Alladan kuningaskunta
| Allada Alladah, Grand Ardra, Arda, Ardah |
|
|---|---|
1200-luku–1724 |
|
| Valtiomuoto | monarkia |
| Pääkaupunki | Grand Ardra |
| Muita kaupunkeja | Offra. Jakin |
| Uskonnot | vodun |
Alladan kuningaskunta oli 1200-luvulla perustettu hallintokunta, joka joutui Dahomeyn alaiseksi 1720-luvulla, jolloin siitä tuli Dahomeyn maakunta. Alladan kuningaskunnan alussa Ajat asettuivat alueelle ja järjestäytyivät kuningaskunnaksi noin vuonna 1600. Kuningaskunta päättyi vuonna 1724, jolloin se hävisi naapurilleen Dahomeyn kuningaskunnalle ja siitä tuli sen maakunta.
Alladan kuningaskunta oli nykyisen Cotonoun länsipuolella ja Ouidahin itäpuolella. Noin vuonna 1625 kilpailu kruununperijäprinssien välillä hajotti sen kolmeen osaan. Aja-maahanmuuttajat perustivat Alladan kylän noin vuonna 1575. Ajat tulivat alun perin Tadosta, joka on lähellä Monojokea nykyisessä Togossa ja laskee Benininlahteen nykyisessä Grand-Popossa.[1] Suullisen perimätiedon mukaan ajat muuttivat Tadosta 1100- tai 1200 -luvulla ja asettuivat alueelle, joka nykyisin vastaa Etelä-Beniniä.[2]
Alladan kuningaskunta oli seudun voimakkain valtio ennen kuin sen pohjoinen naapuri Dahomeyn kuningaskunta valloitti sen noin vuonna 1724. Se oli tärkeä orjien myyjä Atlantin yli Amerikkoihin suuntautuneessa orjakaupassa. Orjien myynti tapahtui Alladan rannikkokylien Offran ja Jakinin kautta, jotka olivat nykyisen Godomeyn alueella.[3] Siellä oli myös espanjalainen lähetysasema, joka perustettiin vuosina 1660–1661.[4]
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolmen Alladan kruunua tavoittelevan prinssin riidat huipentuivat noin vuonna 1625, kun perustettiin kaksi uutta kylää, Pikku Arda (myös Ajatche) ja Abomey. Prinssi Kokpon jäi pienentyneeseen Alladaan, ja hänestä tuli sen uusi kuningas. Te-Agdan nimitti itsensä Pienen Ardan hallitsijaksi. Alueen kauppaa hallinneet portugalilaiset kauppiaat alkoivat myöhemmin kutsua sitä Porto-Novoksi (”uusi satama”). Kolmas prinssi Do-Aklin perusti Abomeyn.[5] 1600-luvun puolivälissä Alladaa kutsuttiin myös nimillä Grand Ardra tai Arda.[6]
Kaikki kolme kuningasta olivat liittolaissuhteessa Oyon imperiumiin, mutta hajoamisen jälkeen Abomeysta tuli kaikkein voimakkain. Se piti yllä vahvaa keskitettyä hallintoa ja pysyvää armeijaa. Abomeyn perustaneet ajat solmivat seka-avioliittoja paikallisten heimojen ihmisten kanssa ja muodostivat Fon-kansan. Vuonna 1724 Dahomeyn Agaja-kuninkaan aikana Dahomey liitettiin jäljelle jääneeseen Alladaan. Pian sen jälkeen, noin vuonna 1727 Agaja valloitti myös naapurikuningaskunnan Huedan käyttämällä tuliaseita, joita hän oli saanut eurooppalaisilta kauppiailta, jotka olivat Guineanlahden rannoilla.
Voitot johtivat Abomeyn, Alladan ja Ouidahin yhdistämiseen uutena Dahomeyn kuningaskuntana, jolloin Alladasta tuli yksi Dahomeyn kolmesta maakunnasta. Eräs Alladan tärkeistä keskuksista oli Arda, jonka takia monet eurooppalaiset tunsivat Alladan kuningaskunnan.
