maaorja hoitaen tämän viinitarhaa. Siellä hänelle syntyi poika Vano jolla puolestaan syntyi oli kaksi poikaa: Giorgi ja Besarion, joka syntyi todennäköisesti noin vuonna 1850.[1][2] Vano kuoli nuorena, todennäköisesti ennen 50-vuotispäiväänsä, kun taas Giorgi työskenteli majatalonisäntänä kunnes rosvot tappoivat hänet.[2]
Ilman perhettä Besarion Džugašvili muutti Tbilisiin ja työskenteli G. G. Adelkhanovin kenkätehtaalla.[1] Besarion Džugašvili todennäköisesti oppi Tbilisissä äidinkielensä georgian lisäksi myös armeniaa, azeria ja venäjää.[4]
Vuonna 1870 Besarion Džugašvili muutti Goriin, noin 75 km päässä Tbilisistä, tekemään kenkiä siellä olevalle venäläisille varuskunnalle.[2] Gori oli tuolloin pieni kaupunki, jossa asui noin 7 000 asukasta. Suurin osa kaupungin asukkaista oli armenialaisia, minkä lisäksi siellä asui runsaasti georgialaisia sekä vähän venäläisiä, abhaaseja ja osseetteja. Kaupungin merkitys kasvoi vuonna 1871, kun Transkaukasian rautatien haara yhdisti kaupungin Tbilisiin ja Potiin, öljyviennin tärkeään satamaan.[2]
Elämä Gorissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Besarion Džugašvili perusti kenkäkaupan Gorin venäläiskortteliin kasarmin läheisyyteen. Vuonna 1872 tai 1874 hän meni naimisiin Ekaterine (Keke) Geladzen kanssa joka oli talonpojan tytär. Vaimo oli todennäköisesti tuolloin vasta 16-vuotias.[2][1][4] Keke oli kotoisin Gamorin kylästä lähellä Goria. Hän oli muuttanut kaupunkiin nuoressa iässä isänsä kuoleman jälkeen.[1]
Heillä oli kolme lasta, kaikki poikia, vaikka kaksi ensimmäistä, Mikheil (s. 14. helmikuuta 1875) ja Giorgi (s. 24. joulukuuta 1876), kuolivat kahden kuukauden ikäisinä.[1][2] Heidän kolmas ja viimeinen poikansa, Ioseb, syntyi 6. joulukuuta 1878.
Mikheilin kuoleman jälkeen Besarion Džugašvili alkoi juopotella ja avioliitto alkoi rakoilla.[1][2][4] Besarion Džugašvilin juomisella oli kielteisiä vaikutuksia hänen liiketoimintaansa ja kotielämäänsä.[1][2][3] Usein humalassa olevasta Džugašvilistä tuli väkivaltainen ja hän pahoinpiteli Kekeä ja Iosebia.[1]
Viimeiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1884 Besarion Džugašvili jätti perheen ja muutti Tbilisiin.[2][1] Hän palasi vanhaan työhönsä Adelkhanovin tehtaalle. Hän lähetti Tiflistä rahaa Kekelle sekä pyrki sovintoon hänen kanssa mutta nämä yritykset epäonnistuivat.[1]
Besarion Džugašvili järkyttyi saatuaan tietää, että Keke oli pistänyt poikansa Iosebin kouluun, toivoen sen sijaan, että hänen poikansa seuraisi isänsä polkuaan ja tulisi suutariksi.[1][2] Keke päätti yhteyksillään kirkkoon että Ioseb jatkaisi opintojaan tullakseen jotta hänestä voi tulla pappi.[2]
Besarion Džugašvili alkoi tehdä kenkiä armenialaisessa basaarissa Tbilisissä sijaitsevassa pajassa, ja hänen elämänsä oli sen jälkeen epävarma[2] Besarion Džugašvili piti yhteyttä poikaansa Iosebiin.[2]
Elokuussa 1909 Besarion Džugašvili oli Tbilisin Mikailovskin sairaalassa tuberkuloosin, koliitin ja kroonisen keuhkokuumeen takia. Hän kuoli 12. elokuuta 1909 ja kuolinsyyksi ilmoitettiin maksakirroosina. Vain yksi henkilö osallistui hänen hautajaisiinsa, ja hänet haudattiin merkitsemättömään hautaan Telaviin.[2]
Besarion Džugašvilin haudan sijainti oli tuntematon vuoteen 1972 saakka, jolloin Georgian kommunistisen puolueen entinen ensimmäinen sihteeri Kandid Charkviani oli löytänyt sen pitkän etsinnän jälkeen .[5] Charkviani oli aikaisemmin etsinyt valokuvia Besarion Džugašvilista ja oli löytänyt useita kuvia jotka todennäköisesti oli otettu Besarion Džugašvilista. Josef Stalin ei kuitenkaan pystynyt vahvistamaan, oliko joku kuva hänen isänsä[5] Väitetään että on vain yksi valokuva Džugašvilista, vaikkakaan sen aitoutta ei ole koskaan vahvistettu.[2][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Montefiore, Simon Sebag (2007), Young Stalin, London: Phoenix, ISBN 978-0-297-85068-7
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Kotkin, Stephen (2014), Stalin, Volume I: Paradoxes of Power, 1878–1928, New York City: Penguin Press, ISBN 978-1-59420-379-4
- ↑ a b Service, Robert (2005), Stalin: A Biography, Cambridge, Massachusetts: Belknap Press of Harvad University, ISBN 0-674-01697-1
- ↑ a b c d Rayfield, Donald (2004), Stalin and His Hangmen: The Tyrant and Those Who Killed for Him, New York City: Random House, ISBN 0-375-50632-2
- ↑ a b Charkviani, Kandid (2015), Gela Charkviani (ed.), სტალინთან ურთიერთობის ეპიზოდები ((georgiaksi)), Tbilisi: Artanuji
- ↑ Marcou, Lilly (1996), Staline vie privée, Paris: Calmann-Lévy, ISBN 2-7021-2589-1