Armand de Bourbon-Conti

Armand de Bourbon, Contin prinssi. Miniatyyrimaalaus noin vuodelta 1659.

Armand de Bourbon, Contin prinssi (11. lokakuuta 1629, Pariisi, Ranskan kuningaskunta – 21. helmikuuta 1666, Pézenas) oli Ranskan ylhäisaateliin kuulunut prinssi.

Suku ja koulutus

Armand de Bourbon oli toiseksi vanhin poika ruhtinas Henri II Condén lapsista, sekä Louis II Condén ja Anne Geneviève de Bourbon-Condén, Longuevillen herttuattaren veli. Armand kastettiin 23. joulukuuta 1630 Saint-Sulpicen kirkossa. Hänen kummeinaan olivat kardinaali Richelieu sekä Montmorencyn herttuatar. Contin prinssin titteli luotiin juuri häntä varten vuonna 1629.

Hän oli terveydeltään heikko ja lievästi kyttyräselkäinen. Hänen vanhempansa suunnittelivatkin pojalleen kirkollista uraa ja laittoivat hänen Clermontin jesuiittojen kouluun, jossa hän oli samaan aikaan Molièren kanssa. Hänet nimitettiin jo 12. joulukuuta 1641 Saint-Denisin apottiluostarin ”komentaja-apotiksi”. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin Clunyn apotiksi, ja sen jälkeen hän sai hoitaakseen seitsemän muuta apottiluostaria ja viisi tavallista luostaria.

Armand de Bourbon suoritti 6. elokuuta 1643 opinnoissaan ensimmäisen maisterintutkintonsa, ja vuonna 1646 hän sai teologian oppiarvon Bourgesin yliopistosta. Samana vuonna isänsä kuoleman jälkeen hän alistui perheneuvoston päätökseen, että hän jatkaisi vielä vuoden jesuiittojen koulussa. Päätös ei todellakaan miellyttänyt nuorta Contin prinssiä.

Poliittinen ura

Tammikuussa 1649 Armand de Bourbon osallistui yhdessä veljensä Condén prinssin ja lankonsa Longuevillen herttua Henri II d'Orléansin kanssa Fronde-kapinaan, jonka loppuvaiheessa hänet nostettiin ^(selvennä?). Charenten taistelussa vihollista johti hänen veljensä Louis II Condé, joka oli vielä uskollinen kuninkaalle. Louis Condé kuitenkin liittyi kapinoitsijoihin Rueilin rauhan solmimisen jälkeen maaliskuussa 1649. Siitä lähtien trio Contin prinssi, Condén prinssi ja Longuevillen herttua johtivat kapinaa yhdessä. Kolmikko pidätettiin Palais-Royalessa 16. tammikuuta 1650, ja heidät vietiin vangittuina Vincennesin linnaan, ja myöhemmin Marcoussisin linnaan ja lopulta Le Havren linnoitukseen, joissa he olivat pidätettyinä 13 kuukautta.

Fronde-kapinallisten painostuksesta kardinaali Mazarin joutui pakenemaan ulkomaille vuonna 1651, ja samalla johtajakolmikko vapautettiin 7. helmikuuta samana vuonna. Louis II Condé oli äkkijyrkkä valtion suhteen ja esti Contin prinssiä avioitumasta Charlotte de Lorrainen (1627–1652) kanssa, joka oli kuningatar Anna Itävaltalaisen uskotun, Chevreusen herttuattaren tytär. Vuonna 1653 Contin prinssi oli vetäytynyt maaseudulle Pézenasiin Languedocin maakuntaan. Hän alistui kuninkaan tahtoon ja teki sovinnon kardinaali Mazarinin kanssa.

Avioliitto ja jälkeläiset

Hän avioitui 21. helmikuuta 1654 kardinaali Jules Mazarinin veljentyttären Anne Marie Martinozzin (1639–1672) kanssa.

Heille syntyivät lapset:

• Louis Armand I de Bourbon-Conti (1661–1685), toinen Contin prinssi
• François Louis de Bourbon-Conti (1664–1709), kolmas Contin prinssi

Sotilasura

Kesäkuussa 1654 Contin prinssin piti jättää vaimonsa ja ottaa tehtäväkseen Kataloniaa valloittaneen armeijan johtaminen. Hän joutui lähtemään uudelleen sotaretkelle Espanjaan keväällä 1657. Hänen kuninkaallinen suosionsa oli korkeimmillaan, kun hänet nimitettiin hovin talouden ylimmäksi virkamieheksi (Grand maître de France), kun hän oli hylännyt vapaamielisen elämänmuotonsa. Samana vuonna hän johti myös Italian alueelle kohdistunutta sotaretkeä.

Taiteiden suosija

Vuosina 1646/1653–1656 Contin prinssi oli Molièren teatteriseurueen suojelijana Lyonissa. Tämä seikka ei suinkaan estänyt häntä kirjoittamasta vuonna 1666 ilmestynyttä teosta Traité de la comédie et des spectacles, jossa hän tuomitsee sekä Pierre Corneillen tragediat että Molièren komediat. Hän myös julkaisi vuonna 1666 teoksen Les Devoirs des Grand ('Suurmiesten velvollisuudet'). Asiaan todennäköisesti vaikutti se, että hän prostituoidulta saamansa syfiliksen myötä kääntyi uskolliseen suuntaan vuoden 1656 jälkeen.

Viimeiset vuodet

Ludvig XIV soi hänelle vuotuisen 60 000 livren suuruisen eläkkeen 16. tammikuuta 1660. Samana vuonna 26. helmikuuta hänen nimitettiin Languedocin kuvernööriksi. Tällöin hän asettui asumaan Grange-des-Présin linnaan ja omistautui mystiikan harrastamiselle aina kuolemaansa helmikuuhun 1666 saakka.

Armand de Bourbonin hauta turmeltiin Ranskan vallankumouksen aikana vuonna 1792 ja luut siirrettiin Port-Royale-des-Champsin luostarin kryptaan Pariisiin.