Bentsylideeniasetoni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bentsylideeniasetoni
Tunnisteet
IUPAC-nimi 4-fenyyli-3-buten-2-oni
CAS-numero 122-57-6
PubChem CID 637759
SMILES CC(=O)C=CC1=CC=CC=C1[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C10H10O
Moolimassa 146,18 g/mol
Sulamispiste 42 °C[2]
Kiehumispiste 262 °C [2]
Tiheys 1,01 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Bentsylideeniasetoni eli bentsaaliasetoni (C10H10O) on aromaattinen α,β-tyydyttymätön ketoni. Yhdistettä käytetään orgaanisessa synteesissä ja hajusteissa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa bentsylideeniasetoni on valkoisia tai kellertäviä kiteitä. Yhdiste liukenee yleisimpiin orgaanisiin liuottimiin, kuten etanoliin, asetoniin, dietyylieetteriin ja bentseeniin, mutta on veteen liukenematonta.[2][3]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bentsylideeniasetonia valmistetaan emäskatalysoidulla aldolikondensaatiolla bentsaldehydistä ja asetonista.[4][3]

Bentsylideeniasetonia käytetään pääasiassa orgaanisessa synteesissä ja siitä valmistetaan muita yhdisteitä. Esimerkiksi vedyllä pelkistämällä bentsylideeniasetonista muodostuu bentsyyliasetonia.[2][3] Yhdistettä voidaan käyttää myös ligandina organometalliyhdisteissä kuten (η4-bentsylideeni)trikarbonyyliraudassa, jota muodostuu bentsylideeniasetonin ja dirautanonakarbonyylin välisessä reaktiossa ja jota käytetään katalyyttinä orgaanisissa reaktioissa[5]. Bentsylideeniasetonia voidaan käyttää myös fiksatiivina hajustevalmisteissa ja apuaineena päällystettäessä metalleja sähkökemiallisesti.[4][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Benzylideneacetone – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 10.2.2014.
  2. a b c d e Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 297. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  3. a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 118. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.2.2014). (englanniksi)
  4. a b Jarl L. Opgrande, Edward E. Brown, Martha Hesser & Jerry Andrews: Benzaldehyde, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 10.2.2014
  5. Hans-Joachim Knölker: 4-Benzylideneacetone)tricarbonyliron, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2001. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.2.2014
  6. George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 64. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.2.2014). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.