Yoshiaki Onishi
| Yoshiaki Onishi | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. marraskuuta 1981 Hokkaidō, Japani |
| Ammatti | säveltäjä, kapellimestari, klarinetisti |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 2000– |
| Tyylilajit | nykymusiikki |
| Soittimet | klarinetti |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Yoshiaki Onishi (大西 義明 Onishi Yoshiaki, s. 1981 Hokkaido, Japani) on säveltäjä ja kapellimestari. Hän on saanut useita kansainvälisiä palkintoja ja kunniakirjoja. Hän on asunut Yhdysvalloissa vuodesta 1997.
Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yoshiaki aloitti vuonna 2000 musiikkiopinnot Kaliforniassa Tyynenmeren yliopiston konservatoriolla pääaineinaan sävellys ja klarinetti. Hän valmistui vuonna 2004.[1] Vuosina 2005–2008 hän suoritti sävellyksen ylemmän korkeakoulututkintonsa Yalen yliopistossa.[2] Helmikuussa 2015 hän väitteli tohtoriksi Columbian yliopistosta, missä häntä ovat opettaneet Fabien Lévy, Tristan Murail and Fred Lerdahl.
Onishi on saanut vuonna 2011 Gaudeamus-säätiön kansainvälisten säveltäjien palkinnon,[3] vuonna 2012 Civitella Ranieri -säätiön stipendin[4] sekä vuonna 2018 John Simon Guggenheimin muistosäätiön stipendin.[5]
Yoshiaki Onishi säveltäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Onishin musiikkia osaltaan leimaa sointivärien arkkitehtoninen käyttö. Vuonna 2009 säveltämässään jousikvartetossa Culs-de-sac (en passacaille) Onishi esittelee monipuolisesti jousisointinten laajennettuja tekniikoita. New York Times -lehden Anthony Tommasini kommentoi teosta: “Kuka kaipaa elektronisia soittimia silloin, kun säveltäjällä on taito maalata näin kirjavia, aavemaisen vietteleviä ääniä vanhoista kunnon jousisoittimista?”[6]
Onishin töitä ovat tilanneet monet esiintyjät ja organisaatiot, muiden muassa Mayumi Miyata, Pacific Music Festival sekä Norfolk Festival ja Lucerne Festival.[7] Vuonna 2010 Takefun kansainvälinen musiikkifestivaali tilasi häneltä sävellyksen Départ dans…, joka myös voitti vuoden 2011 Gaudeamus-palkinnon säveltäjäsarjassa.
Useat yhtyeet, kuten JACK Quartet, Yarn/Wire, Nieuw Ensemble ja Ensemble Intercontemporain, ovat esittäneet Onishin teoksia.[7]
Vuodesta 2014 lähtien Onishin teoksia on julkaissut Edition Gravis Verlag.[8]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teosluettelo on osittainen.
- Tréma/Trame I (2011) neljälle soittajalle
- Tr (2011) sellolle ja pianolle
- Palinody (2010) neljälletoista soittajalle seitsemässä ryhmässä
- Départ dans... (2010) viidelle soittajalle
- Sans Percussion – Une Esquisse-Sculpture (2009) 51-henkiselle orkesterille
- Culs-de-sac (en passacaille) (2009, rev. 2010) jousikvartetille
- Tu n’y trouveras que du vent II (2008) kolmelle japanilaiselle gagaku-soittimelle
- Vague II «molto ritardando» (2008) 36 instrumentalistille
- Marche du Supplice (2007) 12 lyömäsoittajalle
- Vague I (2007), kaksi miniatyyriä 13 soittajalle (Ligetin kamarikonserttijärjestyksessä)
- ref. (2006-7) orkesterille
- Lost Geometry (2006) (Ventiform-teoksen kolmas osa) 41 muusikolle
Onishi kapellimestarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Onishi toimi apulaiskapellimestarina Columbian yliopiston orkesterissa vuoteen 2013 asti.[9] Hän johtaa nykyään New Yorkissa toimivan Iktus Percussion -lyömäsoitinyhtyeen Iktus+-haaraa.[10] Hän on myös toiminut vierailevana kapellimestarina useissa yhtyeissä kuten Wet Ink Ensemblessa.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.pacific.edu/About-Pacific/Success-Stories.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ music.yale.edu 17.03.2017 11:49:54 UTC
- ↑ Archived copy muziekcentrumnederland.nl. Arkistoitu February 26, 2011. Viitattu July 5, 2012.
- ↑ civitella.org (Arkistoitu – Internet Archive) 17.03.2017 14:35 UTC
- ↑ John Simon Guggenheim Foundation | Fellows gf.org. Arkistoitu 14.2.2021. Viitattu 25.4.2020.
- ↑ Tommasini, Anthony. "New Faces Head Off to a Venerable Spot", New York Times, 1 July 2010. Luettu 4 July 2012.
- ↑ a b Archived copy yoshionishi.com. Arkistoitu July 18, 2011. Viitattu January 25, 2009.
- ↑ Edition Gravis - New Authors editiongravis.de.
- ↑ Archived copy columbia.edu. Arkistoitu October 26, 2012. Viitattu July 5, 2012.
- ↑ iktuspercussion.com 17.03.2017 14:40 UTC
- ↑ Kozinn, Allan. "New Music Opens a New Hall", New York Times, 27 January 2012. Luettu 4 July 2012.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Onishin kotisivut
- Onishin sivu Columbia Composers -sivustolla
- Hollantilaisen Radio 4:n haastattelu
- National Public Radio: “JACK Quartet and ICE, In Concert At (Le) Poisson Rouge”
- Gaudeamus Muziekweek 2011, lautakunnan raportti (Arkistoitu – Internet Archive)
- Onishin Vimeo-sivu
- Onishin Soundcloud-sivu
| ||||||||||||||
