Mark Coleman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mark Coleman
Coleman vuonna 2005
Coleman vuonna 2005
Henkilötiedot
Syntynyt20. joulukuuta 1964 (ikä 58)
Fremont, Ohio
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Vapaaottelija
Lempinimi The Hammer
Aktiivisena 1996–2006, 2009–2010
Pituus 185 cm
Paino 93 kg
Painoluokka Raskassarja (1997–2006)
Alempi raskassarja (2009–2010)
Kätisyys oikea
Taistelutyyli vapaapaini[1]
Seura Team Hammer House
Tilastot
Ottelut 26
Voitot 16
– tyrmäyksellä 8
– luovutuksella 4
– päätöksellä 4
Tappiot 10
– tyrmäyksellä 3
– luovutuksella 5
– päätöksellä 2

Mark Daniel Coleman (s. 20. joulukuuta 1964 Fremont, Ohio) on yhdysvaltalainen uransa lopettanut vapaaottelija, painija ja showpainija. Hän voitti kaksi UFC turnausta ja kerran UFC:n raskaansarjan mestaruuden. Coleman otteli myös Japanissa, jossa hän voitti Priden avoimen sarjan turnauksen 2000. Häntä pidetään vapaaottelun "ground-and-pound" luojana.[2] Coleman voitti painiurallaan MM-hopeaa vapaapainissa ja kolmesti Pan-Amerikan mestaruuden.

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coleman kiinnostui vapaaottelusta nähtyään sattumalta televisiossa näytettyä UFC 1 turnausta.

UFC (1996–1999)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avoin turnausvoitto (1996)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coleman osallistui 12. heinäkuuta 1996 UFC 10 -tapahtumaan, jossa käytiin avoimessa painoluokassa käytävä kahdeksan ottelijan turnaus. Hän voitti ensimmäisellä kierroksella Moti Horensteinin teknisellä tyrmäyksellä vietyään vastustajansa mattoon ja lyöden tuomarin päätökseen saakka. Toisella kierroksella Coleman kohtasi Gary Goodridgen, joka oli osallistunut kerran aiemmin UFC:n turnaukseen. Coleman voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä, kun Goodridge ei jaksanut enää taistella vastaan. Loppuottelussa Coleman kohtasi edellisen UFC turnauksen voittaneen Don Fryen. Hän voitti mestaruuden teknisellä tyrmäyksellä, kun ottelua oli käyty 11 minuuttia.

Toinen turnausvoitto (1996)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coleman osallistui kaksi kuukautta myöhemmin toiseen UFC:n avoimeen turnaukseen, joka käytiin UFC 11 -tapahtumassa. Hän voitti avauskierroksella Julian Sanchezin 45 sekunnissa kuristuksella. Toisella kierroksella Coleman sai vastaansa Brian Johnstonin, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä, kun Johnston luovutti Colemanin lyönneistä. Coleman lopulta julistettiin turnauksen voittajaksi, kun loppuotteluun päässyt Scott Ferrozzon luovutti ottelun oltuaan liian väsynyt ottelemaan mestaruudesta.

Raskaansarjan mestaruus (1997)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coleman kohtasi 7. helmikuuta 1997 Dan Severnin superottelussa, joka oli samalla UFC:n historian ensimmäisestä raskaansarjan mestaruudesta. Severn oli aiemmin voittanut superottelun Ken Shamrockia vastaan 1996. Ottelu käytiin UFC 12 -tapahtumassa, jossa Coleman voitti mestaruuden päälukolla ottelun alussa.

Hän puolusti mestaruuttaan ensimmäisen kerran 27. heinäkuuta 1997 Maurice Smithia vastaan. Ottelu käytiin UFC 14 -tapahtumassa. Hän hävisi 21 minuuttia kestäneen ottelun tuomariäänin.

Mestaruuden jälkeen (1998–1999)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coleman piti taukoa käytyään eturistisiteen leikkauksessa ja palasi lähes vuoden tauon jälkeen toukokuussa 1998. Hän kohtasi Pete Williamsin UFC 17 -tapahtumassa, jossa Coleman hävisi ottelun tyrmäyksellä toisen erän alussa saatuaan Williamsin potkusta päähän.[3]

Tammikuussa 1999 Coleman kohtasi Pedro Rizzon, joka oli voittanut kaikki kuusi ottelua urallaan. Coleman hävisi kamppailun hajaäänin.[4]

Pride (1999–2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coleman siirtyi UFC:n jälkeen Prideen, jossa hän kohtasi Nobuhiko Takadan huhtikuussa 1999. Coleman hävisi kamppailun kantapäälukolla toisen erän alussa. Marraskuussa hän kohtasi Ricardo Moraisin PRIDE 8 -tapahtumassa. Coleman voitti ottelun tuomariäänin.

