Bark at the Moon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bark at the Moon
Ozzy Osbourne
Studioalbumin Bark at the Moon kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  6. elokuuta - 2. lokakuuta 1983 Ridge Farm- ja Abbey Road-studiot[1]
 Julkaistu 15. marraskuuta 1983
22. elokuuta 1995 (uusintapainos)
2002 (uusintapainos)
 Formaatti LP, CD, C-kasetti
 Tuottaja(t) Ozzy Osbourne, Bob Daisley ja Max Norman
 Tyylilaji heavy metal
 Kesto 38.50
 Levy-yhtiö Epic Records
CBS
Muut kannet
Ozzy Osbourne Bark at the Moon back cover.jpg
Albumin takakansi
Listasijoitukset
  • Ruotsin lippu 9. (10. tammikuuta 1984)[2]
  • Yhdysvaltain lippu 19. (1983)[3]
  • Suomen lippu 20. (joulukuu 1983)[4]
  • Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 24. (joulukuu 1983)[5]
Ozzy Osbournen muut studioalbumit
Speak of the Devil
1982
Bark at the Moon
1983
The Ultimate Sin
1986
Vuoden 1995 uusintapainoksen kansikuva.

Bark at the Moon on Ozzy Osbournen studioalbumi vuodelta 1983. Se on ensimmäinen Osbournen albumeista jolla kitaraa soittaa Jake E. Lee. Albumi on myynyt yli kolme miljoonaa kappaletta Yhdysvalloissa ja se kuuluu Osbournen suosituimpiin albumeihin. Albumin tunnetuimmat kappaleet ovat singleinäkin julkaistut nimikappale "Bark at the Moon" ja balladi "So Tired".

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osbourne oli julkaissut kaksi hyvinmenestynyttä albumia (Blizzard of Ozz ja Diary of a Madman) vuosina 1980 ja 1981. Albumeilla olivat soittaneet Osbournen lisäksi kitaristi Randy Rhoads, basisti Bob Daisley ja rumpali Lee Kerslake. Kaksi viimeksimainittua erotettiin yhtyeestä vuoden 1981 keväällä ja heidät korvasivat basisti Rudy Sarzo ja rumpali Tommy Aldridge. Osbournen suosio nousi kohisten vuosien 1981 ja 1982 aikana varsinkin Pohjois-Amerikassa hyvin vastaanotettujen albumien, Osbournen kyseenalaisten tempausten ja Rhoadsin taiturimaisen kitaroinnin ansiosta. Maaliskuussa 1982 yhtyettä kohtasi tragedia kun kitaristi Rhoads menehtyi lento-onnettomuudessa kesken Yhdysvaltain kiertuetta. Kiertuetta jatkettiin kuitenkin pari viikkoa myöhemmin Bernie Tormen (ex-Gillan) tuuratessa ensin muutaman keikan ajan ja sittemmin Brad Gillisin (Night Ranger) kanssa vuoden 1982 loppuun asti. Syksyllä 1982 Osbourne julkaisi Speak of the Devil-nimisen livealbumin, jolla hän versioi vanhan yhtyeensä Black Sabbathin kappaleita.

Gillisin lähdettyä Night Ranger-yhtyeeseen vuoden 1982 lopussa Osbourne oli jälleen ilman kitaristia. Vahvimmin ehdolla uudeksi kitariksi olivat Dokken-yhtyeen George Lynch ja Ratt- ja Rough Cutt-yhtyeissä aiemmin soittanut Jake E. Lee (oik. Jakey Lou Williams), joista jälkimmäinen sai lopulta paikan.[6] Lee omasi eksoottisen japanilais-amerikkalaisen ulkonäön yhdistettynä Mötley Crue/Ratt-tyyliseen glam metal-imagoon ja lisäksi hän oli teknisesti taitava kitaristi.[6] Leen lisäksi vuoden 1983 kevään kiertuekokoonpanoon kuuluivat basisti Don Costa, kosketinsoittaja Lindsay Bridgwater ja rumpali Tommy Aldridge. Tulevan Bark at the Moon-levyn äänitykset oli tarkoitus aloittaa kesällä 1983. Bob Daisleyn mukaan Osbourne oli pyytänyt häntä jo kesällä 1981 mukaan seuraavan albuminsa studiotyöskentelyyn, sillä vaikka hänet korvannut Rudy Sarzo oli hyvä basisti, ei hän kuitenkaan ollut Daisleyn veroinen säveltäjä saati sanoittaja.[7] Daisley oli kirjoittanut lähes kaikki Osbournen aiempien albumien sanoitukset. Lisäksi basisti Don Costa riitaantui Osbournen kanssa joten uutta basistia tarvittiin muutenkin.[7] Yhtyeeseen palasi myös aiemmin mukana ollut kosketinsoittaja Don Airey.

