Tämä on lupaava artikkeli.

Asta Nielsen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Asta Nielsen
Asta Nielsen elokuvassa Musta uni (1911).
Asta Nielsen elokuvassa Musta uni (1911).
Syntymäaika 11. syyskuuta 1881
Syntymäpaikka Kööpenhamina
Kuolinaika 25. toukokuuta 1972 (90 vuotta)
Kuolinpaikka Frederiksberg
Ammatti näyttelijä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Asta Sofie Amalie Nielsen (11. syyskuuta 1881 Kööpenhamina25. toukokuuta 1972 Frederiksberg) oli tanskalainen näyttelijä. Nielsen oli yksi eurooppalaisen mykkäelokuvan suurimpia nimiä, ja häntä on kutsuttu ensimmäiseksi kansainväliseksi elokuvatähdeksi.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatteriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asta Nielsen syntyi köyhään työläisperheeseen. Hän opiskeli Kuninkaallisen teatterin näyttelijäkoulussa ja työskenteli vuosina 1902–1905 Dagmar-teatterissa ja vuosina 1908–1910 Uudessa teatterissa. Vuosina 1905–1907 hän osallistui kiertueisiin Norjassa ja Ruotsissa. Nielsenin teatteriura ei ollut kovin menestyksekäs, ja hänen erikoinen ulkonäkönsä ja puhetapansa rajoittivat hänen repertuaariaan.[2]

Elokuvauran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nielsen oli yksi ensimmäisistä näyttelijöistä, joka keskittyi kokonaan elokuvauraan. Hänen ensimmäinen elokuvansa oli Urban Gadin vuonna 1910 ohjaama Kuilu (Afgrunden). Nielsenin hillitty näyttelijäntyöskentely sopi erinomaisesti valkokankaalle, ja hänen eroottinen vetovoimansa sai katsojat haukkomaan henkeään. Kuilu oli valtava yleisömenestys ja yksi aikansa elokuvatuotannon merkkiteoksista. Sen jälkeen Nielsen teki Tanskassa elokuvat Musta uni (Den sorte Drøm) ja Palavat intohimot (Balletdanserinden, molemmat 1911), joissa hänen vastanäyttelijänään esiintyi maan toinen suuri tähti Valdemar Psilander.[3]

Työskentely Saksassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nielsen ja hänen miehensä Urban Gad siirtyivät vuonna 1911 Saksaan, jossa Nielsen teki lähes 70 elokuvaa.[2] Hän näytteli usein intohimoisia ja voimakastahtoisia naisia, joiden rakkaus päättyy onnettomasti. Hän teki myös komedioita, kuten Pikku enkeli (Engelein, 1914), ja näytteli Hamletin pääosassa vuonna 1921.[1]

Aistillisuutensa lisäksi ”Die Asta”, kuten häntä Saksassa kutsuttiin[3], oli näyttelijänä älykäs, luonnollinen ja moderni. Hänen henkilöhahmonsa olivat luokka- ja sukupuolirajat ylittäviä poikkeusyksilöitä, jotka oli usein tuomittu epäonnistumaan. Elokuvissaan Nielsen saattoi olla seurapiirinainen, siivooja, sirkustaiteilija, malli, naisasianainen, mustalainen, lehtimies, elokuvatähti, lapsi tai maantierosvo.[4] Hänen valtavaa suosiotaan kuvastaa elokuva Vale Asta Nielsen (Die falsche Asta Nielsen, 1915), jossa pikkukaupungin kampaaja tekeytyy elokuvatähdeksi ja oikeaa Nielseniä luullaan huijariksi.[3]

Vuonna 1920 Nielsen perusti oman tuotantoyhtiön Art-Filmin, joka tuotti kolme elokuvaa. 1920-luvulla häntä ohjasi joukko Saksan parhaita elokuvantekijöitä, kuten Ernst Lubitsch, Robert Wiene ja G. W. Pabst.[1] Näyttelijän alkuaikojen välittömyys oli kuitenkin jo kadonnut.[4] Ikääntyessään Nielsen alkoi saada vain sivuosia[2], ja hänen ainoa äänielokuvansa Unmögliche Liebe (1932) oli pettymys.[1]

Uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asta Nielsenin kuva Norwegian Air Shuttlen lentokoneen pyrstössä.

Nielsen palasi Tanskaan vuonna 1936 ja vietti lopun elämäänsä Kööpenhaminan Frederiksbergissä. Vuosina 1945 ja 1946 hän julkaisi omaelämäkerran Den tiende Muse. Vuonna 1968 Nielsen esiintyi nimeään kantavassa dokumenttielokuvassa, ja vuonna 1998 julkaistiin valikoima hänen kirjeitään.[2]

Nielsen oli naimisissa kolmesti. Hän avioitui Urban Gadin kanssa vuonna 1912, Freddy Wingårdhin kanssa 1919 ja Christian Theeden kanssa vuonna 1970. Vuodesta 1923 lähtien hänen kumppaninaan oli venäläinen näyttelijä Grigori Hmara.[3]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Die Brüder, 1917
  • Im Lebenswirbel, 1918
  • Elämä vapaudessa eli Onni ilman rikkautta (Die Rose der Wildnis), 1918
  • Das Eskimobaby, 1918
  • Die Börsenkönigin, 1918
  • Das Ende vom Liede, 1919
  • Valoa kohti (Mod lyset), 1919
  • Rikos ja rikos (Rausch), 1919
  • Nach dem Gesetz, 1919
  • Der Reigen – Ein Werdegang, 1920
  • Graf Sylvains Rache, 1920
  • Kurfürstendamm, 1920
  • Perämies Holk (Steuermann Holk), 1920
  • Mata Hari, 1920
  • Die Spielerin, 1920
  • Hamlet, 1921
  • Roswolskyn rakastajatar (Die Geliebte Roswolskys), 1921
  • Intohimojen orjat (Irrende Seelen), 1921
  • Die Spionin (Mata Hari), 1921
  • Neiti Julie (Fräulein Julie), 1922
  • Vuorirosvon kosto (Brigantenrache), 1922
  • Verihäät Turinissa (Vanina oder Die Galgenhochzeit), 1922
  • Tanssijatar Navarro (Die Tänzerin Navarro), 1922
  • Erdgeist, 1923
  • Der Absturz, 1923
  • I.N.R.I., 1923
  • Das Haus am Meer, 1924
  • Die Schmetterlingsschlacht, 1924
  • Die Frau im Feuer, 1924
  • Athleten, 1925
  • Hedda Gabler, 1925
  • Lebende Buddhas, 1925
  • Iloton katu (Die freudlose Gasse), 1925
  • Die Gesunkenen, 1926
  • Laster der Menschheit, 1927
  • Dirnentragödie, 1927
  • Gehetzte Frauen, 1927
  • Kleinstadtsünder, 1927
  • Das gefährliche Alter, 1927
  • Unmögliche Liebe, 1932

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Historical Dictionary of Scandinavian Cinema, s. 286–287. Lanham: Scarecrow Press, 2012. ISBN 978-0-8108-5524-3.
  2. a b c d Dansk film database Dansk film database. Viitattu 3.9.2017. (tanskaksi)
  3. a b c d Asta Nielsen Filmdatabasen. Det Danske Filminstitut. Viitattu 3.9.2017. (tanskaksi)
  4. a b Abel, Richard (ed.): Encyclopedia of Early Cinema, s. 691–692. Abingdon: Routledge, 2005. ISBN 0-415-23440-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]