Lesotho

Lesothon kuningaskunta Mmuso wa Lesotho
lippu vaakuna
Valtiomuoto	perustuslaillinen monarkia
Kuningas Pääministeri	Letsie III Pakalitha Mosisili
Pääkaupunki	Maseru
Pinta-ala
– yhteensä	30 355 km² (sijalla 137)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2015)	2 135 000 (sijalla 143)
– väestötiheys	70,6 / km²
– väestönkasvu	0,116 % % (2010)
Viralliset kielet	sesotho, englanti
Valuutta	Lesothon loti (LSL)
BKT
– yhteensä	3,155 miljardia USD (sijalla 173)
– per asukas	1 600 USD
HDI (2014)	0,497 (sijalla 161)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	7,1 %  %
– teollisuus	34,7 % %
– palvelut	58,1 % %
Aikavyöhyke	UTC+2
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys – Isosta-Britanniasta	4. lokakuuta 1966
Lyhenne	LS
– ajoneuvot:	?
– lentokoneet:	?
Kansainvälinen suuntanumero	+266
Motto	Khotso, Pula, Nala (rauha, sade, vauraus)
Kansallislaulu	Lesotho Fatse La Bontat'a Rona
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Lesothon kuningaskunta eli Lesotho on vuoristoinen sisämaavaltio eteläisessä Afrikassa. Maa on kokonaan Etelä-Afrikan ympäröimä enklaavi. Suurin osa kuningaskunnan yli kahdesta miljoonasta asukkaasta on sothoja. Lesothosta kaakkoon ovat Lohikäärmevuoret. Lesotho on hyvin suurelta osin sidoksissa Etelä-Afrikkaan. Lähes puolet aikuisista lesotholaismiehistä on töissä Etelä-Afrikassa valkoisten farmeilla, ja valtion talous perustuu enimmäkseen rahoihin, jotka he lähettävät perheilleen.

Historia

Varhaiset vaiheet

1500-luvulle asti Lesotho oli sanien (bushmannien) asuttamaa aluetta. Nykyinen suurin väestöryhmä, sothot, tuli alueelle osana bantuekspansiota.

Lesothon kuningaskunta syntyi zulu-kuningas Shaka Zulun valloitusten aiheuttaman mfecaneliikkeen seurauksena. Shakan aikalainen Moshoeshoe perusti eteläiselle Highveldille voimakkaan sothokuningaskunnan 1820- ja 1830-luvuilla. Hän linnoitti vahvasti Thaba Bosiun ylängön ja käyttäen tätä tukikohtanaan rakensi suuren kuningaskunnan. Moshoeshoen kuningaskunta veti puoleensa ympäröivien aluiden nälänhädän ja sotien vaivaamia ihmisiä, jotka integroituivat yhteiskuntaan ja joiden tämän jälkeen katsottiin olevan sothoja. Moshoeshoe vahvisti valtakuntaansa myös sotilaallisesti hankkien aseita ja hevosia Kapmaasta. Moshoeshoe säilytti diplomatian keinoin ystävälliset välit naapurikuningaskuntiin ja ajoittain maksoi Shakalle suojelurahaa välttääkseen sotaa. 1830-luvun puoleen väliin mennessä valtion väkiluku oli kasvanut 30 000 ihmiseen ja se oli eteläisen Highveldtin suurin kuningaskunta.

Brittien protektoraatti ja yksipuoluevalta

1800-luvun puolivälissä Moshoeshoe menetti toistuvissa sodissa suuren osan kuningaskuntansa alueesta buureille. Hän pyysi kuningatar Viktorialta, että hänen maansa saisi ”levätä hänen majesteettinsa mahtavan lipun laskosten suojissa.” Viktoria suostui tähän, ja Lesothosta tehtiin Britannian protektoraatti 1868. Moshoeshoen kuoltua 1870 maa liitettiin Kapmaahan. 1880 puhkesi sota, jonka päätteeksi maa alistettiin suoraan brittien siirtomaaksi. Vuonna 1910 heimopäälliköt perustivat kansallisen neuvoston, joka sai valtaa paikallishallinnon asioissa. Vuonna 1952 perustettiin radikaali Basutomaan Kongressipuolue (BCP) jota johti Ntsu Mokhehle. Se ajoi täydellistä itsenäisyyttä ja vastusti rotusortoa. Puolueella oli yhteyksiä Etelä-Afrikan ANC:hen. Vuonna 1958 perustettiin maltillisempi Basutomaan kansallinen puolue (BNP), jota johti Leabua Jonathan.

