Avara akkuna

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Avara akkuna
The Wide Window
Alkuperäisteos
Kirjailija Lemony Snicket
(oik. Daniel Handler)
Kuvittaja Brett Helquist
Kansitaiteilija Brett Helquist
Kieli englanti
Genre seikkailu, lasten- & nuortenkirjallisuus
Kustantaja HarperCollins
Julkaistu 25.2.2000
Sivumäärä 214
Suomennos
Suomentaja Ulla Lempinen
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2003
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 218
ISBN 951-0-26518-7
Sarja: Surkeiden sattumusten sarja
Edeltävä Käärmekammio
Seuraava Saiturin saha
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Avara akkuna (The Wide Window) on vuonna 2003 suomeksi ilmestynyt lastenkirja. Se on kolmas osa kirjasarjaa Surkeiden sattumusten sarja, jonka on kirjoittanut Lemony Snicket. Kirjassa Baudelairen orvot lähetetään asumaan kolmannen huoltajansa, Itkujärven yllä asuvan Josefiina-tädin, luokse.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kirja alkaa, kun kolme Baudelairen orpoa Violet, Klaus ja Sunny menevät lautalla Itkujärven yli Damokleen nokkaan, jossa heitä odottaa taksi, joka vie heidät heidän uuteen kotiinsa. Herra Poe antaa lapsille pussillisen piparminttukarkkeja, joille he ovat allergisia, ja lähettää heidät pois.

Taksi ajaa lapset ylös mäkeä talolle, joka seisoo kallion vierelle rakennetun hämähäkkimäisen metallipylväspöheikön päällä, ja he tapaavat uuden huoltajansa Josefiina-tädin. Vaikka hän on ystävällinen vanha nainen, hän pelkää monia asioita. Siitä lähtien kun Itkujärven iilimadot söivät hänen Ike-miehensä, hän on saanut monia järjettömiä pelkoja niin järvestä kuin monista muistakin asioista. Hän ei koske puhelimeen, lämpöpatteriin, jääkaappiin, uuniin, tai edes ovenkahvoihin. Hän pelkää myös hirveästi kiinteistönvälittäjiä. Josefiina-täti rakastaa kielioppia, ja hän omistaa suuren kirjaston, jossa on vain kielioppia käsitteleviä kirjoja. Kirjastossa on suuri ikkuna (johon nimi Avara akkuna viittaa), josta on näkymä järvelle.

Kun Baudelairet kertovat huoltajalleen, että hurrikaani Hermanni on tulossa, täti vie lapset mukanaan kaupunkiin ostamaan ruokaa ja kaikkia kodin tarvikkeita. Siellä he kohtaavat "kapteeni Kelmin", joka on Kreivi Olaf valeasussa. Hän kertoo olevansa veneenvuokrausfirman omistaja. Miehellä on jalassaan puujalka siinä, missä paljastavan silmätatuoinnin pitäisi olla, mutta hän väittää menettäneensä jalkansa Itkujärven iilimadoille. Tädin mielestä kapteeni Kelmi on hurmaava, eikä hän usko, kun Baudelairet kertovat, kuka hän todella on. Myöhemmin yöllä lapset heräävät äänekkääseen räsähdykseen. Kirjastosta he löytävät suuren ikkunan rikkinäisenä ja heidän tätinsä itsemurhakirjeen.

Sisarukset järkyttyvät, koska kirjeessä sanotaan, että heidän uusi huoltajansa on oleva kapteeni Kelmi. Klaus alkaa epäillä kirjeen aitoutta, koska se on täynnä kirjoitusvirheitä, joita Josefiina-täti ei olisi tehnyt. He päättävät, että kapteeni Kelmi on kirjeen takana, ja soittavat herra Poen luokseen. He eivät pysty kuitenkaan todistamaan epäilyjään, koska kirje on kirjoitettu Josefiina-tädin käsialalla.

