Ero sivun ”Harmoisten sairashuoneen joukkomurha” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Lisännyt perimätietoa |
lisätty perimätietoa ja sen lähde |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuhmoinen|Kuhmoisten]] Harmoisten kylässä tapahtui [[10. maaliskuuta]] 1918 merkittävä [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] [[ |
[[Kuhmoinen|Kuhmoisten]] Harmoisten kylässä tapahtui [[10. maaliskuuta]] 1918 merkittävä [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] [[teloitus|joukkoteloitus]], joka punaisten mukaan täytti [[verilöyly|verilöylyn]] tunnusmerkit. [[Valkoiset|Valkoisen]] armeijan, virolaissyntyisen kapteeni [[Hans Kalm]]in johtaman [[pataljoona]]n 1. komppania teloitti Kuhmoisten taistelun yhteydessä [[Punaiset|punaisten]] Harmoisten kenttäsairaalan 11 punakaartilaispotilasta ja kaksi miespuolista sanitääriä. Hans Kalm ei itse osallistunut tapahtumiin ja oli täysin tietämätön tapahtumista, koska hän johti samaan aikaan valkoisten puolustusta Kuhmoisten kirkonkylässä Jämsän suuntaan hyökkääviä punaisia vastaan. <ref>Kai Donner, TH Svedlin, Heikki Nurmio: ''Suomen Vapaussota osa 5'', s. 92-93.</ref> Väitteet perustuvat kahden eloonjääneen kertomuksiin, valkoisten antamiin selontekoihin ja muuhun oheismateriaaliin. |
||
Kirjailija Jaakko Paavolainen arvelee, että "on mahdollista että sairaalasta on ammuttu kuten valkoiset ovat kertoneet, mutta väite että sala-ampujat olisivat vetäytyneet sänkyihin on verrattain fantastinen." <ref>Paavolainen 1967</ref> |
Kirjailija Jaakko Paavolainen arvelee, että "on mahdollista että sairaalasta on ammuttu kuten valkoiset ovat kertoneet, mutta väite että sala-ampujat olisivat vetäytyneet sänkyihin on verrattain fantastinen." <ref>Paavolainen 1967</ref> |
||
| Rivi 20: | Rivi 20: | ||
[[Jaakko Paavolainen|Jaakko Paavolaisen]] mukaan valkoisten myöhemmin antama selostus tilanteesta näyttää epäuskottavalta. Tämän selostuksen laati 1. komppanian vääpeli [[Albert Gyllenbögel]] Kalmin pataljoonan muistokirjaan.<ref> Kalm, Kalmin pataljoona Suomen vapaussodassa </ref> Selostuksessa mainitaan sairaalasta ammutun ja sängyissä olleen valkoisten tullessa terveitä aseistettuja miehiä, jotka sen pidemmittä mutkitta saivat tuomionsa. Paavolainen arvelee, että "on mahdollista että laukauksia on tullut sairaalan suunnalta, mutta väite että sala-ampujat olisivat vetäytyneet sänkyihin on verrattain fantastinen." Tapausta käytti punaisen lehdistö hyödykseen propagandassaan. |
[[Jaakko Paavolainen|Jaakko Paavolaisen]] mukaan valkoisten myöhemmin antama selostus tilanteesta näyttää epäuskottavalta. Tämän selostuksen laati 1. komppanian vääpeli [[Albert Gyllenbögel]] Kalmin pataljoonan muistokirjaan.<ref> Kalm, Kalmin pataljoona Suomen vapaussodassa </ref> Selostuksessa mainitaan sairaalasta ammutun ja sängyissä olleen valkoisten tullessa terveitä aseistettuja miehiä, jotka sen pidemmittä mutkitta saivat tuomionsa. Paavolainen arvelee, että "on mahdollista että laukauksia on tullut sairaalan suunnalta, mutta väite että sala-ampujat olisivat vetäytyneet sänkyihin on verrattain fantastinen." Tapausta käytti punaisen lehdistö hyödykseen propagandassaan. |
||
30-luvulla kerätyn täysin vahvistamattoman perimätiedon mukaan kuitenkin naiset tuotiin kirkonkylällä sijaitsevaan esikuntaan, jossa oman kylän naiset pahoinpideltiin ja laskettiin sen jälkeen vapaaksi kehoituksella mennä kotiinsa. Muut vangitut lähetettiin edelleen Jämsään. |
