Alppimurmeli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alppimurmeli
Marmota marmota Alpes1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Oravamaiset Sciuromorpha
Heimo: Oravat Sciuridae
Alaheimo: Varsinaiset oravat Sciurinae
Suku: Murmelit Marmota
Laji: marmota
Kaksiosainen nimi
Marmota marmota
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Alppimurmeli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Alppimurmeli Commonsissa

Nimi-testi OKIUCN-testi OK

Alppimurmeli (Marmota marmota) on Alpeilla elävä jyrsijä.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alppimurmeli

Alppimurmeli on ruumiinrakenteeltaan tanakka ja sillä on paksut jalat. Täysikasvuisena se on 30-50 cm pitkä ja painaa 3–6 kg. Alppimurmelilla on paksu turkki ja lyhyt tuuhea häntä. Sukupuolten erottaminen luonnossa on vaikeaa, mutta koiraat ovat yleensä hieman suurikokoisempia ja painavampia kuin naaraat. Turkki on väritykseltään vaihteleva, ja voi olla hyvinkin musta, harmaa tai eri sävyisesti ruskea. Alapuoli on yleensä kellanvaalea. Karvapeite koostuu karkeammasta päällikarvasta ja kevyesti aaltoilevasta lyhyemmästä alusvillasta. Alppimurmeleiden etujalat ovat hieman takajalkoja lyhyemmät ja etutassuissa on viisi varvasta, kun taas takatassuissa vain neljä.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alppimurmelia tavataan Alpeilla, Karpaateilla ja Tatra-vuoristossa. Ihmisen istuttamia populaatioita löytyy myös Pyreneiltä sekä Saksan Schwazwaldin alueelta. Alppimurmeleita tavataan pääasiallisesti noin 200 metriä puurajan yläpuolella olevilla alueilla. Myös puurajan alapuolella olevat, ihmisen raivaamat alueet kelpaavat murmeleille. Alle 800 metriä merenpinnasta sijaitsevilla alueilla alppimurmeleita ei tavata ja esiintymisalueen yläraja on noin 3000 metriä merenpinnasta.

Alppimurmelit suosivat alppiniittyjä joiden maaperä on tarpeeksi paksu mahdollistaakseen tunneleiden kaivamisen. Erityisesti etelänpuoliset vuorenrinteet ovat murmeleiden suosiossa, koska niistä lumi sulaa ensimmäisenä, tarjoten murmeleiden ravintokasveille pitkän kasvukauden. Parhaimmilla murmelialueilla niiden tiheys voi olla 40-80 yksilöä/neliökilometri.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiima-aika alkaa pian sen jälkeen, kun ryhmän yksilöt ilmaantuvat keväällä esiin talvilevoltaan. Pariutuminen tapahtuu huhti- tai toukokuussa ja raskausaika on noin 33 vuorokautta.[2] Naaras verhoilee pesäluolan ruohoilla. Se synnyttää sinne 2-3 noin 30 gramman painoista poikasta ja myös imettää jälkikasvunsa maan alla. Poikaset pysyttelevät pesän suojissa noin kuukauden ajan ja noin 40 päivän ikäisinä ne poistuvat pesästään ensimmäisen kerran. Maanpinnalle uskaltauduttuaan poikasten on opittava etsimään syötävää omin päin. Emo vieroittaa ne tällöin parin viikon kuluttua.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alppimurmeleiden ravinto koostuu kasveista, sekä niiden juurista, joita ne hyödyntävät varsinkin keväällä. Vaikka alppiniityt tarjoavat runsaasti ravintoa kesällä, alppimurmeleiden ravinnonsaantia rajoittaa lämpötila: hyvin kuumalla ilmalla ne pysyttelevät maanalaisissa tunneleissa, eivätkä ruokaile. Tutkimusten perusteella Alppimurmelit hyödyntävät erityisesti ravintokasveja jotka sisältävät runsaasti tyydyttämättömiä rasvahappoja, joita nisäkkäiden elimistö ei pysy luontaisesti tuottamaan[3].

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alppimurmelit elävät tiheinä yhdyskuntina rinteisiin kaivamiensa kolopesien ympäristössä. Yhdyskuntaan voi kuulua useita sukupolvia. Niiden käytäväverkostot ovat monimutkaisia ja pesäkolot sijaitsevan yli 3 metriä maanpinnan alapuolella.[2] Talvipesien lisäksi ne kaivavat myös kesäpesiä. Kesäpesät ovat rakenteeltaan yksinkertaisempia, ja niitä käytetään suojana petoja ja kuumuutta vastaan ruokailun ohessa.

Alppimurmelit ovat aktiivisimmillaan aamulla ja ennen auringonlaskua. Usein näkee "vahdissa" olevien murmelien olevat "seisovillaan" eli tähystämässä ympäristöä, muiden syödessä rauhassa kasvillisuutta.

Talvisin alppimurmeli nukkuu talviunta keskeytyksettömästi 5-7 kuukautta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Herrero, J., Zima, J. & Coroiu, I.: Marmota marmota IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.6.2014. (englanniksi)
  2. a b c Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 294-295. suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
  3. Bruns, U. ym.: Nahrungsökologie des Alpenmurmeltieres (Marmota marmota) und die Bedeutung essentieller Fettsäuren

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]