Antti Paalanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antti Paalanen
Henkilötiedot
Syntynyt1977
Alavus, Suomi
Muusikko
Aktiivisena 1990–
Tyylilajit kansanmusiikki, folkmusiikki
Soittimet 1-, 2- ja 3-rivinen harmonikka
Yhtyeet Hyperborea, Hehkumo, Kiharakolmio, Laitakaupungin orkesteri, Trepaanit, Turkka ja Paalanen
Levy-yhtiöt Siba Records, Rockadillo Records/Zen Master Records
Aiheesta muualla
Kotisivut

Antti Paalanen (s. 1977 Alavus, Suomi) on suomalainen harmonikansoittaja. Hän soittaa pääasiassa kolmirivistä harmonikkaa, sekä 1- ja 2-rivisiä harmonikkoja.[1] Paalaselta on ilmestynyt neljä sooloalbumia: Äärelä (2016), Breathbox (2010), Meluta (2014) ja Rujo (2019). Suomen Musiikkikustantajat palkitsi Paalasen vuoden nykykansanmusiikin säveltäjänä Rujo-albumin teoksillaan 2019. Paalanen oli ehdolla Meluta-albumin teoksillaan vuoden 2015 Teosto-palkinnon sekä vuoden 2016 Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon saajaksi.

Paalanen on vaikuttanut useissa suomalaisissa folk- ja kansanmusiikkiyhtyeissä kuten Kiharakolmio, Pauli Hanhiniemi ja Hehkumo, Trepaanit, Turkka ja Paalanen, Hyperborea ja Laitakaupungin orkesteri. Hän on konsertoinut eri yhtyeiden kanssa sekä soolona Suomen ohella Euroopassa, Kiinassa, Venäjällä ja Meksikossa. Sooloalbumien lisäksi Paalanen on julkaissut eri yhtyeiden kanssa lukuisia albumeita. Turkka ja Paalanen -duon albumi Halituli palkittiin Etno-Emma -palkinnolla vuonna 2006.[2] Kiharakolmion albumi Jupilee valittiin vuoden 2016 kansanmusiikkilevyksi ja oli Emma-palkintoehdokkaana vuoden etnoalbumi -kategoriassa. Paalanen on työskennellyt myös teatterimuusikkona ja säveltäjänä Tampereen työväen teatterissa, Kansallisteatterissa, Seinäjoen kaupunginteatterissa ja Kokkolan kaupungiteatterissa.

Antti Paalanen on kolminkertainen Suomen Pelimannimestaruuskilpailujen vähärivisten harmonikkojen yleisen sarjan voittaja Ikaalisissa vuosina 1994–1996.[3] Hän aloitti harmonikan soiton vuonna 1985 Mestaripelimanni Airi Hautamäen oppilaana Alavudella. Vuonna 1997 Paalanen aloitti musiikin opinnot Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla, jossa hän opiskeli harmonikan soittoa muun muassa Markku Lepistön ja Maria Kalaniemen oppilaana. Paalanen valmistui musiikin tohtoriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 2015. Hänen taiteellinen tohtorintutkinto ”Palkeen kieli” käsitteli vaihtoäänisen harmonikan rytmiikkaa sävellystyössä.

Paalanen on toiminut opetustehtävissä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikin aineryhmässä, Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa ja Keski-Pohjanmaan konservatoriossa sekä Kaustinen Folk Music Festivalin taiteellisena tuottajana vuosina 2012–2014. Vuonna 2013 Paalaselle myönnettiin Valtion musiikkitoimikunnan 5-vuotinen taiteilija-apuraha vuosille 2014–2018.

Sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antti Paalanen: Äärelä (2007). Seita Music (SEITACD-012
  • Antti Paalanen: Breathbox (2010). SibaRecords (SACD-1005)[1]
  • Antti Paalanen: Meluta (2014). Rockadillo Records (ZENCD2156), (2015) Westpark Music[4]
  • Antti Paalanen: Rujo (2019) Rockadillo Records (ZENCD2170)

Yhtyealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Veikko Kuivala ja Antti Paalanen, Viinamäen Musiikkiopisto (2018). Kansanmusiikki-instituutti KICD140.
  • Orffit feat. Laitakaupungin orkesteri: Pääjalkaiset (2017). Uhma Tuotanto (UHMA18).
  • Kiharakolmio: Jupilee (2016). Kaiho Music (KAIHO-3).
  • Pauli Hanhiniemi: Minä ja Hehkumo (2014). Universal Music.
  • Laitakaupungin orkesteri: Virta (2013). Taideyliopiston Sibelius-Akatemia (SIBKACD141).
  • Hehkumo: Uusi kotimainen musikaali Anna Liisa (2011). Näkytorni Oy (NTCD11002).
  • Kiharakolmio: Perso (2009). Kaiho Music (KAIHO-2).
  • Trepaanit: Trepanation (2009).  Ääniä Records (AANIA-11).
  • Hyvät Hyssykät: Kauniimpi (2008).  Kaiho Music (KAIHO-1).
  • Pauli Hanhiniemi ja Hehkumo: Musiikkia elokuvasta Aukkoja tarinassa (2008). Universal Music.
  • Hyperborea: Semmosta (2006). KICD95.
  • Hehkumo: Muistoja Tulevaisuudesta (2006). Universal Music.
  • Turkka ja Paalanen: Halituli (2006). SEITACD-011.
  • Hyperborea: Perinnearkku (2004). LEMPI001.
  • Kiharakolmio: Epiteetti (2004). AINCD104.
  • Kiharakolmio: K3 (2001). AINCD101.    

Vierailevana muusikkona eri albumeilla sekä kokoelmalevyillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Various – Arctic Paradise 2016 (Contemporary Folk Music From Finland). Music Finland (ARTICCD 2016).
  • The Confeccions of Thomas Quick soundtrack UK (2015).
  • Paleface, Maan tapa (2012). Teoksessa Muista! Exogenic Music Group (EXOA55).
  • Boom Shakalaka: Baltik Bass volume 2 (2012). Maasto records.
  • Musex: Come Hear. Finland 2011.
  • Fimic Arctic Paradise – Contemporary Folk Music From Finland 2011.
  • Boom Shakalaka: Baltik Bass volume 1 (2011). Maasto records.
  • Fimic Arctic Paradise – Contemporary Folk Music From Finland 2010.
  • Songlines Magazine (UK) – Arctic Paradise (2007) CD.
  • Fimic:  Arctic Paradise - Contemporary Folk Music From Finland 2007.

Musiikkivideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjalliset julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antti Paalanen: Palkeen kieli – Vaihtoäänisen haitarin paljerytmiikka sävellystyössä. 163s. Taiteelliseen tohtorintutkintoon liittyvä kirjallin työ. Sibelius-Akatemia 2015    

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Paalanen, Antti Kansanmusiikki.fi. 2012. Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus. Viitattu 27.1.2015.
  2. ↑ Yli-Ojanperä, Elina: Antti Paalasen Pirunkeuhkon palkeet haukkovat henkeä YLE:n elävä arkisto. 10.4.2014. Viitattu 27.1.2015.
  3. ↑ Harmonikansoiton Suomen Pelimannimestaruuskilpailujen voittajat 1972–2013 www.satahamesoi.fi. 2013. Sata-Häme Soi. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 27.1.2015.
  4. ↑ Rajala, Osku: Antti Paalanen, Meluta (levyarvostelu) jazzrytmit.com. 2.12.2014. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 27.1.2015.
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antti_Paalanen&oldid=20986670”