M/S Achille Lauro
| M/S Achille Lauro | |
|---|---|
 Achille Lauro vuonna 1989 – savupiipuissa L*-logo |
|
| Tyyppi | Matkustaja-autolautta |
| Rakennustelakka | Naamloze Vennootschap (N.V.) Koninklijke Maatschappij "De Schelde", Vlissingen, Alankomaat |
| Rakennusnumero | 214 |
| Kölinlasku | tammikuussa 1939 |
| Vesillelasku | 1. heinäkuuta 1946 |
| Luovutettu | 21. marraskuuta 1947 |
| Status | upposi 2. joulukuuta 1994 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 195,97 m |
| Leveys | 25,05 m |
| Syväys | 8,954 m |
| Bruttovetoisuus (GT) | 23 862 |
| Koneisto | 8 × 8-sylinterinen Sulzer-diesel |
| Akseliteho | 23 536 MW |
| Nopeus | 41 km/h |
| Nopeus | 22 kn |
| Hyttipaikkoja | 369 |
| Matkustajia | 1 466 |
| Muuta | Mittatiedot 1990-luvulta |
| Lähteet | [1][2] |
M/S Achille Lauro oli risteilyalus, joka muistetaan parhaiten vuonna 1985 tapahtuneesta kaappauksesta. Alus sai vesillelaskussa nimekseen Willem Ruys.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Achille Lauron oli tilannut varustamoyhtiö Rotterdamsche Lloyd vuonna 1938, ja sen rakentaminen aloitettiin 1939. Toinen maailmansota keskeytti laivan rakennustyöt, ja pommitusten vuoksi laiva valmistui vesillelaskukuntoon heinäkuussa 1946. Alus valmistui loppuvuodesta 1947 ja aloitti neitsytmatkansa 2. joulukuuta.
Vuonna 1964 alus myytiin Lauro Line -varustamolle, ja vuonna 1965 se kastettiin uudelleen Achille Lauroksi Napolin entisen pormestarin mukaan. Alus vietti kaksi vuotta telakalla modernisoitavana, ja se palasi takaisin liikenteeseen 1966. Achille Lauro liikennöi Italian lipun alla kotisatamanaan Napoli ja tunnuksenaan IBHE.
Kaappaus 1985[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Achille Lauron kaappaus
7. lokakuuta 1985 neljä itseään PLF:n (Palestine Liberation Front) jäseniksi väittänyttä henkilöä kaappasi Achille Lauron Egyptin rannikolla. Alus oli tuolloin Egyptin aluevesillä matkalla Aleksandriasta Port Saidiin. Kaappauksella väitetään olleen yhteyttä Tunisissa 1. lokakuuta tapahtuneisiin PLO:n päämajan pommituksiin.
Miehistön jäsen yllätti kaappaajat, jotka joutuivat toimimaan suunnitelmistaan poiketen etuajassa. He pitivät matkustajia ja miehistöä panttivankeina ja määräsivät aluksen purjehtimaan Tartusin satamaan Syyriaan. Kaappaajat vaativat 50 palestiinalaista vapautettaviksi Israelin vankiloista.
Kun Syyrian hallitus kieltäytyi sallimasta aluksen saapumista satamaan, kaappaajat tappoivat amerikkalaisen matkustajan, Leon Klinghofferin. Syynä pyörätuolissa olevan Klinghofferin murhaan oli se, että tämä oli juutalainen. Klinghofferin ruumis heitettiin laidan yli. Tämän jälkeen laiva suuntasi takaisin kohti Port Saidia.
Kahden päivän neuvotteluiden jälkeen kaappaajat suostuivat lähtemään laivalta, ja heidät lennätettiin Tunisiaan egyptiläisellä matkustajalentokoneella. Yhdysvaltain laivaston hävittäjät pakottivat koneen laskeutumaan laivaston lentotukikohtaan Sigonellaan, joka on Naton tukikohta Sisiliassa, jossa italialaisviranomaiset pidättivät kaappaajat. Yhdysvaltain protestista huolimatta koneen muut matkustajat pääsivät jatkamaan matkaansa, tiettävästi matkustajien joukossa oli myös kaappauksen suunnittelija Abu Abbas. Egypti vaati tapauksesta tuloksetta anteeksipyyntöä Yhdysvalloilta.
Kaappareiden kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bassam al-Asker pääsi ehdonalaiseen 1991, ja menehtyi 21. helmikuuta 2004
- Ahmad Marrouf al-Assadi katosi ollessaan ehdonalaisessa vuonna 1991.
- Youssef al Molqi tuomittiin vankilaan 30 vuodeksi, pakeni Rebibbian vankilasta 16. helmikuuta 1996 Espanjaan, jossa hänet vangittiin ja palautettiin Italiaan.
- Abu Abbas tuomittiin poissa olevana. Vuonna 1996 hän esitti anteeksipyynnön kaappauksesta ja murhasta. Yhdysvallat ja Klinghofferin perhe eivät hyväksyneet anteeksipyyntöä vaan vaativat Abbasia tuomiolle. Yhdysvaltain armeija vangitsi Abbasin Irakissa 2003, ja hän menehtyi 8. maaliskuuta 2004 ollessaan armeijan vankilassa.
PLO haastettiin oikeuteen osuudesta Klinghofferin murhaan. Haaste peruttiin PLO:n maksaessa määrittelemättömän korvaussumman Klinghofferin tyttärille, joka käytettiin Leon and Marilyn Klinghoffer Memorial Foundation of the Anti-Defamation League -säätiön perustamiseen ja toimintaan. Säätiö taistelee terrorismia vastaan lakiteitse, politiikan ja koulutuksen keinoin.
Achille Lauro palasi takaisin liikenteeseen. Vuonna 1987 Lauro Line vaihtoi nimekseen StarLauro.
Uppoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
30. marraskuuta 1994 Achille Laurolla syttyi tulipalo sen purjehtiessa Somalian rannikon edustalla. Matkustajat evakuoitiin ja miehistö jätti aluksen. Hylätty, palava alus upposi 2. joulukuuta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lloyd's Register of Shipping. Register of Ships. 1976–1977 ja 1991–1992.
- ↑ http://www.greatoceanliners.net/willemruys.html
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta M/S Achille Lauro Wikimedia Commonsissa