Avoimen sarjan turnaus (2000)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coleman otti osaa Priden avoimessa painoluokassa käytävään turnaukseen. Ensimmäinen kierros käytiin 30. tammikuuta 2000, jolloin hän kohtasi Masaaki Sataken. Coleman voitti ottelun niskalukolla ensimmäisen erän alussa. Turnaus jatkui 1. toukokuuta, jolloin käytiin kaikki loput ottelut. Coleman kohtasi toisella kierroksella Akira Shojin, jonka hän voitti tuomariäänin. Kolmannella kierroksella Coleman kohtasi Kazuyuki Fujitan, joka luovutti ottelun jo kahden sekunnin jälkeen kulmamiesten heitettyä pyyhkeen kehään. Fujita oli ottanut edellisessä ottelussa Mark Kerria vastaan osumaa, jonka vuoksi hän ei ollut täysin kunnossa otellakseen Colemania vastaan. Loppuottelussa hän kohtasi Igor Vovchanchynin, joka oli voittamaton kahdeksaan otteluun Pridessa. Coleman voitti Vovchanchynin teknisellä tyrmäyksellä, joka luovutti Colemanin polvipotkuihin toisen erän alussa.[5]

Turnauksen jälkeen (2001–2003)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voitettuaan Pride turnauksen Coleman otteli seuraavaksi maaliskuussa 2001 Allan Goesia vastaan. Ottelu käytiin PRIDE 13: Collision Course -tapahtumassa, jossa hän voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä polvipotkuilla ensimmäisen erän alussa. Syyskuussa Coleman kohtasi entisen Rings turnauksen mestarin ja MM-hopeaa jujutsussa saavuttaneen Antônio Rodrigo Nogueiran. Hän hävisi kamppailun triangelikäsilukolla ensimmäisessä erässä.

Seuraavan kerran Coleman nähtiin kehässä kesäkuussa 2003, kun hän kohtasi urallaan toisen kerran Don Fryen. Ottelu käytiin PRIDE 26 -tapahtumassa, jossa Coleman voitti ottelun tuomariäänin.

Raskaansarjan turnaus ja viimeiset ottelut Pridessa (2004–2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coleman osallistui toisen kerran Priden järjestämään turnaukseen huhtikuussa 2004, tällä kertaa se käytiin raskaassasarjasa. Hän kohtasi ensimmäisellä kierroksella Priden hallitsevan raskaansarjan mestarin Fjodor Jemeljanenkon. Coleman hävisi ottelun käsilukolla ensimmäisen erän alussa ja putosi jatkosta.

Lyhyeksi jääneen turnauksen jälkeen Coleman kohtasi Mirko Filipovićin, joka oli aiemmin otellut Priden raskaansarjan tilapäisestä mestaruudesta. Ottelu käytiin PRIDE 29 -tapahtumassa, jossa hän hävisi kamppailun tyrmäyksellä Filipovićin lyönteihin. Coleman ei kyennyt viemään häntä mattoon ja hävisi pystyottelussa selkeästi Filipovićille. Lokakuussa hän otteli ensimmäistä kertaa Euroopassa, kun Coleman kohtasi Milco Voornin Bushido Europe: Rotterdam Rumble -tapahtumassa. Hän voitti ottelun käsitriangelikuristuksella 56 sekunnissa.

Helmikuussa 2006 Coleman kohtasi Priden keskisarjan mestarin Maurício Ruan, joka otteli ensimmäistä kertaa raskaassasarjassa. Hän voitti ottelun 49 sekunnissa, kun Ruan kyynärpää meni sijoiltaan Colemanin kaadettua vastustajansa mattoon. Lokakuussa hän kohtasi toisen kerran Fjodor Jemeljanenkon, jolle Coleman hävisi myös toistamiseen käsilukolla. Ottelu oli samalla viimeinen Pridessa, kun UFC osti organisaation.