Allada, Abomey ja Ouidah olivat kaikki osallisia transatlanttisessa orjakaupassa ja ne kukoistivat ollessaan sisämaan hankkijoiden ja eurooppalaisten kauppiaiden välittäjinä kauppa-asemilla Porto Novossa ja Ouidahissa Guineanlahden rannikon kaistaleella, jota kutsutaan joskus Orjarannikoksi.[5]
Alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suullisen perimätiedon mukaan Ajat muuttivat Etelä-Beniniin 1100- tai 1200 -luvuilla siirtymällä Tadosta Mono-joelle. He asettuivat alueelle, joka nykyisin vastaa Etelä-Beniniä. Vuoteen 1600 mennessä kolme veljestä - Kokpon, Do-Aklin ja Te-Agdanlin - jakoivat alueen hallinnon keskenään. Kokpon otti Grand Ardran pääkaupungin halliten Alladan valtakuntaa, kun taas hänen veljensä Do-Aklin perusti Abomeyn (josta tuli Dahomeyn kuningaskunnan pääkaupunki) ja heidän veljensä Te-Agdanlin perusti Pikku Ardran, joka tunnetaan myös nimellä Ajatche, ja jota portugalilaiset kauppiaat kutsuivat Porto-Novoksi (Uusi satama), joka on nykyinen Beninin pääkaupunki.[5]
Yhteydet alkavat eurooppalaisten kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaisimmat viittaukset Alladan yhteyksiin eurooppalaisten kanssa ovat portugalilaisissa lähteissä vuodelta 1539, kun kristityt lähetyssaarnaajat raportoivat, että sen kuningas piti vankina ja kohteli huonosti lähettiläitä muun muassa “Aridasta ja Labidasta.” (labida on mahdolliseti Labadi). Varhaisimmat viittaukset portugalilaisten kanssa käytävään kauppaan on tähän asti arveltu olevan vuodelta 1553, kun Sao Toméssa ollut portugalilaisten tukikohta suuntautui kaupankäyntiin Guoneanlahdelle. Dokumentissa mainitaan: “Joki, jota kutsutaan Papouesiksi”, siis Popoksi, nykyiseksi Grand-Popon seuduksi. Tutkijat arvelevat, että kaupankäynti Alladan kanssa käynnistyi tämän jälkeen. Laivausten asiakirjoja ei ole jäljellä, mutta tiedetään, että Afrikassa syntyneitä orjia, joita kutsuttiin sanoilla "Arda" tai "Arara" tavattiin Perussa 1560-luvulta alkaen.
Espanjalainen lähetyssaarnaajien missio saapui Alladaan vuonna 1660. Aloitteen sen saapumiseen teki Alladan kuningas, jonka lähettämä suurlähettiläs oli Espanjan kuninkaan luona vuonna 1657, Lähetystyön tekijöiden saavuttua he huomasivat, että Alladassa oli jo kristinuskoa tunnustavia, joista jotkut toimivat kuninkaan portugalia puhuvina tulkkeina.
Myöhemmin (2020) löydetyn aineiston mukaan Alladan ja Portugalin väliset yhteydet ja Alladan kiinnostus kristinuskoon ja kaupankäyntiin ovat kuitenkin peräisin varhaisemmalta ajalta. Lissabonin arkistosta löytyneiden tietojen mukaan Alladan kuninkaan lähettiläs olisi ollut Lissabonissa jo 1500-luvun puolessa välissä. Hänen neuvottelunsa Portugalin kuninkaan kanssa koski sekä kristityn kirkon, että kauppasuhteiden perustamista Alladaan.[3]
Allada 1600-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauppa eurooppalaisten kanssa kehittyi voimakkaasti ja Alladasta tuli melko kookas hallintokunta. Grand Ardassa oli tuolloin noin 30 000 asukasta. Tämä teki vaikutuksen espanjalaisiin lähetystyöntekijöihin, jotka kuvasivat väestöä niin suureksi, että korttelit, kadut ja tiet muodostivat ”jatkuvan muurahaiskeon”. Alladan armeijan kooksi on arvioitu 30 000 – 50 000 henkilöä ja koko kuningaskunnan asukkaiden määräksi lähes 200 000. Väestö asui kaupungeissa ja kylissä Grand Ardan takamailla.[4]