Nauhoitukset ja kappalemateriaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappaleiden kirjoitukset ja harjoittelu aloitettiin toukokuussa 1983. Kirjoittamisesta vastasivat pääasiassa Bob Daisley sanoitusten muodossa ja Jake E. Lee, jolla oli valmiita kitarariffejä kappaleita varten. Myöhemmin kappaleet kreditoitiin kuitenkin yksinomaan Osbournen nimiin. Daisleyn mukaan tämä johtui hänen silloisesta kustannussopimuksestaan, jonka vuoksi hän joutui myymään kirjoittamansa materiaalin Osbournelle kertakorvauksella.[7][8]

Jake E. Lee puolestaan kertoi vuonna 2014 haastattelussa, että Osbournen managerivaimo Sharon Osbourne on kiristänyt häntä, sillä nauhoitettuaan jo kitaraosuudet Lee sai eteensä sopimuspaperin, jossa hän luovuttaa kaikki materiaalioikeudet Osbournelle. Leen mukaan hän olisi muuten saanut potkut ja Osbourne olisi ottanut toisen kitaristin, joka nauhoittaisi nuotilleen Leen jo valmiit osuudet uudelleen. Raskaan oikeusprosessin pelossa Lee allekirjoitti sopimuksen.[9] Ozzy Osbourne vitsaili albumin julkaisun jälkeisessä haastattelussa kirjoittaneensa kappaleet "pianon avulla käyttäen vain yhtä sormea".[8] [7]Hän on tosin myöhemmin julkisesti kertonut kirjoittaneensa "Bark at the Moon"-kappaleen yhdessä Jake E. Leen kanssa.[10]

Albumin varsinaiset nauhoitukset aloitettiin elokuussa 1983 Ridge Farm-studioilla Englannissa ja ne kestivät lokakuun alkuun saakka. Tuottajana toimi edellisilläkin Osbournen albumeilla mukana ollut Max Norman yhdessä Daisleyn ja Osbournen kanssa. Orkesteriosuudet nauhoitettiin Abbey Road-studioilla Lontoossa sovittaja Louis Clarkin johdolla. Daisleyn mukaan albumin tekoa viivästyttivät Tommy Aldridgen rumpuosuuksien hidas edistyminen.[7] Vaikkakin Aldridge oli liverumpalina maailman eliittiä, oli hänen studiotyöskentelynsä kuitenkin vaivalloisempaa ja tämä myös johti hänen erottamiseensa sessioiden jälkeen.[7] Nauhoitusten jälkeen Norman ja Daisley yrittivät miksata materiaalia julkaisukelpoiseksi, mutta kireän aikataulun vuoksi tulokset jäivät keskeneräisiksi ja Osbourne ei hyväksynyt miksausta.[7] Lopullisen miksauksen teki Tony Bongiovi.

Albumin nimikappale "Bark at the Moon" on nopeatempoinen, kulkien Leen suoraviivaisen riffin myötä. Se on kenties albumin tunnetuin kappale ja Osbourne esittää sitä vielä tänäkin päivänä konserteissaan. Kappaleen nimi tulee Osbournen käyttämästä sanonnasta "eat shit and bark at the moon". Sen lyriikoiden inspiraationa ovat olleet kauhuelokuvat ja niihin liittyvät stereotypiat.[8]

"You're No Different" on kosketinsoitinvoittoinen balladi ja sen aiheena on lehdistön tuonaikainen kriittinen ja tuomitseva suhtautuminen Osbourneen. "Now You See It (Now You Don't)" puolestaan käsittelee seksin harrastamista, minkä voi huomata kappaleen lopun ääntelyefekteistä. Jake E. Leen rokkaavan riffin myötä kulkeva "Rock 'N' Roll Rebel"-kappaleen aiheena ovat saatananpalvonta-syytökset, joita Osbourne joutui kuulemaan useasti.[8]