Paluu UFC:hen ja uran päätös (2009–2010)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coleman palasi UFC:hen 10 vuoden jälkeen, kun hän kohtasi toisen kerran urallaan Maurício Ruan tammikuussa 2009. Ottelu käytiin UFC 93 -tapahtumassa illan toisena pääotteluna. Coleman otteli samalla ensimmäistä kertaa urallaan alemmassa raskassarjassa. Hän hävisi ottelun teknisellä tyrmäyksellä kolmannen erän lopussa. Ottelu palkittiin illan kamppailu bonuksella. Heinäkuussa Coleman kohtasi Stephan Bonnarin UFC 100 -tapahtumassa. Hän voitti ottelun tuomariäänin (29–28, 29–28, 29–28).

Helmikuussa 2010 Coleman kohtasi Randy Couturen UFC 109 -tapahtumassa. Kaksikon oli määrä kohdata vuonna 1998, mutta Couture kärsi tuolloin loukkaantumisesta ja joutui jättämään ottelun väliin. Otteli oli samalla ensimmäinen kerta, kun UFC Hall of Famen jäsenet ottelivat keskenään. Coleman hävisi kamppailun takakuristuksella toisen erän alussa. Hänet vapautettiin UFC-sopimuksestaan ottelun jälkeen.[6]

Showpaini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mark Coleman
Henkilötiedot
Syntynyt20. joulukuuta 1964 (ikä 58)
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Showpainija
Kehänimet Coleman
Aktiivisena 2000–2005, 2007, 2010
Pituus 185 cm
Paino 102 kg

Coleman aloitti showpainin otellessaan Japanissa vapaaottelun parissa, kun hänet kutsuttiin Mark Kerrin pariksi 31. joulukuuta 2000 ottelemaan Inoki Bom-Ba-Ye 2000 -tapahtumassa Takashi Iizukaa ja Yuji Nagataa vastaan pariottelussa. Kaksikko voitti ottelun 12 minuutin jälkeen.[7]

New Japan Pro-Wrestling (2001)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coleman otteli heinäkuussa 2001 yhden painiottelun NJPW Dome-Quake -tapahtumassa. Hän voitti noin 8 minuutin ottelussa Yuji Nagatan.[8]

All Japan Pro Wrestling (2002–2003)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coleman paini seuraavan kerran All Japan Pro Wrestlingissä kahden ottelun verran yhdessä seurakaverinsa Kevin Randlemanin kanssa. Ensin marraskuussa 2002 he kohtasivat WRESTLE-1 -tapahtumassa pariottelussa Hiroshi Hasen ja Satoshi Kojiman. Coleman hävisi Randlemanin kanssa yli 16 minuuttia kestäneen ottelun.[9] Toisen ottelun kaksikko kävi AJPW 2ND WRESTLE-1 -tapahtumassa, joka esitettiin 19. tammikuuta 2003. Coleman ja Randleman kohtasivat Jan The Giant Convictin ja Singh The Giant Convictin.[10] Singh paiskasi Colemanin "Powerbomb" -liikkeellä kahdesti, mutta kolmannella yrittämällä Coleman onnistui pinnaamaan Singhin hurricanranan päätteeksi.[11]

Hustle ja Pro Wrestling Zero1 (2004–2005)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coleman jatkoi showpainiuraansa yksityisessä Hustlessa ja yhteistyöpromootion Pro Wrestling Zero-Onessa. Hän oli osana roistohahmo Generalissimo Takadan Monster Army joukkoja ja kohtasi ensimmäisessä ottelussaan Toshiaki Kawadan tammikuussa 2004. Coleman hävisi ottelun tuomarin päätöksellä kuuden minuutin jälkeen.[12] Hän jatkoi paripainia muiden Monster Army tallin painijoiden kanssa, kuten Dan Bobish, Commander An Jo ja Giant Silva. Myöhemmin toukokuussa 2005 Coleman potkittiin tallista pois hävittyään Naoya Ogawalle. Hän kohtasi seuraavaksi Wataru Sakatan, jolle hävittyään Coleman liittyi hänen talliinsa. Kaksikko muodostivat parijoukkueen, jonka alku oli hankala hävittyään ensin heinäkuussa Demon Spiderille ja Monster C:lle, sekä toisessa ottelussa syyskuussa Masato Tanakalle ja Tetsuhiro Kurodalle. Tämän jälkeen parivaljakko voitti kolme ottelua peräkkäin, kunnes Coleman lähti promootiosta.

