Arthur Zimmermann

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arthur Zimmermann.

Arthur Zimmermann (5. lokakuuta 1864 Marggrabowa, Itä-Preussi6. kesäkuuta 1940 Berliini)[1] oli saksalainen ulkoasiainhallinnon virkamies, joka toimi Saksan keisarikunnan ulkoministerinä ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1916–1917. Parhaiten hänet muistetaan niin sanotusta Zimmermann-sähkeestä, keväällä 1917 julkisuuteen vuotaneesta dokumentista, jossa hän suostutteli Meksikoa hyökkäämään Yhdysvaltoihin. Tapaus ajoi osittain Yhdysvallat liittymään maailmansotaan ympärysvaltojen puolelle. Zimmermannin politiikkaan kuului myös erilaisten separatististen ja vallankumouksellisten liikkeiden tukeminen vaikeuksien tuottamiseksi ympärysvalloille.

Zimmermann syntyi Itä-Preussin Marggrabowassa (nyk. Olecko Puolassa).[1] Hän työskenteli aluksi Saksan konsulaateissa useissa Itä-Aasian maissa, mutta sai vuonna 1901 siirron varsinaiseksi diplomaatiksi. Hänestä tuli 1910 Saksan ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö ja 1911 alivaltiosihteeri.[1][2] Vuonna 1913 ulkoasiain valtiosihteeriksi (so. ulkoministeriksi) tulleen Gottlieb von Jagowin kaudella Zimmermann hoiti pääosin Saksan suhteita ulkomaiden lähettiläisiin, sillä Jagow oli luonteeltaan vetäytyvä. Jagowin poissa ollessa Zimmermann oli virkaatekevänä valtiosihteerinä päättämässä 5. heinäkuuta 1914 yhdessä keisari Vilhelm II:n ja valtakunnankansleri Theobald von Bethmann Hollwegin kanssa Saksan tuen antamisesta Itävalta-Unkarille Serbiaa vastaan niin sanotun heinäkuun kriisin aikana. Juuri Zimmermann laati Wieniin lähetetyn sähkeen, jossa ilmoitettiin Saksan tuesta. Kriisi johti pian maailmansodan syttymiseen.[1]

Ulkoministeri Jagow erosi syksyllä 1916 vastustettuaan Saksan ylimmän sotilasjohdon vaatimusta rajoittamattoman sukellusvenesodan aloittamisesta ympärysvaltojen päihittämiseksi, sillä se uhkasi ajaa Yhdysvallat liittymään sotaan ympärysvaltojen puolelle. Zimmermann, joka tuki lojaalisti sotilasjohdon näkemyksiä ja ajatusta rajoittamattomasta sukellusvenesodasta nimitettiin Jagowin seuraajaksi 25. marraskuuta 1916. Pitääkseen Yhdysvaltojen panoksen Euroopan sodassa mahdollisimman vähäisenä hän päätti junailla Meksikon ja Japanin ryhtymään ensin sotaan Yhdysvaltoja vastaan. Zimmermann lähetti 16. tammikuuta 1917 Saksan Washingtonin lähetystön kautta Saksan Mexico Cityn lähettiläälle von Eckhardtille salakielisen sähkeen, jossa pyysi tätä ehdottamaan Meksikon presidentti Venustiano Carranzalle yhteistyötä: vastineena sotaan ryhtymisestä Yhdysvaltoja vastaan Meksiko saisi Saksan tuen New Mexicon, Teksasin ja Arizonan takaisinvalloitukselle. Brittien tiedustelu onnistui kaappaamaan viestin ja murtamaan sen salauskoodin, minkä jälkeen sähkeen sisältö päätyi Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonin haltuun. Se julkaistiin Wilsonin aloitteesta 1. maaliskuuta ja nostatti Yhdysvalloissa saksalaisvastaisen reaktion.[1][3] Zimmermann vielä vahvisti sähkeen aitouden maaliskuun lopussa pitämässään puheessa. Kuukauden sisällä Yhdysvallat julisti sodan Saksalle.[3]

Zimmermann luopui ulkoministerin tehtävistä elokuussa 1917 Bethmann Hollwegin hallituksen kaaduttua.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Arthur Zimmermann (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 5.7.2013.
  2. Nordisk familjebok, täydennysosa (1922), s. 786 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 5.7.2013.
  3. a b c Arthur Zimmermann (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 5.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]