Aune Laurikainen
| Aune Laurikainen | |
|---|---|
 Aune Laurikainen esittelemässä Alli Paasikivelle bambukaiverrustyötä kiinalaisen käsityön näyttelyssä vuonna 1955. |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Erna Evans |
| Syntynyt | 16. syyskuuta 1909 Helsinki |
| Kuollut | 3. huhtikuuta 1989 (79 vuotta) Helsinki |
| Muut tiedot | |
| Järjestö | Suomi-Kiina-seura |
Aune Lydia Laurikainen (o.s. Koskelainen, 16. syyskuuta 1909 – 3. huhtikuuta 1989[1]) oli suomalainen kommunisti, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja Suomi–Kiina-seuran perustajajäsen sekä sen pääsihteeri vuosina 1959–1969.[2]
Poliittinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laurikainen liittyi Suomen Kommunistiseen Puolueeseen (SKP) joskus 1920-luvun aikana. Etsivän keskuspoliisin tietojen mukaan hän kävi vuonna 1935 Moskovan Lenin-koulun ja palasi takaisin Suomeen 1937.[2] Talvisodan jälkeen Laurikainen toimi Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran (SNS) sihteerinä ja hänen puolisonsa Uuno Laurikainen sen taloudenhoitajana.[2]
Laurikainen ja hänen aviomiehensä otettiin turvasäilöön loppuvuodesta 1940 ja julistettiin seuraavana vuonna vangituksi. Laurikainen sai kuuden vuoden tuomion valtiopetoksen valmistelusta, mutta hänet vapautettiin sodan jälkeen.[2]
Laurikainen toimi SKDL:n Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuosina 1951–1953.
Suomi-Kiina-seurassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1951 Laurikaisesta tuli vastaperustetun Suomi–Kiina-seuran sihteeri. Hänen poikansa Arvo Laurikainen toimi seuran Kiina sanoin ja kuvin -lehden päätoimittajana.[2]
On arveltu, että Laurikaisen tehtävänä oli laittaa Suomi–Kiina-seura pystyyn SNS:n mallin mukaisesti. On kuitenkin epäselvää, antoiko tehtävän SKP vai kiinalaiset.[2][3] Kiinan Tukholman-lähetystön asiainhoitaja Geng Biao oli vieraillut Suomessa vuoden 1951 alussa. Seura sai Laurikaisen aikana suoria kuukausiavustuksia Kiinasta. Suomi–Kiina-seuran tuolloinen vilkas kulttuurivaihto oli valtaosin Kiinan toimittamaa ja kustantamaa. Seuran saama suora tuki Kiinasta päättyi 1970-luvun lopulla.[2]
Laurikainen oli mukana keväällä 1953 Suomen ensimmäisen kulttuurivaltuuskunnan matkalla Kiinassa. Valtuuskuntaa johti presidentti Urho Kekkosen puoliso Sylvi Kekkonen.[3][4]
Laurikaisen ehdotuksesta Kiinaan lähetettiin alkusyksystä 1955 säveltäjä Jean Sibeliusta koskevaa materiaalia, joka johti samana vuonna Shanghaissa järjestettyyn Sibelius-konserttiin. Suomi–Kiina-seuran mukaan kyse oli ensimmäisestä julkisesta tilaisuudesta, jossa kuultiin suomalaista musiikkia.[3]
Kulttuurivallankumous ja Laurikaisen erottaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinassa 1960-luvulla alkanut kulttuurivallankumous kärjisti Laurikaisen ja hänen poikansa suhteita Suomessa toimineisiin kiinalaisiin diplomaatteihin, jotka halusivat vaikuttaa lehden sisältöön tarkasti. Kulttuurivallankumouksen aikaisista dokumenteista käy ilmi, että Laurikainen halusi julkaista kirjoituksia Kiinan tapahtumista useista lähteistä ja näkökulmista.[2]
Kulttuurivallankumouksen edetessä maolaisista koostuva ryhmä alkoi haalia vaikutusvaltaa myös Suomi–Kiina-seurassa.[2][5] Toukokuussa 1970 seuran uudistunut hallitus esitti järjestäytymiskokouksessaan Laurikaisen vaihtamista toiseen pääsihteeriin. Seuran toiminnan sanottiin laantuneen ja Laurikaisen väitettiin antaneen väärän kuvan kulttuurivallankumouksesta. Laurikainen hävisi kokouksessa pidetyn suljetun lippuäänestyksen ja hänet erotettiin pääsihteerin toimesta syyskuusta 1970 alkaen. Myös Laurikaisen poika irtisanottiin samassa kokouksessa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 15.4.1989, s. 4.
- ↑ a b c d e f g h i j Suomi−Kiina-seuran vahvoja naisia Aune Laurikainen Suomi–Kiina-seura. Viitattu 16.8.2024. (englanti)
- ↑ a b c Heikinheimo, Annika: Suomi-neito ja Idän Jätti käyvät tanssiin : Kiinan kansantasavallan ja Suomen välinen kulttuurivaihto 1950- ja 1960-luvuilla helda.helsinki.fi. Viitattu 17.8.2024.
- ↑ Soikkanen, T. & Lohento, H. & Lähteenkorva, P.: Sylvin matkassa: Yksityiset päiväkirjat Kiinasta. Otava, 2020.
- ↑ 40. Arvioitavana Raimo Laakia – Muisteja maolaisuudesta muistejamaolaisuudesta.fi. 1.3.2018. Viitattu 17.8.2024.