Allada oli 1600-luvulla Orjarannikon suurin orjien toimittaja. Siepattujen ihmisten lisäksi Alladasta vietiin muun muassa norsunluuta, puuvillakangasta, palmuöljyä ja jamssia. Orjien vienti lisääntyi huomattavasti. Vuosina 1636-1647 Hollannin Itä-Intian kauppakomppania osti vuosittain keskimäärin noin 800 orjaa Alladasta. Orjarannikon orjien vienti nousi 1680-luvulla 5 000 orjasta vuodessa ja vuosina 1690-1710 10 000 orjaan vuodessa. Heistä suurin osa tuli Alladasta. Siepattujen orjien vaihdossa otettiin vastaan pääasiassa tekstiilejä ja kaurikotiloita. Niiden arvo oli 45-81 prosenttia kaikista hollantilaisten ja englantilaisten kirjaamista rahdeista 1650-1680 -luvuilla.[7]
Muslimikauppiaat tulivat Alladaan vasta 1600-luvun lopulla, luultavasti heitä houkutteli kasvavat taloudelliset mahdollisuudet orjakaupassa.[7]
Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vierailijat luonnehtivat Alladan hallinnon ja lukuisten virkailijoiden edustavan kuninkaan intressejä. Hollantilainen Olfert Dapper kirjoitti, että "kuningas hallitsee suurella mahdilla ja kunnioituksella maitaan… nimittää jalosukuisia ja päälliköitä, rankaisee kaikkia rikollisia." Lukuiset Alladan viranomaiset olivat keskeisiä Alladan hallinnossa. Tuntematon hollantilainen kirjoitti, että Alladassa korkea viranomainen toimi nimellä ”Grand Capitain” tai Caminga, joka oli pääministeri ja samalla korkea-arvoinen pappi. Oli myös ”Valkoisten kapteeni”, joka oli vastuussa eurooppalaisten kanssa käytävästä kaupasta Offrassa ja pääkaupungissa. Mainittiin myös ”Hevosten kapteeni”, joka oli luultavasti kuninkaallisesta taloudesta huolehtiva virkailija.[8]
Säilyneiden tietolähteiden mukaan Alladassa vallan legitimointi tapahtui rituaalien mukaan. Alladan uskonnollisia instituutioita on dokumentoitu heikosti, ja aikalaiskuvaukset niistä ovat melko vähätteleviä. Arvellaan, että Alladassa noudatettiin kuninkaan kuoltua samanlaisia menoja kuin Dahomeyssakin, eli kuninkaallisen dynastian kunnioittamiseksi ja uuden kuninkaan vallan hyväksymiseksi uhrattiin ihmisiä ja jaettiin paljon rikkauksia.[9]
Tuontitavarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopassa valmistetuilla tavaroilla oli merkittävä vaikutus Orjarannikon poliittisen ja taloudellisen rakenteen luonteeseen. Vaikka osa tavaroista meni myytäviksi paikallisille toreille, maahan tuodut tavarat olivat tarkoin vartioituja kuninkaan vallan symboleita. Julkisiin seremonioihin osallistuivat kuninkaallinen suku, virkailijat ja tavalliset alladalaiset. Niiden aikana esiteltiin ja jaettiin suuria määriä paikallisia ja maahan tuotuja ylellisyysesineitä, ja kuninkaallinen valta oli läheisesti sidoksissa näihin seremonioihin. Yhtäältä kaupassa kerättyjen rikkauksien julkinen esittäminen vahvisti kuninkaan symbolista valtaa. Kuningas käytti atlanttisessa kaupassa kerättyä varallisuutta erottautuakseen alamaisistaan. Erään hollantilaisen selostuksen mukaan:
”Kuningas sanoo… että hänen alamaisillaan ei pitäisi olla parhaita tavaroita ja sitten hän ottaa rahdista parhaat tavarat, joten alamaiset saavat sitten huonoimmat.”[10]
Uskollisille seuraajille jaetut esineet palvelivat myös strategiana, jolla alamaiset integroitiin vakiintuneeseen poliittiseen järjestelmään. Pääsystä atlanttisen kaupankäynnin kautta hankittuun varallisuuteen tuli eliitin strategioiden osa, jolla ne iskostivat poliittista järjestystä. Alladan poliittisessa taloudessa prestiisitavaroilla vaikuttaa olevan tärkeä osa, jossa atlanttisessa kaupassa hankittuja esineitä käytettiin vahvistamaan kuninkaallista valtaa[8].