Kun herra Poe ja kapteeni Kelmi keskustelevat huoltajuusasioista ravintolassa, lapset aiheuttavat itselleen tarkoituksella allergisen reaktion piparminttukarkeista, jotka herra Poe antoi heille, ja pakenevat takaisin taloon. Tässä vaiheessa hurrikaani Hermanni on jo tulossa Itkujärvelle. Talossa Klaus huomaa, että kaikki kirjoitusvirheet muodostavat sanan "Lurkkiluola", jonka he selvittävät olevan luola Itkujärvellä. Siinä samassa salama iskee yhteen pylväistä, jotka kannattavat Josefiina-tädin taloa, ja talo lähtee vyörymään alas mäeltä. Pelastuttuaan putoavasta talosta juuri ja juuri lapset katsovat, kuinka talo vajoaa Itkujärven syvyyksiin.

Baudelairet kiirehtivät satamaan varastaakseen kapteeni Kelmin venevuokraamosta veneen, mutta sitä vartioi Olafin kätyri, se, josta ei tiedä onko hän mies vai nainen. Sunny harhauttaa häntä, ja lasten onnistuu purjehtia järven yli Lurkkiluolaan, josta he löytävät piilottelevan Josefiina-tädin. Josefiina-täti kertoo kapteeni Kelmin pakottaneen hänet kirjoittamaan viestin, mutta itsemurhan tekemisen sijaan hän heittikin tuolin ikkunan läpi ja ryntäsi piiloon Lurkkiluolaan.

Baudelairet suostuttelevat tädin lähtemään kanssaan, mutta purjehtiessaan takaisin, Itkujärven iilimadot hyökkäävät. Lapset ovat hämmästyneitä, koska viimeiseen tuntiin he eivät ole syöneet yhtään (iilimadot ovat sokeita ja hyökkäävät vain, jos haistavat ruokaa), mutta Josefiina-täti myöntää syöneensä banaanin juuri ennen, kuin lapset saapuivat, ja niinpä iilimadot alkavat tuhota venettä. Violetin onnistuu lähettää hätäviesti, ja kapteeni Kelmi pelastaa heidät toisella veneellä juuri sillä sekunnilla, kun vene uppoaa järveen. Josefiina-täti anoo Kelmiä säästämään hänen henkensä. Hän lupaa luovuttaa Baudelairet Kelmille ja lähteä kauas pois eikä koskaan kertoa kenellekään. Josefiina-täti saa melkein suostuteltua Kelmin jättämään hänet eloon, mutta Kelmi työntää kuitenkin hänet veteen iilimatojen armoille. Sitten mies vie lapset takaisin Damokleen nokkaan.

Satamassa herra Poe on juuri luovuttamaisillaan lapset Kelmille, mutta silloin Sunny puree Kelmin tekopuujalkaa ja rikkoo sen. Kelmi väittää kokeneensa ihmeparantumisen, mutta herra Poe on jo huomannut silmätatuoinnin. Paljastettu Olaf pakenee kätyreidensä kanssa ennen, kuin lapset ja herra Poe ehtivät lähteä jahtaamaan häntä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kulttuuri- ja kirjallisuusviittaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nimi Damokleen nokka viittaa legendaariseen kreikkalaiseen Damokleeseen, jolla roikkui miekka päänsä päällä. Kirjan kannessa Baudelairet seisovat Damokleen nokassa, ja satamaan johtavassa holvikäytävässä heidän päällään roikkuu miekka
  • "Lachrymose" (Lachrymose Lake, suom. Itkujärvi) tarkoittaa "kyynelten aiheuttamista".
  • Sarjan aiemmassa osassa loppukirje viittaa Kafka-kahvilaan, joka viittaa itävaltalaisunkarilaiseen kirjailija Franz Kafkaan. Yksi Kafkan lyhyttarinoista, Josephine the Singer, or the Mouse Folk, kertoo Josephinesta, ainoasta hiirestä, joka osaa laulaa. Baudelairien huoltaja Josefiina-täti on hiirimäinen, koska hän pelkää kaikkea (hän on ujo ja arka kuin hiiri). Lyhyttarinassa Josephinen musiikki kuulostaa viheltämiseltä, jos sen kuulee väärästä kulmasta. Se taas viittaa siihen, että Josefiina-tädin mies pystyi viheltämään suu täynnä keksejä (kuten Baudelairien äitikin). Josefiinan sukunimi on Anwhistle (suomenkielisessä kirjassa Vihellys), mikä tekee hänen miehensä nimeksi Ike Anwhistle ("I can whistle", "minä voin viheltää").

Kirja eri kielillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]