Vincennesin linna

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yleisnäkymä linnasta, keskellä pääpuolustustorni eli donjon.
Louis Le Vaun suunnittelema kuninkaan paviljonki.

Vincennesin linna (ransk. Château de Vincennes) on alkujaan keskiajalla rakennettu kuninkaallinen puolustuslinna Vincennesissä Pariisin itäpuolella Ranskassa. Vincennesin linnan tarkoitus oli suojella toisaalta Pariisia mahdollisilta hyökkääjiltä ja toisaalta Ranskan kuningasta mahdollisilta kansannousuilta. Linna toimi Ranskan hallitsijan pääasiallisena asuinpaikkana aina vuoteen 1682, jolloin Ludvig XIV päätti asettua sen sijaan Versailles’n palatsiin.[1]

Vincennesin linnan keskustorni eli donjon on 50 metrin korkuisena Euroopan korkein lajissaan. Coucyn linnan torni oli aikanaan vielä korkeampi, mutta se tuhoutui ensimmäisessä maailmansodassa.[2]

Kuninkaallinen asunto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linna sai alkunsa Ludvig VII:n 1100-luvulla Bois de Vincennesin metsään rakennuttamasta metsästysmajasta. Filip II ja Ludvig Pyhä laajensivat rakennusta 1200-luvulla.[3] Ludvig Pyhä lähti täältä seitsemännelle ja kahdeksannelle ristiretkelle vuosina 1248 ja 1270.[4] Vincennesissä syntynyt Kaarle V rakennutti nykypäiviin säilyneen muurin ja näyttävän keskustornin 1360-luvulla.[3][4] Pariisin Sainte-Chapellea jäljittelevän goottilaisen kappelin eli Sainte-Chapelle de Vincennesin rakentaminen aloitettiin vuonna 1380 ja se valmistui Henrik II:n aikana vuonna 1552.[3]

Arkkitehti Louis Le Vau suunnitteli 1600-luvulla lisätyt niin sanotut kuninkaan paviljongin (Pavillon du roi) ja kuningattaren paviljongin (Pavillon de la Reine) Ludvig XIV:n pyynnöstä.[3] Ludvig XIV asui kuninkaan paviljongissa puolisonsa Maria Teresian kanssa kunnes Versailles’n palatsi valmistui asuttavaan kuntoon. Kuningattaren paviljongissa asui muun muassa kardinaali Mazarin, joka myös kuoli täällä vuonna 1661.[5] Myös muun muassa Englannin kuningas Henrik V kuoli Vincennesin linnassa lavantautiin vuonna 1422.[6] Viimeinen Vincennesin linnassa asunut Ranskan kuningas oli Ludvig XV vuonna 1715.[3]

Myöhempi käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vincennesin linna toimi myös vankilana 1500-luvulta aina 1800-luvulle asti. Siellä olivat vankeina muun muassa valtiomiehet Nicolas Fouquet ja Mirabeau sekä kirjailijat Denis Diderot ja markiisi de Sade.[1][5] 1700-luvun puolivälissä linnan alueella toimi muun muassa Vincennesin posliinitehdas ja muutaman vuoden ajan kadettikoulu École militaire.[4] Napoleonin aikana linna muutettiin varuskunnaksi ja asevarastoksi.[1] Vuoden 1814 Pariisin valtauksen aikana Vincennesin varuskuntaa komensi kenraali Pierre Daumesnil, joka kieltäytyi antautumasta ylivoimaiselle viholliselle edes sen jälkeen kun koko Pariisi oli jo kukistunut.[5] Vuonna 1840 Vincennesin linna muutettiin osaksi Pariisia ympäröivää puolustuslinnakkeiden ketjua.[4] Keisari Napoleon III lahjoitti linnaa ympäröivän Vincennesin metsän yleiseksi puistoksi Pariisin kaupungille vuonna 1860.[6]

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa 1939–1940 Vincennesin linna oli Ranskan ylipäällikköinä toimineiden Maurice Gamelinin ja Maxime Weygandin päämajana. Perääntyessään elokuussa 1944 Pariisin vapautuksen yhteydessä saksalaiset joukot tuhosivat osan linnasta räjäyttämällä.[3] Pahoja vaurioita kärsinyt linna restauroitiin sodan jälkeen. Nykyisin linnassa toimii Ranskan puolustusvoimien arkisto Service historique de la Défense.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Château de Vincennes: History of the Monument (englanniksi) Ranskan kansallinen muistomerkkivirasto. Viitattu 6.5.2016.
  2. Château de Vincennes: L'architecture du Donjon (ranskaksi) Vincennesin matkailutoimisto. Viitattu 6.5.2016.
  3. a b c d e f Château de Vincennes (ranskaksi) Vincennesin matkailutoimisto. Viitattu 6.5.2016.
  4. a b c d Château de Vincennes: Chronologie (ranskaksi) Vincennesin matkailutoimisto. Viitattu 6.5.2016.
  5. a b c Martina Padberg: Taide & Arkkitehtuuri: Pariisi (suom. Tapani Kilpeläinen), s. 397. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2007. Alkuteos Kunst & Architektur Paris.
  6. a b Kaupunkikirjat: Pariisi (suom. Ilkka Rekiaro), s. 235. Kuudes, uudistettu painos. WSOY, Helsinki 2009. Alkuteos Travel Guides Paris, julkaistu ensimmäisen kerran Isossa-Britanniassa 1993, Dorling Kindersley Ltd, Lontoo.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]