Radikaali BCP voitti vuoden 1960 vaalit ja aloitti heti itsenäisyysneuvottelut Britannian kanssa Maan itsenäistyessä 4. lokakuuta 1966 sitä tuli perustuslaillinen monarkia. Kuninkaaksi kruunattiin Moshoeshoen pojanpojanpoika Moshoeshoe II. Pääministeriksi nousi BCP:n aiemmasta vaalivoitosta huolimatta maltillisen BNP:n johtaja Leabua Jonathan.

Ensimmäisissä itsenäisyyden jälkeisissä vaaleissa 1970 BNP:n kilpailija (BCP) näytti nousevan valtaan, mutta BNP:n hallitus mitätöi vaalitulokset ja julisti poikkeustilan. BCP:n johtoa vangittiin, ja kuningas lähti tilapäisesti maanpakoon. Vuosina 1970–1986 maassa oli käytännössä BNP:n yksipuoluevalta. Leabua Jonathan muutti kurssia, tarjosi suojapaikan eteläafrikkalaisille ANC:n sisseille ja lähestyi Kuubaa. Etelä-Afrikka asetti maan saartoon.

Vallankaappauksia ja kapinoita

Tammikuussa 1986 sotilaskaappaus lopetti Leabua Jonathanin valtakauden siirtäen valtaa kuninkaalle ja Justin Lekhanyan sotilashallinnolle. Lekhanya poisti kuninkaan valtaoikeudet 1990, Moshoeshoe II lähti maanpakoon ja hänen pojastaan tuli kuningas Letsie III, jolla oli vain seremoniallisia tehtäviä. Lekhanya joutui seuraavan vuonna uuden sotilaskapinan syrjäyttämäksi. Sitä johtanut kenraalimajuri Elias Ramaema kutsui vanhan kuninkaan kotiin ja lupasi järjestää demokraattiset vaalit.

Vuoden 1993 parlamenttivaaleissa BCP sai ylivoimaisen voiton saaden kaikki parlamentin 65 paikkaa ja Ntsu Mokhehle nousi pääministeriksi. Vuonna 1995 Letsie III luovutti vallan isälleen, mutta tämä kuoli onnettomuudessa 1996 ja poika nousi jälleen valtaistuimelle.

BCP hajosi kahteen osaan, ja sen enemmistön perustama uusi puolue Lesothon Demokratian Kongressi (LCD) voitti vuoden 1998 vaalit, mutta tulosta väitettiin epärehelliseksi. Opposition väkivaltaiset mielenosoitukset ja sotilaskapina elo-syyskuussa 1998 johtivat siihen, että hallitus kutsui SADC:n joukkoja tuekseen.

Paluu normaalitilaan

Sittemmin maan tilanne rauhoittui ja LCD uudisti vaalivoittonsa toukokuussa 2002. Vaalilakia oli uusittu, joten pienetkin puolueet saivat äänensä kuuluviin parlamentissa. Kansainväliset tarkkailijat pitivät vaaleja rehellisinä, mutta oppositio ei.

Vuosina 2004 ja 2007 maahan julistettiin hätätila pitkään jatkuneen kuivuuden aiheuttaneen ruokapulan vuoksi.

Vuonna 2006 LCD:stä irtaantui merkittävä joukko kansanedustajia ja ministereitä, jotka perustivat oman puolueensa. Parlamentti hajotettiin, mutta LCD voitti ennenaikaiset vaalit. Kolmea poliitikkoa vastaan tehtiin attentaatteja. Huhtikuussa 2009 pääministeri selvisi murhayrityksestä.

