Amerikanenglanti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Englannin levinneisyys Yhdysvalloissa. Mitä tummempi väri, sitä suurempi osuus väestöstä puhuu englantia äidinkielenään.

Amerikanenglanti on lähinnä Yhdysvalloissa puhuttava englannin kielen muoto. Amerikanenglanti on englannin puhutuin muoto, sillä yli kaksi kolmasosaa englantia äidinkielenään puhuvista käyttää amerikanenglantia[1]. Brittienglanti ja amerikanenglanti ovat keskenään ymmärrettäviä, mutta niiden välillä on eroja ääntämisessä ja sanastossa sekä jossain määrin myös oikeinkirjoituksessa. Amerikanenglanti jakaantuu useisiin murteisiin, joista osa on paikallisia ja osa etnisiä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin kieli tuli Pohjois-Amerikkaan brittiläisen kolonisaation mukana: ensimmäinen aalto englanninkielisiä uudisasukkaita saapui 1600-luvulla. Amerikanenglanti syntyi uudisasukkaiden murteiden sulautuessa toisiinsa. Amerikan ja Englannin kielimuodot alkoivat eriytyä toisistaan, kun Englannissa tapahtuneet kielenmuutokset eivät tavoittaneet Amerikkaa, ja kun samalla amerikanenglantiin tuli uutta sanastoa Pohjois-Amerikan asukkaiden muista kielistä, kuten hollannista, portugalista, espanjasta, intiaanikielistä ja orjien afrikkalaisista kielistä.[2]

Yhdysvaltain itsenäistyttyä vuonna 1776 maassa puhuttu kielimuoto haluttiin standardisoida ja levittää maanlaajuiseksi. Noah Webster julkaisi vuonna 1783 oikeinkirjoitusoppaan The American Spelling Book ja vuonna 1828 sanakirjan An American Dictionary of the English Language.[3]

1900-luvun alussa amerikanenglanti oli noussut brittienglannin rinnalle tasa-arvoiseksi kielimuodoksi, ja Yhdysvaltain laajennuttua ja noustua maailmanmahdiksi maasta oli tullut englannin kielen kehityksen johtaja. Yhdysvaltain maailmanlaajuinen johtoasema elokuvissa, televisiossa, populaarimusiikissa, politiikassa ja kaupassa levittivät amerikanenglannin taitoa kautta maailman ja tekivät englannista maailman johtavan kielen.[4]

Kielimuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alue, jossa puhuttu englanti on kaikkein lähinnä Yhdysvaltojen yleiskieltä.

Amerikanenglannin maantieteellisesti neutraalia yleiskielistä ääntämismuotoa kutsutaan nimityksellä General American (GA). Termin otti käyttöön kielitieteilijä George P. Krapp vuonna 1924. Myös nimityksiä Standard English ja Standard American English käytetään joskus Yhdysvalloissa samassa merkityksessä. Yleiskielistä ääntämystä käytetään etenkin valtakunnallisissa televisiouutisissa.[5]

Etniset kielimuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi kansallisesti merkittävintä amerikanenglannin etnistä muotoa ovat afrikkalaisamerikkalainen englanti (African-American Vernacular English[6]) ja juutalaisenglanti (Jewish English[7]). Muita etnisiä kielimuotoja ovat espanjankielisten englanti[8], Louisianan Cajun-englanti, michiganinsuomalaisten englanti, amissien ja mennoniittojen saksalaisvaikutteinen englanti, intiaanien englanti, sekä koillisen puolalaisten englanti.[9]

Paikalliset murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikanenglannin paikalliset murteet voidaan jakaa pohjoisiin (pohjoiset ja koilliset osavaltiot), eteläisiin (kaakkoiset osavaltiot Virginiasta Texasiin), keskisiin (Itä-Yhdysvaltain sisämaa) ja läntisiin.[10]

Ominaispiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ääntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikanenglanti ääntyy yleisesti ottaen nasaalimmin kuin muun maailman englannin kielimuodot. R yleensä äännetään vokaalin jälkeen, kuten sanassa worker, ja se on retrofleksinen. /r/ yhdistyy edeltävän vokaalin kanssa usein r-sävyiseksi vokaaliksi, esimerkiksi /ɜ/ plus /r/ → [ɚ].[11] A äännetään [æ] esimerkiksi sanoissa dance ja path. Joissain sanoissa, kuten few, cute, value, esiintyy [y]. Jotkin vokaalit ovat muuttuneet keskenään samanlaisiksi: esimerkiksi caught ja cot ääntyvät kumpikin [kɑt]. Sanoissa kuten metal ja latter t/tt ääntyy napausäänteenä [ɾ].[12] T voi myös jäädä ääntäessä pois, kuten sanassa winter.[13]

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikanenglannissa käytetään menneen ajan partisiippia gotten/got (I've gotten it). Verbiä will käytetään verbin shall sijaan. Imperfektiä käytetään usein perfektin sijaan (Did you ever hear that?). Preesensin subjunktiivia käytetään usein (They insisted that he go with them). Kollektiivisten substantiivien kanssa käytetään yksikkömuotoista verbiä (The committee is aware...).[14] Amerikanenglannin ja brittienglannin välillä on eroja lisäksi muun muassa prepositioiden käytössä ja ajan ilmaisussa.[15]

Sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lainasanoja amerikanenglantiin on saatu lukuisista kielistä, kuten eurooppalaisista, afrikkalaisista ja intiaanikielistä. Jotkin englanninkieliset sanat ovat saaneet amerikanenglannissa uuden merkityksen, kuten creek, joka tarkoittaa amerikanenglannissa puroa mutta joka alunperin tarkoitti kapeaa salmea. Amerikkalaiset ovat myös muodostaneet uusia sanoja vanhojen pohjalta, kuten lengthy < length, sekä monia uudissanoja, kuten airline, disco, nifty, pants, vigilante ja zipper. Myös sana OK on amerikkalainen keksintö.[16]

Oikeinkirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävimpiä säännöllisiä eroja amerikanenglannin ja brittienglannin oikeinkirjoituksen välillä ovat muun muassa: -or/-our (am. color, br. colour); -ter/-tre, -ger/-gre ym. (am. center, theater, meager; br. centre, theatre, meagre); e/oe ja e/ae (am. estrogen, esthetics, br. oestrogen, aesthetics); -ll/-l (am. fulfillment, br. fulfilment); -ize/-ise (am. capsize, br. capsise); -lyze/-lyse (am. analyze, br. yl. analyse); -og/-ogue (am. dialog, br. dialogue). Amerikkalaiset kirjoitusmuodot ovat usein brittiläisiä muotoja lyhyempiä. Amerikanenglannissa ei homofoneja pyritä välttämään yhtä usein kuin brittienglannissa, kuten sanassa cheque (br.) / check (am. 'šekki').[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Giegerich, Heinz J.: English phonology. Cambridge: Cambridge University Press, 1995. ISBN 0-521-33603-1.
  • McArthur, Tom: Oxford Guide to World English. Oxford University Press, 2002. ISBN 019-860771-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. McArthur 2002, s. 165
  2. McArthur 2002, s. 165–166
  3. McArthur 2002, s. 166–167
  4. McArthur 2002, s. 168–170
  5. McArthur 2002, s. 170–171
  6. McArthur 2002, s. 189
  7. McArthur 2002, s. 198
  8. McArthur 2002, s. 200
  9. McArthur 2002, s. 171–172
  10. McArthur 2002, s. 175–188
  11. Giegerich 1995, s. 64–65
  12. Giegerich 1995, s. 226
  13. McArthur 2002, s. 172–173
  14. McArthur 2002, s. 173
  15. McArthur 2002, s. 253
  16. McArthur 2002, s. 173–174
  17. McArthur 2002, s. 249–251

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]