Honkajoki (Tuntematon sotilas)

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Aarne Honkajoki)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Honkajoki on hahmo Väinö Linnan kirjassa Tuntematon sotilas. Hän on sotamies, joka on ottanut itselleen humoristin roolin ja laukoo satiirisia kommentteja näennäisesti vakavaa ja totista esittäen. Honkajoki pilkkaa Suomen armeijaa ja sodankäyntiä, mutta on silti tunnollinen sotilas. Hahmo muistetaan parhaiten jousipyssyn mukana kantamisesta sodan keskellä.

Hahmon kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarne Honkajoki on kolmenkymmenen vuoden ikäinen täydennysmies, joka ilmoittautuu loppukesällä 1942 palvelukseen luutnantti Koskelan joukkueeseen. Hän kertoo olevansa kotoisin Lauttakylästä ja palvelleensa aikaisemmin 50. jalkaväkirykmentissä, mutta haavoittuneensa ja joutuneensa sotasairaalaan. Honkajoki kertoo myös viettäneensä kiertelevää elämää ja "harjoittaneensa metsätaloutta" eli keränneensä käpyjä, mutta olevansa "oikeastaan tiedemies", joka yrittää kehitellä ikiliikkujaa parista puupalikasta. Muutoin romaanin kertoja ei paljasta hänen taustoistaan mitään, mutta iästä päätellen Honkajoki on ollut myös talvisodassa. Kertoja on ajoittanut Honkajoen saapumisen asemasodan yksitoikkoisimpaan vaiheeseen, jolloin Koskelan joukkue on asemissa Syvärin eteläpuolella. Yhdessä Honkajoen kanssa joukkueeseen liittyy vain 20-vuotias sotamies Jukka Hauhia, joka kaatuu jo seuraavana päivänä.[1]

Honkajoki on sivistyssävyisellä kirjakielipuheellaan omaksunut eräänlaisen pellen roolin saadakseen omansa ja tovereidensa ajan kulumaan pitkästyttävässä asemasodassa. Jo ilmoittautuessaan palvelukseen hänellä on olallaan ”kaaripyssy”, jonka mukanaoloa hän perustelee näin:

»Huomioonottaen nopean kehityksen aseistuksen ja teknillisten varusteiden osalta nykyään käytävässä suursodassa, katson maanpuolustuksen kannalta tarpeelliseksi siirtyä uusiin aseisiin.»

Upseerit, pois lukien Koskela, kokevat Honkajoen puhetyylin irvailevan armeijan ylimmän johdon näkemyksiä, ja Honkajoki ajautuu konfliktiin luutnantti Lammion kanssa, koska tämä olettaa miehen kylvävän tappiomielialaa, vaikka todellisuudessa vaikutus on päinvastainen ja pikemminkin piristää joukkueen mielialaa.[2] Lammion puhutteluun johtaa Honkajoen eräässä korsussa lukeman "iltarukouksen" päätöslause:

»Ja lopuksi yhdessä ja erikseen: varjele noita Suomen herroja, etteivät ne toista kertaa löisi päätänsä Karjalan mäntyyn. Aamen.»

Taistelijana Honkajoki kuitenkin enimmäkseen täyttää tehtävänsä, vaikkakin ehtii eräässä vaiheessa lähteä rintamakarkurien matkaan. Eksyttyään muista karkureista hän kuitenkin palaa takaisin ilmoittaen olleensa "majoitustiedusteluissa takanapäin". Kirjailija vihjaisee, että vänrikki Jalovaara tulisi esittämään hänelle korpraalinarvoa saman taistelun johdosta, jossa Vanhala sai toisen natsansa.

Perääntymisvaiheen alkaessa Honkajoki pakkaa puusta veistämänsä ikiliikkujan osat reppuunsa:

»Tämä saattaisi johtaa heidät oikeille jäljille. Kenties he ovat jo yhtä lähellä ratkaisua kuin minäkin.»

Sodan päättyessä Honkajoki antaa puupalikat Vanhalalle nuotioon heitettäväksi, koska hän on "kadottanut johtoajatuksen", mikä voidaan ymmärtää tarpeettomaksi käyneen pelleroolin jättämisenä, kun sotakin on viimein ohi. Viimeinen vilaus pellenroolista on se, kun hän tähän liittyvässä repliikissään puhuu ensiksi "puskaryssästä", mutta korjaa sitten termiksi "pensasneuvostoliittolainen".

