Berke-kaani
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Berke-kaani (k. 1267) oli Kultaisen ordan hallitsija vuosina 1257–1266, veljensä Batun ja tämän pojan jälkeen.[1] Berken aikana Kultaisesta ordasta tuli Pyhän maan puolustaja, kun se liittoutui mamelukkien kanssa mongoliheimolaisiaan vastaan.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Berke oli Tšingis-kaanin pojanpojanpoika[1]. Vuonna 1235 Berke liittoutui veljiensä Ordan ja Batun kanssa ja marssi valtavan, ehkä 150 000 miestä käsittäneen, armeijan kanssa Siperiasta Volgan Bulgariaan ja kiptšakkien maille, jotka he valtasivat. Seuraavaksi he valtasivat Venäjän ruhtinaskunnat ja hävittivät lukuisia Venäjän kaupunkeja maan tasalle. Berke seurasi Batua edelleen Eurooppaan, jossa Unkarin armeija tuhottiin Mohin taistelussa. Suurkaani Ögödein kuoltua kaaniperheen jäsenet palasivat Mongoliaan valitsemaan suurkaania, joksi Berke veljineen kannatti Batua. Sen epäonnistuttua he palasivat Venäjälle, jonne perustettiin Kultaisen ordan valtakunta. Ögödein ja Jotšin perillisten vihanpidon vuoksi Kultainen orda ei yrittänyt enää vallata Eurooppaa, vaan kukin hallitsija pyrki varustautumaan sukulaistensa hyökkäyksen varalta.
Valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Batun kuoltua vuonna 1255 hallitsijana oli vähän aikaa hänen poikansa Sartak, kunnes Berke sai vallan vuonna 1257. Hän oli kyvykäs hallitsija ja onnistui ylläpitämään ja stabiloimaan vastaperustettua Kultaista ordaa, yhtä Mongolivaltakunnan neljästä osasta.
Berke kääntyi islamiin ja oli ensimmäinen islamilainen mongolihallitsija[1]. Berke oli raivostunut Il-kaanien valtakunnan Hülegü-kaanille, joka oli hävittänyt Bagdadin ja murhannut kalifi Al-Musta'simin ja jonka aluelaajentamishalut Syyriassa ja Egyptissä uhkasivat Berken uskonveljiä. Konflikti kehittyi viimein avoimeksi sodaksi vuonna 1262. Hülegü kärsi tappion Pohjois-Kaukasuksella, ja Berken veljenpoika Nogai murskasi hänen joukkonsa Terekjoella. Hülegü kuoli vuonna 1265 ja Berke itse seuraavana vuonna taistellessaan Hülegün poikaa Abaqa-kaania vastaan.
Berkeä seurasi Kultaisen ordan valtaistuimelle hänen veljenpoikansa Mengu-Timur, joka jatkoi Berken politiikkaa mamelukkien kanssa liittoutumisessa ja Il-kaanien valtakunnan patoamisessaselvennä. Useimmat historioitsijat uskovat, että Berken sota Hülegüä vastaan pelasti loput Pyhästä maasta, kuten Jerusalemin ja Mekan Bagdadin kohtalolta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