"Centre of Eternity", joka on albumin Euroopan painoksessa nimellä "Forever", on nopeatempoinen kappale joka käsittelee filosofisesti aikaa ja ihmisen olemassaoloa ikuisuudessa. Kappaleen alussa on munkkien gregoriaanisesta laulusta vaikutteita ottava ja kirkonkelloja käyttävä intro, jossa myös Aireyn kosketinsoittimet ovat vahvasti esillä. Alkuperäiseltä nimeltään kappale oli "Journey to the Centre of Eternity".[8][7]

Albumin toisena singlenä julkaistu "So Tired" on jousisovitusta ja pianoa hyödyntävä balladi, aiheeltaan suora rakkauslaulu. Pohjois-Amerikan painokselta alunperin löytyvä "Slow Down" on albumin kaupallisinta materiaalia melodiansa ja kosketinsoitinosuuksien myötä. Kappaleeseen on vaikuttanut inspiraationa The Beatles-yhtyeen samanniminen kappale.[8]

"Waiting for Darkness" on hämärätunnelmallinen, progressiivisempi kappale jossa käytetään myös jousisektiota. Lyriikat käsittelevät järjestäytyneisiin uskontoihin liittyvää tekopyhyyttä ja rikollisuutta. Euroopan painokselta löytyvä "Spiders" on myöskin hämärätunnelmallisempi, blues-henkinen kappale, joka nimensä mukaisesti kertoo hämähäkeistä. Bob Daisleyn mukaan Tommy Aldridgen olisi kuulunut saada krediitti kappaleesta, sillä se rakennettiin hänen kehittelemänsä rumpukompin ympärille.[8][7]

Albumin sessioissa nauhoitettiin lisäksi singleiltä ja albumin remasteroidulta painokselta löytyvä, kaksimielisesti nimetty "One Up the B-side". Myös Jake E. Leen "The Rapture"-nimistä sävellystä harjoiteltiin, mutta Osbourne ei löytänyt siihen sopivaa laulumelodiaa.[6]

Albumin julkaisu ja kiertue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bark at the Moon julkaistiin marraskuussa 1983. Sen kannessa Osbourne esiintyy ihmissudeksi maskeerattuna kuun näkyessä taustalta. Albumin Pohjois-Amerikan ja Euroopan painoksissa on jonkin verran eroavaisuuksia. Molemmissa kappalejärjestys on hieman erilainen ja Pohjois-Amerikan painos sisältää kappaleen "Slow Down", kun taas Euroopan versiolta löytyy "Spiders". "Centre of Eternity"-kappale on nimellä "Forever" Euroopan versiossa. Myös kannen logon värit ovat erilaiset molemmissa painoksissa, Euroopassa sinikeltainen, Pohjois-Amerikassa punakeltainen. Albumi nousi top-25:een niin Yhdysvalloissa kuin Iso-Britanniassakin. Kappaleet "Bark at the Moon" ja "So Tired" julkaistiin singleinä ja niistä tehtiin myös promovideot MTV:tä varten. Nimikappaleen video parodioi kauhuelokuvia ja siinä Osbourne nähdään vampyyrin ja ihmissuden rooleissa. "So Tired"-videon kuvauksissa tapahtui onnettomuus, kun peilin räjähtäessä Osbourne sai sirpaleita kasvoihinsa ja tämän vuoksi hän joutui perumaan joitakin keikkoja toipuen kuitenkin täydellisesti.[11] Molemmat singlet nousivat top-20:n tuntumaan Iso-Britanniassa.

Albumin nauhoitusten jälkeen Tommy Aldridge erotettiin yhtyeestä. Osbourne oli pettynyt Aldridgen työskentelyyn studiossa ja hänen tilalleen otettiin amerikkalainen rumpali Carmine Appice, joka oli soittanut mm. Vanilla Fudge-yhtyeessä sekä Rod Stewartin kanssa. Appice esiintyy nimikappaleen promovideolla. Appice oli kuitenkin lähes Osbournen veroinen julkisuuden henkilö ja tähtistatuksen omaava muusikko, ja Osbournen mielestä tämä sai liikaa huomiota mediassa.[6][7] Näin ollen keväällä 1984 Appice sai lähteä ja Tommy Aldridge palasi rumpujen taakse kesken Yhdysvaltain kiertuetta.[7]