Analyysia hahmosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Honkajoen pellerooli kumpuaa samoista lähtökohdista kuin korsuarkkitehtuuri; sen synnyttivät asemasotavaiheen aiheuttama pitkästyminen ja motivaation hiipuminen. Näissä oloissa nousivat esiin tavalla tai toisella muista poikkeavat persoonat ja syntyi viihdytystoimintaa joukkojen omaan tarpeeseen. Honkajoen kaltaisia oli kulkenut jo ennen sotia viihdyttämässä metsätyömiehiä savotoilla ja hauska juttumies oli myös jatkosodan aikana tervetullut vieras rintamalla. Samalla tavoin Honkajoki kiertää romaanissa korsusta toiseen esittelemässä jousipyssyään ja ratkaisuvaiheessa olevaa ikiliikkujaansa.[3]

Honkajoen hahmoon antoi vaikutteita eräs Väinö Linnan sota-aikana tapaama, hänen naapuritukikohdassaan Jalkaväkirykmentti 8:ssa palvellut kookas itäsuomalainen mies, joka huvitti itseään omalaatuisilla tempuillaan; hän muun muassa teki kaaripyssyn, johon tarkastuskäynnille tullut divisioonan aseupseeri suhtautui ainoastaan huvittuneesti. Miehellä oli usein yllään siviilimallinen nahkapusero ja jostakin hän oli saanut hankituksi myös venäläisen lakin. Toisin kuin Honkajoki, mies ei ollut luonut itselleen roolihahmoa, vaan hän teki ainoastaan silloin tällöin jonkin tempun, jota valmistellessaan hän oli saattanut nähdä paljonkin vaivaa. Kerran hän tekeytyi venäläiseksi sotavangiksi kulkien kädet pystyssä ja häntä seurasi kivääri kainalossa muuan hänen toverinsa, jonka hän oli pyytänyt juoneen mukaan. "Vanki" vastaili hänelle esitettyihin kysymyksiin tekovenäjäksi, jossa oli joitakin tunnistettavia sanoja. Normaalitilanteissa hän oli järkevän asiallinen ja reilu mies. Honkajoessa romaanin kertoja on luonut kokonaisen uuden ihmishahmon ja näyttää hänen kohdallaan miltei äärimmäisyyteen saakka sen suomalaisesta kansanelämästä tutun ilmiön, että humoristi ja hullun roolin ottanut saavat oikeuksia enemmän kuin muut.[4] Honkajoen "iltarukouksen" viimeisen lauseen Linna merkitsi muistiin eräällä junamatkalla jatkosodan aikana ollessaan palaamassa kotilomalta rintamalle, kun samaan vaununosastoon sattunut, hänelle tuntematon sotamies luki itse sepittämänsä "rukouksen".[5]

Lammion ja Honkajoen kohtaamisessa on Ilkka Malmbergin mukaan paljon samaa kuin Jaroslav Hašekin Kunnon sotamies Švejkissä: kuulusteltava harhautuu jatkuvasti lukemattomille sivupoluille ja vetää kuulustelijan mukaansa. Kuulustelun lopussa Lammio, jolle Honkajoki on aivan liian liukas ja älykäs, menettää tämän loputtoman jaarittelun vuoksi malttinsa ja komentaa tämän ulos. Toimittaja Pasi Heikuran mielestä Honkajoen pilanteolla puhetavoista, fraaseista ja kliseistä sekä kaikesta pönöttävästä ja tärkeilevästä on paljon yhteistä Ollin pakinoiden kanssa.[2]

Honkajoki elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijä Tarmo Manni, joka tulkitsi Honkajoen roolin Tuntemattoman sotilaan vuoden 1955 elokuvaversiossa, sanoo haastattelussa, joka tehtiin Rauni Mollbergin ohjaaman vuoden 1985 elokuvaversion johdosta, että pitkälti tuottaja T.J.Särkän tahdosta jätettiin mielenkiintoinen Honkajoen ja Lammion välinen väittely pois valmiista elokuvasta, ja Mannin mukaan tästä seurasi, että hänen kommunistina pitämänsä Honkajoki jäi poliitikkona torsoksi. Ilkka Malmbergin mukaan Honkajoen repliikkejä on vaikea lukea romaanista ilman että Tarmo Mannin ääni alkaa kuulua.[6]

Rauni Mollbergin vuonna 1985 ohjaamassa uudemmassa filmatisoinnissa Honkajoen hahmoa näytteli Timo Virkki.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Malmberg, Ilkka: Tuntemattomat sotilaat. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2007. ISBN 952-5557-04-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Malmberg: Tuntemattomat sotilaat, s. 139–140.
  2. a b Malmberg: Tuntemattomat sotilaat, s. 140–141.
  3. Malmberg 2007, s. 140.
  4. Jaakko Syrjä: Muistissa Väinö Linna 1, s. 104–105. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29646-5.
  5. Matti Kurjensaari: Väinö Linnan "Tuntematon sotilas". Jälkikirjoitus Tuntemattoman sotilaan Seura-lehden erikoispainokseen, s. 1. WSOY, 1967.
  6. Malmberg 2007, s. 141.
  7. Tuntematon sotilas (1985): Tekijätiedot Elonet. Viitattu 29.10.2014.