Andrei Arlovski

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Andrei Arlovski
Arlovski.png
Tiedot
Lempinimi The Pitbull
Pituus 193 cm
Paino 112 kg
Kansalaisuus Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä
Syntymäaika 4. helmikuuta 1979 (ikä 38)
Syntymäpaikka Babruisk, Valko-Venäjän SNT
Kätisyys oikea
Taistelutyyli Sambo, nyrkkeily[1], brasilialainen jujutsu
Seura Jackson Wink MMA
American Kickboxing Academy
Aktiivisena 1999–
Tilastot
Ottelut 39
Voitot 25
– tyrmäyksellä 17
– luovutuksella 3
– päätöksellä 5
Tappiot 13
– tyrmäyksellä 9
– luovutuksella 1
– päätöksellä 3

Andrei Arlovski (valkoven. Андрэй Валер'евіч Арлоўскі, s. 4. helmikuuta 1979 Babruisk, Valko-Venäjän SNT) on valkovenäläinen vapaaottelija. Hän voitti UFC:n raskaansarjan mestaruuden vuonna 2005.

Arlovski on tehnyt myös muutamia elokuvarooleja 8 of Diamondsissa ja Universal Soldier: Regenerationissa. Hän esiintyi myös Jason Millerin juontamassa Bully Beatdown tosi-tv-sarjassa.

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arlovski otteli ensi kerran vapaaottelun parissa 9. huhtikuuta 1999 viisi päivää 20-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen. Hän otteli Viacheslav Datsikia vastaan M-1 Global -organisaation MM-kilpailussa. Arlovski hävisi ensimmäisen ottelunsa tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.[2] Hän jatkoi M-1 Globalissa ja kilpaili vuotta myöhemmin organisaation EM-kilpailussa. Arlovski otteli turnauksessa kaksi ottelua voitettuaan ensin Michael Tielrooyn ensimmäisessä erässä giljotiinikuristuksella. Voiton myötä hän eteni loppuotteluun, jossa Arlovski voitti Roman Zentsovin teknisellä tyrmäyksellä ajassa 1:18. Mestaruuden jälkeen hän otteli vielä John Dixsonia vastaan toukokuussa 2000 ennen siirtymistään UFC:hen. Arlovski voitti ottelun tyrmäyksellä 13 sekunnissa.

UFC[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arlovski otteli ensi kerran UFC:ssä 17. marraskuuta 2000 Aaron Brinkiä vastaan, joka myös otteli ensi kerran samassa organisaatiossa. Arlovski voitti kamppailun käsilukolla ensimmäisessä erässä.[3] Arlovski otteli seuraavan kerran kesäkuussa 2001, jolloin hän hävisi ensimmäistä UFC-kamppailuaan otelleelle Ricco Rodriguezille. Kamppailu päättyi kolmannessa erässä teknisellä tyrmäysellä. Sittemmin Rodriguez voitti neljä ottelua peräkkäin voittaen UFC:n raskaansarjan mestaruuden.

Arlovski otteli 2002 kahdesti ja kohtasi ensimmäisenä maaliskuussa kolmesti UFC:n raskaansarjan mestaruudesta otelleen Pedro Rizzon, jolle hän hävisi tyrmäyksellä kolmannessa erässä. Marraskuussa Arlovski kohtasi Ian Freemanin, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.

2003 Arlovski otteli yhden ottelun syyskuussa Vladimir Matyushenkoa vastaan. UFC 44 -tapahtumassa käyty kamppailu päättyi Arlovskin tyrmäysvoittoon ajassa 2:10.

Arlovski otteli myös seuraavana vuonna 2004 yhden ottelun. Hän sai vastaansa Wesley Correiran huhtikuussa UFC 47 -tapahtumassa. Arlovski voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä.

Raskaansarjan mestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raskaansarjan hallitsevan mestarin Frank Mirin jouduttua syyskuussa 2004 moottoripyöräonnettomuuteen UFC päätti järjestää kamppailun raskaansarjan tilapäismestaruudesta, jonka voittaja tulisi kohtaamaan varsinaisen mestarin. Arlovski kohtasi Tim Sylvian tilapäisestä mestaruudesta 5. helmikuuta 2005 UFC 51 -tapahtumassa. Hän voitti mestaruuden akilleslukolla 47 sekunnissa.

Mirin oltua edelleen loukkaantuneena Arlovski puolusti tilapäistä mestaruuttaan Justin Eilersia vastaan. Kesäkuussa 2005 käyty kamppailu päättyi Arlovskin voittoon teknisellä tyrmäyksellä ajassa 4:10. Myöhemmin elokuussa UFC:n puheenjohtaja Dana White ilmoitti Arlovskin olevan uusi raskaansarjan mestari Frank Mirin oltua kykenemätön tekemään paluuta moottoripyöräonnettomuudesta johtuneiden vammojen vuoksi.[4]

Arlovski puolusti ensimmäistä kertaa mestaruuttaan Paul Buentelloa vastaan UFC 55 -tapahtumassa. Lokakuussa 2005 käyty kamppailu päättyi Arlovskin tyrmäysvoittoon 15 sekunnissa.

Mestaruuden menettäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arlovski puolusti toista kertaa mestaruuttaan 15. huhtikuuta 2006 Tim Sylviaa vastaan. Arlovski oli otellut vuotta aikaisemmin Sylviaa vastaan tilapäisestä mestaruudesta, jolloin hän voitti kamppailun luovutuksella. Tällä kertaa Arlovski hävisi kamppailun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä ja menetti samalla raskaansarjan mestaruutensa. Arlovski sai välittömästi uusintaottelun, joka käytiin 8. heinäkuuta 2006 UFC 61 -tapahtumassa. Hän ei kuitenkaan onnistunut voittamaan mestaruuttaan takaisin hävittyään Sylvialle tuomariäänin.

Arlovski otteli UFC:ssä vielä vuoteen 2008 asti. Hän voitti kaikki kolme otteluaan, joista ensimmäisenä Márcio Cruzin Arlovski voitti tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Huhtikuussa hän voitti Fabrício Werdumin tuomariäänin ja maaliskuussa 2008 Jake O'Brienin teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä.

Affliction[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jätettyään UFC:n Arlovski siirtyi ottelemaan uuteen vapaaotteluorganisaatioon Affliction Entertainmentiin. Hän kohtasi ensimmäisessä ottelussaan Ben Rothwellin heinäkuussa 2008. Rothwell oli tuolloin voittanut kolmetoista ottelua peräkkäin. Arlovski voitti kamppailun tyrmäyksellä kolmannessa erässä. Hän kohtasi vielä lokakuussa Roy Nelsonin EliteXC -organisaatiossa ja voitti kamppailun myös tyrmäyksellä nyt toisessa erässä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Andrei "The Pitbull" Arlovski mma-core Viitattu 1.8.2014 (englanniksi)
  2. M-1 MFC - World Championship 1999 sherdog.com Viitattu 10.12.2016 (englanniksi)
  3. UFC 28 High Stakes 38 sherdog.com Viitattu 10.12.2016 (englanniksi)
  4. UFC Strips Mir of Heavyweight Belt Arlovski New Champion sherdog.com 13.8.2005 Viitattu 11.12.2016 (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]