30-luvulla kerätyn täysin vahvistamattoman perimätiedon mukaan kuitenkin naiset tuotiin kirkonkylällä sijaitsevaan esikuntaan, jossa oman kylän naiset pahoinpideltiin ja laskettiin sen jälkeen vapaaksi kehoituksella mennä kotiinsa. Muut vangitut lähetettiin edelleen Jämsään. <ref>[http://tpertt.blogspot.fi/2013/12/kuhmoisten-joukkohaudat.html] (Kuhmoisten joukkohaudat). Viitattu 20.3.2017.</ref> |
||
== Huomiota Ruotsista == |
== Huomiota Ruotsista == |
||
Versio 20. maaliskuuta 2017 kello 22.33
Kuhmoisten Harmoisten kylässä tapahtui 10. maaliskuuta 1918 merkittävä Suomen sisällissodan joukkoteloitus, joka punaisten mukaan täytti verilöylyn tunnusmerkit. Valkoisen armeijan, virolaissyntyisen kapteeni Hans Kalmin johtaman pataljoonan 1. komppania teloitti Kuhmoisten taistelun yhteydessä punaisten Harmoisten kenttäsairaalan 11 punakaartilaispotilasta ja kaksi miespuolista sanitääriä. Hans Kalm ei itse osallistunut tapahtumiin ja oli täysin tietämätön tapahtumista, koska hän johti samaan aikaan valkoisten puolustusta Kuhmoisten kirkonkylässä Jämsän suuntaan hyökkääviä punaisia vastaan. [1] Väitteet perustuvat kahden eloonjääneen kertomuksiin, valkoisten antamiin selontekoihin ja muuhun oheismateriaaliin.
Kirjailija Jaakko Paavolainen arvelee, että "on mahdollista että sairaalasta on ammuttu kuten valkoiset ovat kertoneet, mutta väite että sala-ampujat olisivat vetäytyneet sänkyihin on verrattain fantastinen." [2]
Lähtöasetelma
Kuhmoisissa taistelu oli 10. maaliskuuta kiivaimmillaan. Seutu oli Tampereen itäisin suoja-alue (ja vanha nuijasodan aikainen kapinakeskus). Punaiset pyrkivät valtaamaan kirkonkylän, mutta epäonnistuivat lopulta aikeessaan. Pitäjän etelälaidalla Harmoisten kylässä oli kylän sairashuone järjestetty punakaartin sairaalaksi, joka toimi vasemmistolaisen Punaisen Ristin alaisuudessa, joka oli julistautunut yhtä puolueettomaksi kuin porvarillinen Punainen Risti.[3]
Tapahtumat
Kalmin pataljoonan 1. komppania oli kiertämässä Kuhmoisten punaisten selustaan ja osa joukosta hyökkäsi yllättäen kylään, josta punakaarti joutui perääntymään. Sairashuoneeseen jäi 13 haavoittunutta ja muutamia sanitäärejä. Noin viideltä iltapäivällä saapui paikalle osasto valkoisia. Joukkoa johti ylioppilas Artturi Paimela ja mukana oli 1. komppanian vääpeli fil. maist. Albert Gyllenbögel. Teloitukset aloitettiin välittömästi. Eloonjääneen punakaartilaisen mukaan ampujat kehottivat "Valmistautumaan siirtymään helvettiin, sillä kuolema tulee 5 minuutin kuluttua !" Piiloutuneet sairaanhoitajat siirrettiin pihalle ja miespuoliset ammuttiin. Potilaat ammuttiin vuode vuoteelta edeten vuoteisiinsa. Myös sairaalassa olleista naisista kerrotaan kahden myöhemmin tulleen teloitetuiksi. Kaksi säästettiin sillä perusteella, että he osasivat ruotsia.[4]
Toinen nimettömäksi jäänyt pelastunut sai kaksi luotia, kaulaan ja leukaan. Hän tekeytyi kuolleeksi heittäytyen lattialle ja pakeni ikkunasta läheiseen latoon, jossa olevilla pyykeillä sitoi haavansa. Toinen pelastunut, K. Nuutila, makasi takimmaisessa vuoteessa. Hän sai laukauksen kasvoihinsa, joita koetti kädellään suojata ja menetti tajunsa päiväkausiksi. Tajuissa käydessään Nuutila havaitsi vielä kuinka muita henkitoreissa olleita lopetettiin. Hänen päällään ollut verinen lakana revittiin syrjään, mutta ilmeisesti kasvoille hyytynyt veri teki hänestä kuolleen näköisen. Nuutila pääsi pakoon ja paikallisten avustamana Padasjoelle. Eräs vaikeroiva jätettiin ampumatta, koska uskottiin hänen kuolevan myöhemmin. Luoti oli nimittäin mennyt läpi pään.
