Auni Nuolivaara

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Auni Elisabeth Nuolivaara (vuoteen 1906 Lagus, vuoteen 1909 Hirvensalo; 22. toukokuuta 1883 Korpilahti26. lokakuuta 1972 Tampere)[1] oli suomalainen kirjailija, taidemaalari ja kuoronjohtaja. Hänet muistetaan lähinnä teoksestaan Paimen, piika ja emäntä, jolla hän voitti kustannusliike Otavan suuren romaanikilpailun 1936.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuolivaaran vanhemmat olivat lehtori Selim Johan Evert Lagus ja Lydia Aleksandra Dahlstöm. Hän tuli ylioppilaaksi Tampereen suomalaisesta tyttökoulusta 1903 ja valmistui kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista 1905. Nuolivaara toimi opettajana ensin Savonlinnassa ja sitten Mikkelin lähellä Otavan kansanopistossa. Hän meni naimisiin Otavan kansanopiston johtajan Armas Isak Nuolivaaran kanssa 1909. 1910-luvulla Nuolivaara teki useita opintomatkoja ja oleskeli Roomassa 1914–1915 opiskellen taidetta sekä Genevessä Sveitsissä 1916–1917 opiskellen laulua. Otavan kansanopiston opettajana hän toimi vuoteen 1925 saakka ja sen jälkeen 1926–1927 Oriveden kansanopiston opettajana. Taidenäyttelyt Nuolivaara järjesti Mikkelissä 1920 ja Kotkassa ja Savonlinnassa 1921. Hän toimi myös useiden kuorojen johtajana.[2]

Kanslianeuvos Lauri Hirvensalo oli Nuolivaaran veli.[3]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kirjansa Nuolivaara julkaisi 1927 ja ennen Otavan romaanikilpailun voittoa 1936 hän ehti julkaista kolme kirjaa.[4] Mainitun kilpailun voittanut teos Paimen, piika ja emäntä kertoo päähenkilön Katrin noususta piikatytöstä suuren talon emännäksi ja noudattaa 1930-luvun lukevan yleisön enemmistön kirjallista makua.[5] Traditionaaliseen maalaiskuvaukseen yhdistettiin myös nykyaikaisempia aineksia eli itsenäinen naispäähenkilö, mutta perinteiset arvot säilyivät kunniassa. Nuolivaaran kirjasta ja sen kahdesta jatko-osasta Isäntä ja emäntä ja Päivä ja ehtoo julkaistiin Saksassa lyhennetty versio 1940 nimellä Kleine standhafte Katri ja sitä painettiin 155 000 kappaletta vuoteen 1952 mennessä. Paimen, piika ja emäntä käännettiin myös viron, latvian, unkarin, norjan, hollannin ja japanin kielelle. Vuonna 1984 Nippon Animation teki kirjan pohjalta Japanissa 49-osaisen piirrosanimaatiosarjan Makiba no shōjo Katri. Nuolivaara julkaisi voittonsa jälkeen vielä neljä romaania, mutta ne eivät saavuttaneet vastaavaa suosiota.[6]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sinä olet se mies...! 1927.
  • Soilon perijät. 1928.
  • Kuin haavanlehti. 1929.
  • Paimen, piika ja emäntä. 1936.
  • Isäntä ja emäntä. 1937. Roland af Hällström ohjasi kirjaan perustuvan elokuvan Paimen, piika ja emäntä 1938.
  • Päivä ja ehtoo. 1938.
  • Kiitollisuuden yrtti. 1939.
  • Äidin kesäloma, näytelmä. 1939.
  • Paimen, piika ja emäntä. Lyhennetty laitos. 1943.
  • Kukkiva kesä: kylätarina. 1948.
  • Seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. 1948.
  • Syy oli minun, tarina äidistä ja hänen lapsistaan. 1952.
  • Paimen, piika ja emäntä: 1. Paimen ja piika. 1959.
  • Paimen, piika ja emäntä: 2. Isäntä ja emäntä; Päivä ja ehtoo. 1959.
  • Marcuksen salaisuus. 1959.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juhani Korhonen, Risto Rantala (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 182. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6.
  2. Toivo Pekkanen, Reino Rauanheimo (toim.): Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja: Auni Nuolivaara, s. 184–190. Porvoo: WSOY, 1947.
  3. L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 198. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
  4. Pirkanmaan kirjailijat
  5. Elämäni vuodet, s. 41
  6. Nevala, Maria-Liisa: Nuolivaara, Auni (1883–1972) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 5.1.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.