Yhtye oli aloittanut syksyllä 1983 Euroopan kiertueen ja uudelta albumilta settiin tulivat nimikappale, "Rock 'N' Roll Rebel", "Centre of Eternity" sekä joksikin aikaa "So Tired". Vuoden 1984 puolella yhtye siirtyi Pohjois-Amerikkaan ja mukaan kiertueelle liittyi kovassa nousussa ollut uuden aallon heavy metal-yhtye Mötley Crue. Sen jäsenet tunnettiin rankoista elämäntavoistaan ja tempauksista eikä Osbourne halunnut jäädä toiseksi. Manageri Sharon Osbournen tullessa mukaan kiertueelle meno rauhoittui ja Mötley Cruen jäsenet nimesivätkin kiertueen "No Fun 1984"-kiertueeksi.[7] Maaliskuussa Salt Lake Cityn konsertti kuvattiin ja nauhoitettiin ja se julkaistiin videona myöhemmin. Konsertissa nauhoitettuja kappaleita julkaistiin myös single-levyillä. Kesällä 1984 yhtye esiintyi Japanissa ja syksyllä 1984 Doningtonin Monsters of Rock-festivaaleilla. Kiertue huipentui tammikuussa 1985 Rock in Rio-festivaaleille Brasiliaan ja nämä konsertit jäivät Tommy Aldridgen ja Don Aireyn viimeisiksi Osbournen riveissä. Bark at the Moon-albumi möi lopulta kolminkertaista platinaa Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa hopealevyn verran, eli yli 60 000 kappaletta.

Bark at the Moon -albumi aiheutti myös kohua. Kanadalainen nuorukainen puukotti Halifaxissa uudenvuoden aattona 1983 erästä naista ja tämän kahta poikaa. Nuorukaisen ystävän kerrotaan sanoneen, että ”joka kerta kun hän kuuli sen biisin ("Bark at the Moon"), hänelle tuli omituinen olo. Hän sanoi, että kun hän uudenvuoden aattona kuuli sen, hän lähti ulos puukottamaan jotakuta.”[12]

CD-julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bark at the Moon julkaistiin remasteroituna CD-versiona ensimmäisen kerran vuonna 1995. Versio noudattelee alkuperäistä Pohjois-Amerikan kappalelistausta ja "Spiders" on tässä versiossa bonuskappaleena. Vuonna 2002 Osbournen katalogin uudelleenjulkaisujen yhteydessä albumi julkaistiin jälleen, tällä kertaa uudella miksauksella. Huomattavia eroja on ainakin kitarasooloissa eteenkin kappaleessa "Rock 'n' Roll Rebel" ja lisäksi "You're No Different" on lähes minuutin pitempi sisältäen kosketinsoitinvoittoisemman miksauksen. Myös "Centre of Eternity"-kappaleen miksaus on huomattavasti alkuperäistä poikkeavampi ja eroavaisuuksia voi löytää myös "Waiting for Darkness"-kappaleen jousisovituksista. Vuoden 2002 versio noudattaa myöskin alkuperäistä Pohjois-Amerikan kappalelistausta ja "Spiders"-kappaleen lisäksi "One Up the B-side" on otettu mukaan bonuskappaleeksi.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaikki sävellykset ja sanoitukset: Ozzy Osbourne.

Pohjois-Amerikan versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. Bark at the Moon – 4.14
  2. You're No Different – 4.58
  3. Now You See It (Now You Don't) – 5.04
  4. Rock 'n' Roll Rebel – 5.25

B-puoli

  1. Centre of Eternity – 5.23
  2. So Tired – 3.57
  3. Slow Down – 4.18
  4. Waiting for Darkness – 5.11

Euroopan versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. Rock 'n' Roll Rebel - 5:28
  2. Bark at the Moon - 4:14
  3. You're No Different - 5:00
  4. Now You See It (Now You Don't) - 5:04

B-puoli

  1. Forever - 5:23
  2. So Tired - 3:57
  3. Waiting for Darkness - 5:14
  4. Spiders - 4:20

Vuoden 1995 remasteroitu versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bark at the Moon - 4:16
  2. You're No Different - 5:00
  3. Now You See It (Now You Don't) - 5:04
  4. Rock 'n' Roll Rebel - 5:26
  5. Centre of Eternity - 5:23
  6. So Tired - 3:57
  7. Slow Down - 4:17
  8. Waiting for Darkness - 5:14
  9. Spiders in the Night (bonuskappale) - 4:22

