Aleksandr Trepov
| Aleksandr Trepov | |
|---|---|
| Александр Трепов | |
 |
|
| Venäjän pääministeri | |
| Monarkki | Nikolai II |
| Edeltäjä | Boris Stürmer |
| Seuraaja | Nikolai Golitsyn |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. syyskuuta 1862 Kiova, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 10. marraskuuta 1928 (66 vuotta) Nizza, Ranska |
Aleksandr Fjodorovitš Trepov (30. syyskuuta (J: 18. syyskuuta) 1862 Kiova, Venäjän keisarikunta – 10. marraskuuta 1928 Nizza, Ranska)[1] oli venäläinen poliitikko, joka toimi Venäjän keisarikunnan toiseksi viimeisenä pääministerinä marraskuusta 1916 tammikuuhun 1917.
Aleksandr Trepovin isä oli Pietarin kaupunginpäällikkönä (gradonatšalnik) toiminut Fjodor Trepov ja hänen veljensä oli vuoden 1905 vallankumouksen aikana Pietarin kenraalikuvernöörinä toiminut kenraali Dmitri Trepov. Perhe oli aatelisia suurmaanomistajia. Käytään Pietarin paašikoulun Trepov liittyi 1880 vänrikkinä keisarilliseen kaartiin. Hän kuitenkin jätti armeijan vuonna 1889 ja siirtyi virkamieheksi Venäjän sisäministeriöön. Vuosina 1892–1896 hän oli Pereslavin kihlakunnan aatelismarsalkka ja sen jälkeen virkamies valtakunnankansliassa. Trepov nimitettiin 1899 valtakunnanneuvoston sihteerin apulaiseksi, 1906 senaattoriksi ja 1914 valtakunnanneuvoston jäseneksi. Hän toimi marraskuusta 1915 alkaen liikenneministerinä Ivan Goremykinin ja Boris Stürmerin hallituksissa.[1][2] Trepov kiirehti muun muassa Muurmannin radan rakennustöitä.[2]
Trepov nimitettiin Venäjän pääministeriksi Stürmerin seuraajana 23. (10.) marraskuuta 1916. Hän yritti huonolla menestyksellä palauttaa luottamuksen hallituksen ja valtakunnanduuman välille. Hän ajautui kiistoihin munkki Grigori Rasputinin ja oman hallituksensa sisäministerin Aleksandr Protopopovin kanssa. Lopulta tsaari Nikolai II myönsi Trepoville eron 9. tammikuuta 1917 (27. joulukuuta 1916). Lokakuun vallankumouksen jälkeen Trepov pakeni Suomeen.[2][1] Suomen tiedotusvälineiden mukaan hän tuli maahan 24. syyskuuta 1918 uimalla Siestarjoen yli yhdessä entisen sotaministerin Vladimir Suhomlinovin kanssa.[3] Trepov johti syksystä 1918 tammikuuhun 1919 Helsingissä toiminutta ”erikoista komiteaa venäläisten asioita varten Suomessa”, joka pyrki toimimaan valkoisten emigranttien virallisena Suomen-edustustona.[4][1] Trepov asettui myöhemmin Ranskaan, jossa hän oli yksi venäläisten monarkistien huomattavimpia johtajia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Трепов Александр Федорович (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 1.1.2017.
- ↑ a b c Nordisk familjebok (1919), s. 671 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 1.1.2017.
- ↑ Max Engman: Raja – Karjalankannas 1918–1920, s. 111. WSOY, Helsinki 2007.
- ↑ Aleksi Mainio: Terroristien pesä – Suomi ja taistelu Venäjästä 1918–1939, s. 44. Siltala, Helsinki 2015.
| ||||||||||||||