Hustle ja Inoki Genome Federation (2007)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän palasi takaisin 2007 Hustleen naamiohahmona Coleman, joka oli osa supersankarimaista ryhmää. Coleman paini yhdessä Kevin Randlemanin kanssa kaksi vastaan kolme painiottelussa Giant Vaboa, Kohei Satoa ja Tajiria vastaan kesäkuussa 2007. Vajaa seitsemän minuuttia kestänyt ottelu päättyi Colemanin ja Randlemanin voittoon. Neljä päivää myöhemmin Coleman ja Randleman hävisivät kaksi vastaan kaksi ottelun Anjonosuke & Tiger Jeet Singh kaksikolle. 17. päivä Coleman kohtasi yhdessä Kintamanin, Kurodamanin ja Randlemanin kanssa Giant Vabon, Kohei Saton, Monster C:n ja Onigumon ryhmää vastaan, jolle Colemanin joukkue hävisi.[13]

Coleman paini myös kesäkuun lopussa Inoki Genome Federationissa, jossa hän hävisi ensin IGF Toukon Bom-Ba-Ye -tapahtumassa Naoya Ogawalle tuomarin päätöksellä. Toisen ottelunsa Coleman kävi syyskuussa 2007 IGF Genome -tapahtumassa. Hän voitti kolme minuuttia kestäneen ottelun Tadao Yasudaa vastaan.[14]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pride
    • Avoimen turnauksen voittaja
    • Nopein voitto (0:02)

Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • NCAA
    • 1986 NCAA Division I turnauksen 4. sija
    • 1988 NCAA Big Ten mestaruus
    • 1988 NCAA Division I mestaruus
  • Pan-Amerikan mestaruuskilpailut
    • 1990 Pan American mestaruus (alle 90 kg)
    • 1991 Pan American mestaruus (alle 100 kg)
    • 1991 Pan American kisojen mestaruus (alle 100 kg)
    • 1992 Pan American mestaruus (alle 100 kg)
  • Muut kilpailut
    • 1991 U.S.A. National vapaapainin mestaruus (alle 100 kg)
    • 1991 FILA World vapaapainin turnaus hopeaa (alle 100 kg)

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • UFC Viewer's Choice -palkinto
  • Yksi kahdesta ottelijasta, joka on voittanut mestaruuden Pridessa ja UFC:ssä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mark Coleman MMA-Core Viitattu 27.2.2016 (englanniksi)
  2. UFC 10: Birth of ground ‘n’ pound yahoo.com 12.4.2009 Viitattu 27.2.2016 (englanniksi)
  3. UFC 17 - Redemption sherdog.com Viitattu 9.5.2021 (englanniksi)
  4. UFC 18 - Road to the Heavyweight Title sherdog.com Viitattu 9.5.2021 (englanniksi)
  5. Mark Coleman wins Pride Grand Prix 2000 (Retro) asianmma.com 13.5.2020 Viitattu 7.5.2021 (englanniksi)
  6. Mark Coleman Released By UFC After UFC 109 Loss; Phillipe Nover and Tim Hague Also Cut mmafrenzy.com 10.2.2010 Viitattu 7.5.2021 (englanniksi)
  7. Inoki Bom-Ba-Ye cagematch.net Viitattu 8.5.2021 (englanniksi)
  8. NJPW Dome-Quake cagematch.net Viitattu 8.5.2021 (englanniksi)
  9. AJPW WRESTLE-1 cagematch.net Viitattu 8.5.2021 (englanniksi)
  10. AJPW 2ND WRESTLE-1 cagematch.net Viitattu 8.5.2021 (englanniksi)
  11. WRESTLE-1 SKY PerfecTV! PPV puroresucentral.com 11.1.2003 Viitattu 8.5.2021 (englanniksi)
  12. HUSTLE 1 cagematch.net Viitattu 8.5.2021 (englanniksi)
  13. HUSTLE Aid 2007 cagematch.net Viitattu 9.5.2021 (englanniksi)
  14. IGF Genome cagematch.net Viitattu 9.5.2021 (englanniksi)