Vuoden 2002 remasteroitu ja uudelleenmiksattu versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bark at the Moon - 4:15
  2. You're No Different - 5:50
  3. Now You See It (Now You Don't) - 5:11
  4. Rock 'n' Roll Rebel - 5:23
  5. Centre of Eternity - 5:15
  6. So Tired - 4:01
  7. Slow Down - 4:19
  8. Waiting for Darkness - 5:13
  9. Spiders - 4:29
  10. One Up the B-side - 3:23

Singlejulkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Bark at the Moon" / "One Up the B-side", Epic A 3915 (UK 7") Yhdistyneen kuningaskunnan lippu21.
  • "Bark at the Moon" / "Spiders", CBS ZS4 04318 (USA 7") Yhdysvaltain lippu9. (Billboard Bubbling Under Hot 100 Charts) , 12.(Mainstream Rock Charts), 109. (Billboard Hot 100)
  • "So Tired" / "Forever" (live), Epic (UK 7") Yhdistyneen kuningaskunnan lippu20.
  • "So Tired" / "One Up the B-side", CBS ZS4 04383 (USA 7") Yhdysvaltain lippu104. (Billboard Hot 100)
  • "Bark at the Moon" / "One Up the B-side" / "Slow Down", Epic TA / WA (silver) 3915 (UK 12")
  • "So Tired" / "Bark at the Moon" (live), Epic EPCA 4452 (UK 7")
  • "So Tired" / "Waiting for Darkness" / "Bark at the Moon" (live), "Suicide Solution" (live), "Paranoid" (live), Epic TA 4452 (UK gold 12")
  • "So Tired" / "Bark at the Moon" (live) / "Waiting for Darkness" / "Paranoid" (live), CBS DA 4452 (USA 7" double)

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

sekä

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ozzy Osbourne, Bob Daisley ja Max Norman - tuottajat
  • Max Norman - nauhoitus
  • Tony Bongiovi - miksaus, Power Station, New York
  • Steve Joule - kansitaiteen suunnittelu
  • Greg Cannon - maskeeraus
  • Fin Costello ja Tony Harrison - valokuvaus
  • Bob Ludwig ja Brian Lee - remasterointi 1995
  • Bruce Dickinson - remasterointi 2002

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • marraskuu 1983: Epic, EPC 25739, UK / EU, LP (sinikeltainen logo, osassa UK-painosta myös punakeltainen, "Spiders"-kappale mukana, "Centre of Eternity" nimellä "Forever")
  • marraskuu 1983: CBS Associated Records, QZ 38987, US, LP (punakeltainen logo, "Slow Down"-kappale mukana)
  • elokuu 1995: Epic, EK 67238, US, CD (remasteroitu, "Slow Down" ja "Spiders" mukana)
  • elokuu 1995: Epic, 481678 2, UK / EU, CD (remasteroitu, "Slow Down" ja "Spiders" mukana)
  • 2002: Epic, EK 85429, US, CD (remasteroitu, uusi miksaus, "Slow Down", "Spiders" ja "One Up the B-side" mukana)
  • 2002: Epic, 502042 2, EU, CD (remasteroitu, uusi miksaus, "Slow Down", "Spiders" ja "One Up the B-side" mukana)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bob Daisley: For Facts Sake, ISBN 0992276055, 2013
  2. http://swedishcharts.com/showitem.asp?interpret=Ozzy+Osbourne&titel=Bark+At+The+Moon&cat=a
  3. http://www.allmusic.com/artist/p5079
  4. Timo Pennanen: Sisältää hitin, sivu 228, Otava 2006
  5. http://www.everyhit.com/
  6. a b c d Garry Sharpe-Young: ''Ozzy Osbourne - The Story of the Ozzy Osbourne band'', RockDetector, Cherry Red Books, ISBN 1-901447-08-1, 2003
  7. a b c d e f g h i j k l Bob Daisley: ''For Facts Sake'', ISBN 0992276055, 2013
  8. a b c d e f g Bob Daisley's history with The Osbournes Bobdaisley.com. (englanniksi)
  9. Jake E. Leen haastattelu Loudwire-sivustolla Loudwire.com. (englanniksi)
  10. The Ozzman Cometh-albumin kansilehti, Ozzy Osbourne, 1997
  11. Ozzy Osbourne ja Chris Ayres: Minä Ozzy, Like, ISBN 978-952-01-0396-5, 2010
  12. Joel McIver: Sabbath Bloody Sabbath, s. 194. Like, 2007.