Annikki Turunen
Annikki Anna Vilhelmina Turunen (o.s. Sadinmäki; 21. joulukuuta 1905 Helsinki – 21. lokakuuta 1999 Joensuu)[1] oli suomalainen kansakoulunopettaja ja kirjailija.[2]
Turunen sai keskikoulutodistuksen Kallion yhteiskoulusta vuonna 1922. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista 1926. Hän asui vuodesta 1928 Pohjois-Karjalassa, Lieksassa 1928–1975 ja Joensuussa vuodesta 1975. Turunen toimi opettajana eri kouluissa Juuassa 1926–1928 ja Pielisjärvellä 1928–1968, jonka jälkeen jäi eläkkeelle.[2][1]
Turunen harrasti kirjoittamista lapsesta saakka. Hän oli Nuoren Voiman Liiton hopeamerkkijäsen 1929 ja Suomen Kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1943. Hän kirjoitti pakinoita, novelleja ja muistelmia eri sanoma- ja aikakauslehtiin kuten esimerkiksi Kylän Lehteen 1930-luvulla, Karjalan Maahan 1940-luvulla ja Lieksan lehteen 1960-luvulta lähtien nimimerkeillä Annikki ja Esko. Karjalan Maan Lieksan asiointitoimistossa hän oli sivutoimisena 1939–1943. Hän oli perustamassa Lieksaan Brahean Kriivarit -nimistä kirjailijayhdistystä ja oli myös Kirjallisuuspoliittisen toimikunta Idän perustajajäsen.[1] Turunen on kirjoittanut Karjalan vaaroilta -lukemistoon (1963) kuvaelman Brahean lastenkoulussa.[1]
Annikki Turunen oli tuottelias kirjailija 1940-luvulla. Uusi romaani ilmestyi parhaimmillaan vuoden välein. Turunen kertoi itse seuraavasti: Naamioidun elämän sisältö tahtoo osoittaa, kuinka ihmiset peittävät todellisuutta ja suojautuvat tavallaan kuin naamion taakse. Arvostelijat olivat käsitelleet kirjojani hellävaraisesti, mutta nyt nousi myrsky. Sen aloitti Toini Havu, ilkeästi ja kärkevästi. Se oli kuin kuolettava isku. Kun juuri noihin aikoihin taloudellisista syistä hakeuduin usean vuoden poissaolon jälkeen takaisin opettajan virkaan ja samalla pidin huolta kodista, ei kirjoittamiseen jäänyt juuri aikaakaan.[1] Turunen lienee niitä harvoja, jotka ovat lopettaneen kirjoittamisen yhtäkkisesti yhden romaanin saaman ankaran kritiikin takia saatuaan sitä ennen kaikista muista romaaneista paljon myönteistä ja kannustavaa kritiikkiä.[1]
Turunen tunnettiin Lieksan aikana hyvänä lausujana eri kulttuuritilaisuuksissa. Martta- ja lottatyö olivat hänelle mieluisia harrastuksia.[1]
Turusen vanhemmat olivat rakennustyönjohtaja Mikko Sadinmäki ja Wilhelmiina (o.s. Pitkänen). Puoliso oli osuuskassanhoitaja ja talousneuvos Matti Turunen (1900–1973) vuodesta 1928.[1][2] Annikki Turunen kuoli syöpään 93 vuoden iässä Joensuussa. Toivomuksestaan hänen tuhkauurnansa vietiin isänsä viereen Lieksaan Mähkön hautausmaalle.[1]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Janhusen herrasväki ja me. Kirja, Helsinki 1929 (nimimerkillä Annikki Talvimaa)
- Nuori pappi. Suomen kansan kirjakerhon romaaneja 33. Karisto 1939 (Vuoden 1940 "ajanromaani"-kilpailun n:o 1)
- Hämeenkankaan Maria: romaani. Karisto 1943
- Vain kotirouva: romaani. Karisto 1944, 2. painos 1945, 3. painos 1945
- Rahalla taivaaseen: romaani. Karisto 1945
- Ahman keisari: romaani. Pellervo-seura, Helsinki 1946
- Vaeltajat: romaani. WSOY 1948
- Naamioitu elämä. Karisto 1952
Yhteisjulkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Me kerromme itsestämme: kirjailijoiden yhteisjulkaisu, toimittaja Ensio Rislakki. Otava 1946
- Pielisen povelta. Brahean kriivarit 1971
- Tälle kaupungille, toimittajat Reino Kaasinen ja Aarne Purola. Brahean kriivarit 1972
- Kuunpesijä: Ukri ry:n 25-vuotisjuhlajulkaisu, toimittaneet Matti Kettunen ym. Ukri 1981
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Annikki Turunen SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
- Pohjoiskarjalaisten nykykirjailijoiden matrikkeli: Annikki Turunen (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Pentti Ruohonen, Brahean kriivari: Annikki Turunen in memoriam, 122 sivua, RT-Print Oy, Pieksämäki 1999, ISBN 952-91-1584-9
- ↑ a b c Suomen Kirjailijat 1917–1944, Turunen, Annikki Anna Vilhelmiina, sivu 465, toimittaneet Hannu Launonen, Maija Hirvonen, Anna Nybondas, Inger Bäcksbacka, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 365, Jyväskylä 1981
| ||||||||||