Thomas Thabane nousi pääministeriksi vuoden 2012 vaalien jälkeen. Elokuussa 2014 hän pakeni Etelä-Afrikkaan syyttäen asevoimia kaappausyrityksestä. Ennenaikaisten vaalien jälkeen muodostettiin koalitiohallitus, jota johtaa pääministeri Pakalitha Mosisili.

Politiikka

Lesotho on perustuslaillinen monarkia, jossa muodollisena valtionpäämiehenä on kuningas mutta poliittinen valta keskittyy pääministerille.

Kuningas nimittää pääministerin valtioneuvoston suosituksesta, ja tämän on nautittava eduskunnan luottamusta. Pääministeri suosittelee, ketkä kansanedustajat kannattaisi nimittää ministereiksi, ja kuningas noudattaa hänen neuvoaan. Eduskuntaan valitaan 80 jäsentä vaalipiireistä ja 40 jäsentä puolueiden voimasuhteissa. Senaattiin kuuluu 22 päällikköä ja 11 jäsentä, jotka kuningas nimittää valtioneuvoston suosituksen mukaan.

Vuoden 2015 vaalien jälkeen koalitiohallituksen pääministeriksi nousi Pakalitha Mosisili. Parlamentin paikkajako on Democratic Congress DC 48 paikkaa, All Basotho Convention ABC 30, Lesotho Congress for Democracy LCD 26, Basotho National Party BNP 5, Popular Front for Democracy PFD 3, National Independent Party NIP 2, muut 6 paikkaa.

Hallinnollinen jako

Lesotho on jaettu kymmeneen alueeseen (district):

Kartta Lesothon aluejaosta

Lesothon hallintoalueet

Alue	Numero kartassa	Pääkaupunki	Pinta-ala (km2)	Väkiluku (9.4.2006)
Berea	1	Teyateyaneng	2222	250 006
Butha-Buthe	2	Butha-Buthe	1767	110 000
Leribe	3	Hlotse	2828	293 000
Mafeteng	4	Mafeteng	2119	192 000
Maseru	5	Maseru	4279	431 000
Mohale's Hoek	6	Mohale's Hoek	3530	177 000
Mokhotlong	7	Mokhotlong	4075	97 000
Qacha's Nek	8	Qacha's Nek	2349	69 000
Quthing	9	Moyeni	2 916	124 000
Thaba-Tseka	10	Thaba-Tseka	4270	130 000

Maantiede

Makhaleng Gorges -joki Lesothossa

Kartta Lesothon korkeussuhteista

Lesotho sijaitsee kokonaan varsin korkealla ylänköalueella, yli kilometrin korkeudessa. Korkein kohta on Thabana Ntlenyana 3 482 metriä, matalin Orange- ja Makhaleng-jokien yhtymäkohta 1 400 metrissä.

Lunta Lesothossa

Lesothon ilmasto muistuttaa Etelä-Afrikan highveltiä, mutta lämpötilat ovat selvästi alempia, siellä on säännöllisesti pakkasta ja luntakin. Kesät ovat lämpimiä, mutta harvoin tukalan kuumia ja sadetta esiintyy useammin kuin talvella.

Lesothossa on vain yksi kansallispuisto, Sehlabatheben kansallispuisto. Se sijaitsee maan kaakkoiskulmassa.

Talous

Lesotho on taloudeltaan riippuvainen Etelä-Afrikasta. Lesothossa on vain vähän luonnonvaroja ja se on riippuvainen ulkomailta tuoduista elintarvikkeista. Lähes kaikki perheet kasvattavat kotitarpeiksi maissia, vehnää, herneitä ja papuja, mutta sato ei riitä omavaraisuuteen. Karjankasvatus on tärkeä elinkeino, ja lampaiden ja vuohien villa ja mohair antavat raaka-ainetta pienimuotoiselle tekstiiliteollisuudelle.