Vaiheet kahakan jälkeen
Valkoinen komppania poistui seuraavana päivänä paikalta ja ilmeisesti monia sivullisia ehti käydä sairashuoneella tilanteen toteamassa. Valkoiset tulivat kylään uudelleen toisena päivänä tapauksen jälkeen. Vasta pari viikkoa myöhemmin paikalliset saivat käskyn haudata 13 ruumista ampumistuomion uhalla. Hautaajille tuli ongelmaksi että ruumiita oli vain 11, mutta avuksi tuli läheisen tien varresta löydetyt kaksi ruumista, joilla luku täytettiin. Oliko kyseessä sanitäärien ruumiit, sitä tarina ei kerro. Uhrit haudattiin Nikulan talon peltoon.
Jaakko Paavolaisen mukaan valkoisten myöhemmin antama selostus tilanteesta näyttää epäuskottavalta. Tämän selostuksen laati 1. komppanian vääpeli Albert Gyllenbögel Kalmin pataljoonan muistokirjaan.[5] Selostuksessa mainitaan sairaalasta ammutun ja sängyissä olleen valkoisten tullessa terveitä aseistettuja miehiä, jotka sen pidemmittä mutkitta saivat tuomionsa. Paavolainen arvelee, että "on mahdollista että laukauksia on tullut sairaalan suunnalta, mutta väite että sala-ampujat olisivat vetäytyneet sänkyihin on verrattain fantastinen." Tapausta käytti punaisen lehdistö hyödykseen propagandassaan.
30-luvulla kerätyn täysin vahvistamattoman perimätiedon mukaan kuitenkin naiset tuotiin kirkonkylällä sijaitsevaan esikuntaan, jossa oman kylän naiset pahoinpideltiin ja laskettiin sen jälkeen vapaaksi kehoituksella mennä kotiinsa. Muut vangitut lähetettiin edelleen Jämsään. [6]
Huomiota Ruotsista
Tapaus sai huomiota Ruotsista, josta valtiosihteeri Samuli Sario sähkötti päämajan esikuntapäällikölle ja pyysi selontekoa siinä toivossa, että "voitaisiin ilmoittaa tiedot Ruotsin ministerin kyselyn johdosta perättömiksi". Vastausta kyselyyn ei löydy Suomen arkistoista.[7].
 |
Tämä artikkeli tai sen osa saattaa sisältää uutta tutkimusta tai vahvistamattomia väitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lisätietoja saattaa olla keskustelusivulla. |
Lähteet
- Jaakko Paavolainen (1967): Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918, 2 Valkoinen terrori. ISBN puuttuu kirjasta.
- Heikki Ylikangas (1993): Tie Tampereelle. ISBN 951-0-18897-2.
Viitteet
- ↑ Kai Donner, TH Svedlin, Heikki Nurmio: Suomen Vapaussota osa 5, s. 92-93.
- ↑ Paavolainen 1967
- ↑ Paavolainen 1967, Ylikangas 1993
- ↑ Meriluoto, V: Kärsimysten teiltä, s. 189 KA
- ↑ Kalm, Kalmin pataljoona Suomen vapaussodassa
- ↑ [1] (Kuhmoisten joukkohaudat). Viitattu 20.3.2017.
- ↑ Päämajan arkisto 1918, kansio 7, SA