Kuilu (vuoden 1910 elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuilu
Afgrunden
Elokuvan mainosjuliste.
Elokuvan mainosjuliste.
Ohjaaja Urban Gad
Käsikirjoittaja Urban Gad
Tuottaja Hjalmar Davidsen
Kuvaaja Alfred Lind
Pääosat Asta Nielsen, Robert Dinesen, Poul Reumert
Valmistustiedot
Valmistusmaa Tanska
Tuotantoyhtiö Kosmorama
Ensi-ilta 12. syyskuuta 1910 (Tanska)
23. tammikuuta 1911 (Suomi)
Kesto 750 metriä (37 min.)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Afgrunden
Asta Nielsen

Kuilu (myös Tuhon partaalla, tansk. Afgrunden) on vuonna 1910 valmistunut tanskalainen mykkäelokuva. Urban Gadin ohjaaman melodraaman pääosaa esittää Asta Nielsen. Kuilu oli suuri yleisömenestys ja teki Nielsenistä kansainvälisesti tunnetun elokuvatähden.

Musiikinopettaja Magda Vang on kihloissa papin pojan Knudin kanssa, mutta karkaa sirkustaiteilija Rudolphin matkaan. Rudolph käyttää Magdaa säälimättä hyväkseen ja tämä vajoaa vähitellen yhä alemmas. Kun Knud yrittää pelastaa Magdan, miesten välille syntyy kaksinkamppailu ja Magda tappaa Rudolphin.[1][2]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Asta Nielsen  Magda Vang  
 Hans Neergaard  Peder Svane, pappi  
 Hulda Didrichsen  papin rouva  
 Robert Dinesen  Knud Svane, papin poika, insinööri  
 Poul Reumert  Rudolph Stern, sirkustaiteilija  
 Emilie Sannom  Lilly d’Estrelle, varieteelaulaja  
 Oscar Stribolt  kesäravintolan tarjoilija  
 Arne Weel  kesäravintolan asiakas  
 Johannes Fønss  kesäravintolan asiakas  
 Torben Meyer  [1]  

Tuotanto, teemat ja vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hjalmar Davidsenin Kosmorama-yhtiön tuottama Kuilu oli halvalla tehty intohimodraama, joka samana vuonna julkaistun Valkoisen orjakaupan tavoin perustui ”rohkeaan” eroottiseen teemaan[3]. Sen kohokohta on Asta Nielsenin ja Poul Reumertin esittämä provokatiivinen ”gauchotanssi”, jossa miehen ympärille kietoutuva nainen kiihoittaa ja alistaa tämän[2][4]. Tunnettujen teatterinäyttelijöiden ansiosta Kuilua voitiin silti markkinoida taide-elokuvana[5].

Kaksikelainen elokuva oli aikanaan poikkeuksellisen pitkä, mutta myös dramaattisesti hyvin rakennettu[6]. Se osoitti kokoillan elokuvan kaupalliset mahdollisuudet ja synnytti Saksasta alkunsa saaneen alueellisiin yksinoikeuksiin perustuvan levitys- ja markkinointimallin[2][7]. Tanskalaiset yhtiöt siirtyivät jo seuraavana vuonna tuottamaan pääosin useampikelaisia elokuvia[8].

Nielsenin esikoiselokuva sai valtavan yleisönsuosion ja teki hänestä yhden maailman ensimmäisistä elokuvatähdistä. Ohjaaja Urban Gad ja Nielsen siirtyivät pian Berliinin, jossa he tekivät kymmenittäin menestyselokuvia.[4] Kuilu antoi myös suunnan tanskalaiselle mykkäelokuvalle, jonka suosio perustui monimutkaisten rakkausjuonien eroottissävyiseen käsittelyyn[2].

Kuilua esitettiin helsinkiläisessä Scala-elokuvateatterissa tammi-helmikuussa 1911 poikkeuksellisesti kahden viikon ajan. ”Näytäntökauden suurinta loistonumeroa” mainostettiin ”mestarillisena kokotunnin näytelmänä” ja sen kerrottiin maksaneen yhtiölle 5 600 markkaa.[9][10] Elokuva näytettiin alkuperäisen pituisena, joten mukana oli myös monissa maissa pois leikattu ”gauchotanssi”. Kuilu oli yksi ensimmäisistä Suomessa ennakkotarkastetuista elokuvista, tosin sen tarkastus perustui ilmeisesti käsiohjelmaan, jossa tanssikohtausta ei mainittu. Lapsilta elokuva oli kuitenkin kielletty.[11]

Asta Nielsenin neljä tanskalaiselokuvaa, Kuilu, Musta uni (Den sorte Drøm, 1911), Palavat intohimot (Balletdanserinden, 1911) ja Valoa kohti (Mod lyset, 1919) on julkaistu DVD:llä vuonna 2005. Elokuvat on varustettu Ronen Thalmayn säestyksellä ja englanninkielisellä tekstityksellä.[12]

  • Abel, Richard (ed.): Encyclopedia of Early Cinema. Abingdon: Routledge, 2005. ISBN 0-415-23440-9.
  1. a b Det Danske Filminstitut: Filmdatabasen dfi.dk. Viitattu 1.9.2017.
  2. a b c d Historical Dictionary of Scandinavian Cinema, s. 44–45. Lanham: Scarecrow Press, 2012. ISBN 978-0-8108-5524-3.
  3. Abel, s. 249–250, 610.
  4. a b Abel, s. 691.
  5. Abel, s. 250.
  6. Abel, s. 376.
  7. Abel, s. 391, 402.
  8. Abel, s. 649
  9. Scala-elokuvateatterin mainos. Helsingin Sanomat, 22.1.1911, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  10. Scala-elokuvateatterin mainos. Uusi Suometar, 29.1.1911, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  11. ”Hupaniittu, Outi: ”Näihin näytäntöihin ei myydä lasten pilettejä”: Asta Nielsenin Kuilu-elokuva Helsingissä”, Samanaikaisuuksia: kansainvälisiä näköaloja vuoden 1911 maailmaan, s. 49–65. Turku: Turun yliopisto, 2010. ISBN 978-951-29-4388-3.
  12. Silent Era silentera.com. Viitattu 10.12.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]