Kaupan sääntely-yritykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun ulkomaiset esineet ilmaisivat Alladan kuninkaiden rikkautta ja valtaa, kuninkaat yrittivät säännellä näiden esineiden pääsyä kuningaskuntaan. Allada esimerkiksi pyrki monopolisoimaan sellaisten esineiden kaupan keskittämisen satamakaupunki Offraan. Eurooppalaisten kauppiaiden kaupankäynnin vapautta rajoitettiin rannikkosatamissa. Erään hollantilaisen mukaan ”kauppaa ei voi käydä kenenkään muun kanssa, ennenkuin on tavannut kuninkaan”. Eräs vierailija 1600-luvulla totesi, että kauppiaita vaadittiin käymään Alladassa kuninkaan ja muiden jalosukuisten orjien ostamiseksi ensin, ennenkuin kaupankäynti sallittiin Offrassa. Tämä käytäntö jatkui, kun eurooppalaiset alkoivat käydä kauppaa Alladan satamakaupungissa Jakinissa. Alladan alamaisista kirjoitettiin myöhemmin: ”he ovat kaikki nöyristeleviä orjia, jotka eivät uskalla myydä tai ostaa mitään ilman lupaa.”[11]
Kaupankäynti edisti poliittista laajentumista 1600-luvulla ja kaupan volyymin kasvua vuosisadan lopulla seurasi muutoksia Alladan hegemoniassa, jotka vaikuttivat alueen poliittisen vallan uudelleen järjestäytymiseen. Orjien kasvava kysyntä ylitti Alladan kuninkaiden kapasiteetin päätarjoajana, jolloin tarjoutui muita mahdollisuuksia muille eliiteille ja kilpaileville hallintokunnille, ja ne rikastuivat. Muiden rannikkokaupunkien, varsinkin Ouidahin välinen kilpailu ohjasi kaupan pois Alladasta, jonka kyky pitäytyä kaupassa heikentyi huomattavasti. Orjien kasvanut kysyntä rohkaisi sisämaan kuningaskuntien laajentumista, kuten Dahomeyn, joka pystyi tarjoamaan jatkuvasti orjia rannikkosatamiin.[11]
Esimerkiksi erään 1600-luvun puolessa välissa esitetyn arvion mukaan Alladan kuningas pystyi tarjoamaan 50 prosenttia (150) kaikista orjista kauppaan. Vuoteen 1670 tultaessa kuningas pystyi tarjoamaan vain 17 prosenttia, kun taas hänen kabosseerinsa tarjosivat 43 prosenttia orjista myytäviksi. Eli kun kaupan volyymi kasvoi, sen tuotot hajaantuivat. Robin Lawn mukaan tämä johtui siitä, että kuningas myi orjia joita oli otettu kiinni hänen omissa sotilasoperaatioissaan, jotka olivat epävarma lähde suurille orjamäärille. Sisämaan kauppiaat pystyivät tyydyttämään orjien kysynnän paljon vakaammin, jolloin orjia voitiin tuoda kauppaan paljon suurempi määrä kysynnän kasvaessa. Tätä väitettä tukee hollantilainen raportti, jonka mukaan suurin osa Alladasta myydyistä orjista olivat ”Foneja” (eli Dahomeysta), joka silloin kävi laajentumissotia yli Abomeyn tasangon pohjoiseen. Kun kaupankäynti johtui yhä enemmän sekä poliittisista henkilöistä, että sisämaan tarjoajista, kuten Dahomeysta, kuninkaan kontrolli siitä väheni suhteellisesti.[12]
Valtakunnan loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa kyvyttömyydestä säännellä keskitetysti ihmisvankien laajenevaa kauppaa tuli vakava poliittinen ongelma, jolloin kuninkaan auktoriteetti alkoi haihtua. Alladaa vaivasivat hallitsijan seuraajien valinnasta johtuvat ongelmat tänä aikana, kun Hussar, kuningas Soson veli yritti pyrkiä kuninkuuteen. Aikalaisten mukaan Hussarilla oli Alladan Suuren kapteenin tuki, joka osoittaa kriisin pesiytyneen koko poliittiseen järjestelmään. Lisäksi Alladan alaiset kuningaskunnat alkoivat kapinoida. Alladan tärkein satamakaupunki Offra yritti itsenäistyä useita kertoja 1670- ja 1680- luvuilla. Konflikti aiheutti vakavia häiriöitä kaupassa, jonka seurauksena 1600-luvun lopulla eurooppalaiset kauppiaat käänsivät huomionsa muualle.[12]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Asiwaju, A. I.: The Aja-Speaking Peoples of Nigeria: A Note on Their Origins, Settlement and Cultural Adaptation up to 1945. Africa: Journal of the International African Institute, 1979, 49. vsk, nro 1. (englanniksi)
- ↑ Monroe emt s. 32
- ↑ a b Law, Robin ja Pinto, P.: New Evidence on Relations between Portugal and the Kingdom of Allada in the Sixteenth Century. History in Africa, 2020. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ a b Monroe, J. Cameron: Precolonial State in West Africa, s. 43. Cambridge University Press, 2014.
- ↑ a b c Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti;viitettä:0ei löytynyt - ↑ Monroe, J. Cameron: Urbanism on West Africa's Slave Coast American Scentist. 24.9.2014. Sigma Xi, The Scientific Research Honor Society. Viitattu 22.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Monroe emt s. 44
- ↑ a b Monroe emt 44
- ↑ Monroe emt 45
- ↑ Monroe emt s. 46
- ↑ a b Monroe emt s. 46
- ↑ a b Monroe emt s. 47