Oyo (valtio)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oyo
n. 1400–1905
WestAfrica1625.png

Oyo ja sen naapurivaltiot vuonna 1625

Valtiomuoto Monarkia

Pääkaupunki Oyo-Ile

Uskonnot jorubien luonnonusko

Kieli joruba

Seuraaja(t) Etelä-Nigerian protektoraatti

Oyo oli jorubavaltio nykyisen länsi- ja pohjois-Nigerian alueella noin vuosina 1400–1905. Valtion olemassaolo lakkasi Ison-Britannian valloitettua sen 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Nykyisen Nigerian osavaltio Oyo on nimetty historiallisen valtion mukaan.

Perinteen mukaan Oyo polveutui Oduduwa-nimisestä jorubasankarista, joka todennäköisesti muutti Ifeen.[1] Hänen nuorin poikansa Oranyan perusti Oyon valtakunnan. Historioitsijat ovat eri mieltä siitä, miksi Oranyan muutti Ifestä, perusti uuden valtakunnan ja sen pääkaupungin Oyo-Ilen.[2] Oranyania pidetään joka tapauksessa Oyon ensimmäisenä hallitsijana eli alafinina.[3]

Oyo oli vielä 1500-luvun alussa pieni valtio. Sen merkitys oli selvästi pienempi kuin pohjoisten naapureidensa, Borgun ja Nupen kuningaskunnan. Alafin Orompoto perusti ratsuväen ja ylläpiti koulutettua armeijaa.[1]

Oyo valtasi Dahomeyn kahdessa osassa vuosina 1724–1730 ja 1738–1748. Oyon vauraus oli kasvussa, sillä se alkoi käydä kauppaa Porto-Novon sataman kautta eurooppalaisten kauppiaiden kanssa. Vaurastuvassa valtiossa sisäiset ristiriidat alkoivat kasvaa. Osa sen poliittisista johtajista olisivat halunneet keskittyä vaurauden kasvattamiseen, kun osa taas halusi laajentaa valtakuntaa. Vuosina 1770–1789 hallinnut Abiodun kaatoi vastustajansa sisällissodassa ja keskittyi valtion taloudelliseen kehittämiseen.[1]

Abiodun ei pitänyt huolta asevoimistaan, ja siten keskushallinto alkoi hiljalleen mennettää otettaan valtakunnan eri osista. Hänen seuraajansa Awole joutui kohtaamaan paikallisia kapinoita.[1]

Oyon valtakunnan voima hiipui vuosien 1790–1830 välisenä aikana sekä pääkaupungissa että valtakunnan monissa osissa.[4] Egba onnistui irtautumaan Oyosta noi vuonna 1796. Dahomeyn vastarinta huipentui 1800-luvulla, kun se onnistui vuonna 1807 estämään Oyon pääsyn Porto-Novon satamaan. Oyo joutui siirtämään orjakauppansa itään Lagosiin. 1820-lukuun mennessä Oyo menetti jo kaikki yhteytensä ranikolle.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Oyo empire Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 29.7.2017. (englanniksi)
  2. Robert S. Smith: Kingdoms of the Yoruba, s. 29–30. Madison, Wisconsin: The University of Wisconsin Press, 1988. ISBN 0-299-11600-X. Google-kirjat (viitattu 29.7.2017).
  3. Falola & Heaton, 49.
  4. Falola & Heaton, 74.
  5. Falola & Heaton, 75.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]