Lesothon talouden pohjana on veden ja sähkön vienti Etelä-Afrikkaan, teollisuus, maatalous (etenkin karjanhoito) ja jossain määrin Etelä-Afrikassa työskentelevien siirtotyöläisten kotiin lähettämät palkat. Vientituotteita ovat myös timantit, villa ja mohair.

YK:n kehitysohjelma UNDP:n laskemalla Inhimillisen kehityksen indeksiksillä (Human Development Index, HDI) mitattuna Lesotho oli vuonna 2007 sijalla 156 yhteensä 185 arvioidusta maasta.

Väestö

Yli 99 % Lesothon väestöstä on etnisesti basothoja. 80 % on uskonnoltaan kristittyjä. Viralliset kielet ovat sesotho ja englanti, vähemmistökielinä ovat phuthi, zulu ja xhosa.

Vuonna 2015 Lesothon väestöstä 23 % oli HIV:n tai AIDSin kantajia. Luku on maailman suurimpia.

Alle viisivuotiaista lapsista 13,5 % on alipainoisia. Yleisimpien rokotusten kattavuus on 2010-luvulla ollut hyvä: 92–96 prosenttia lapsista saa polio-, tuhkarokko- ja DTP-rokotteet.

Koulutus

Alakoululaisia Lesothossa

Lesothon yliopisto toimii Roman pikkukaupungissa noin 30 kilometriä maan pääkaupungista Maserusta. Se on alkujaan Etelä-Afrikan katolisen kirkon perustama oppilaitos vuodelta 1945. Vuonna 2000 siellä oli yli 2 800 opiskelijaa.

Edes peruskoulun käyminen ei ole ollut Lesothossa pakollista eikä ilmaista. Nykyisin oppivelvollisuus koskee 6–13-vuotiaita, ja koulumaksuja poistetaan asteittain. Vuonna 2003 arvioitiin, että yli 15-vuotiaista miehistä 74,5 % ja naisista 94,5 % osasi lukea. Vuonna 2004 ala-astetta kävi kouluikäisistä pojista 82 %, tytöistä 88 %. Yläastetta kävi vain 16 % ikäluokan pojista ja 27 % tytöistä. Miesten vähäisempi koulunkäynti on epätavallista Afrikassa, ja sen selityksenä on poikien käyttö paimenina.

Kulttuuri

Basotho-hattu

Lesotholaisten kulttuuri on homogeenisempaa kuin monessa Afrikan maassa, sillä maa on kansallisesti melko yhtenäinen. Elämä vuoristossa erottaa sen monista Afrikan lämpimämpien osien kulttuureista. Esimerkki tästä on lesotholaiset huovat: itäafrikkalaisten kangojen sijasta lesotholaiset kääriytyvät lämpimämpiin peitteisiin. Perinteinen lesotholainen ruohosta kudottu hattu muistuttaa muodoltaan Mokorotlo-vuorta.

Perinteisesti lesotholaiset miehet vastaavat karjasta ja naiset hoitavat kodin ja viljelykset, kantavat veden kylän kaivolta ja polttopuut pitkänkin matkan päästä. Pojat aloittavat paimentamisen usein viisi–kuusivuotiaina ja viettävät kuukausiakin lauman mukana poissa kotoa.

Kansankulttuurissa tanssi, laulu ja kansantarut kietoutuvat yhteisesitykseksi, jossa yleisö elää mukana ja osallistuu lauluin ja taputuksin vanhojen kansantarinoiden kertaamiseen.

Tunnetuin lesotholainen kirjailija on Thomas Mofolo, joka kirjoitti sothon kielellä.

Urheilu

Lesothon suosituin urheilulaji on jalkapallo, jota harrastaa 110 000 maan asukasta. Maan miesten edustusjoukkue on ollut FIFA-rankingissa parhaimmillaan sijalla 120.

Lesotho on osallistunut olympialaisiin yhteensä yhdeksän kertaa vuoden 1972 kisoista lähtien, mutta yksikään maan edustaja ei ole voittanut olympiamitalia.

Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Lesotho Wikivoyagessa (englanniksi)

Kansainyhteisö