Afrikkalainen sikarutto
Afrikkalainen sikaruttovirus (ASFV) luokitellaan Asfarviridae-heimoon ja Asfivirusten sukuun. Tällä hetkellä ASFV on suvun ainoa tunnettu jäsen. ASFV on suurikokoinen vaipallinen kaksijuosteisesta DNA:sta koostuva virus. Sen genomin koko vaihtelee 170-193 kiloemäsparin (kbp) välillä. [1]
Afrikkalainen sikaruttovirus aiheuttaa afrikkalaista sikaruttoa (verenvuotokuumetautia) sioissa, villisioissa, mini- ja mikrosioissa ja niiden sukulaisissa kuten pahkasioissa ja pensselisioissa. Tällä hetkellä tautiin ei ole olemassa rokotetta tai hoitokeinoja. Taudilla esiintyy neljä erilaista muotoa, jotka voidaan jakaa erittäin äkilliseen, akuuttiin, puoliäkilliseen tai krooniseen muotoon. Kuolleisuus vaihtelee eri tautimuotojen välillä. Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmiseen. Afrikkalainen sikarutto luokitellaan helposti leviäväksi eläintaudiksi, ja se leviää herkästi.[1] [2][3]
Afrikkalainen sikaruttovirus leviää sikojen välillä joko suorasti tai epäsuorasti sairastuneista yksilöistä terveisiin. Suorassa tartuntatavassa virus tarttuu sikojen hengitysteiden, suun ja eritteiden kautta sairastuneista yksilöistä terveisiin. Epäsuorassa tavassa virus voi levitä terveisiin yksilöihin mm. sairastuneen eläimen lihan, lihatuotteiden tai -jätteiden välityksellä. Virus voi myös levitä viruksen saastuttamien välineiden, rehun, eläinkuljetusautojen, elintarvikkeiden tai vaatetuksen välityksellä. Ornithodoros -suvun punkit näyttävät pystyvän levittämään afrikkalaista sikaruttovirusta.[1] [2] [3]
Afrikkalaista sikaruttoa on esiintynyt aluksi vain Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mutta 1950-luvun lopulta se on levinnyt ajoittain myös Eurooppaan. Se on saatu hävitettyä Iberian niemimaalta, mutta sitä tavataan edelleen Sardiniassa. 1970-luvulla tautia tavattiin Keski- ja Etelä-Amerikassa. Afrikkalainen sikarutto levisi Kaukasuksen alueelle vuonna 2007, eikä sitä sen jälkeen ole saatu alueella hallintaan. Tauti on jatkanut leviämistään Venäjällä, ja vuonna 2014 afrikkalainen sikarutto levisi Suomen lähialueilla Puolassa, Liettuassa, Latviassa ja Virossa. Virossa tauti todettiin ensimmäisen kerran syyskuussa 2014.[4]
Afrikkalaiseen sikaruttoon on yritetty kehittää rokotetta, mutta toistaiseksi siinä ei ole onnistuttu.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c African Swine Fever Virus: A Review. Viruses, 10.5.2017, nro 5, s. 103. doi:10.3390/v9050103. ISSN 1999-4915. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Afrikkalainen sikarutto Ruokavirasto. Viitattu 13.3.2019.
- ↑ a b African swine fever European Food Safety Authority. Viitattu 13.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Afrikkalainen sikarutto - tautitilanne EU:ssa ja lähialueillamme evira.fi. Viitattu 16.1.2015.
- ↑ African swine fever virus Institute for Animal Health
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- African swine fever OIE:n esite
- African swine fever Euroopan elintarviketurvallisuusviraston verkkosivuilla
- Afrikkalainen sikarutto Ruokaviraston verkkoisuilla
