Ympäristömuutos

Aavikoituminen on esimerkki haitallisesta ympäristömuutoksesta.

Ympäristömuutokset tarkoittavat luonnonympäristössä tai inhimillisessä ympäristössä tapahtuvia kausaalisia muutoksia, jotka näkyvät esimerkiksi maiseman muutoksina, kuten metsäkato, tai muutoksina ympäristön fysikaalis-kemiallisissa olosuhteissa, kuten ilmastonmuutos tai järven happamoituminen.

Ympäristömuutoksia ovat siis esimerkiksi metsäpinta-alan väheneminen, Itämeren sinilevälauttojen laajeneminen kuin hiilen tai rikkidioksidin määrän kasvu ilmakehässä. Ympäristömuutoksessa ympäristö muuttuu näkyvästi tai fysikaalis-kemiallisesti suhteessa aikaan. Ne voivat olla luonnollisia tai ihmisen aikaansaamia. Ympäristömuutoksia voidaan mitata ja tutkia eri menetelmillä ja indikaattoreilla, kuten kaukokartoituksella ja kenttätutkimuksilla. Haitallisten ympäristömuutosten ennalta ehkäisy ja estäminen on keskeistä kestävän kehityksen ja sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden kannalta.

Haitallinen ympäristömuutos on ympäristöongelma, jota pyritään korjaamaan ympäristönsuojelulla.

Luonnolliset ja ihmisen aikaansaamat ympäristömuutokset

Ympäristömuutokset voivat olla alkuperältään luonnollisia tai ihmisen aiheuttamia. Esimerkki luonnollisesta ympäristömuutoksesta on tuliperäinen toiminta: tulivuorenpurkaukset ovat aiheuttaneet ilmasto-olojen laajoja muutoksia, viimeisimpänä keskiajalta 1800-luvulle jatkunut pieni jääkausi, joka liitetään Indonesian Krakataun purkaukseen. Viime jääkauden päättyminen ja sitä seurannut Saharan aavikoituminen ovat muita esimerkkejä. Yleisin luonnollinen ympäristömuutos on ekologinen sukkessio, joka on tapahtumasarja, jossa eliöyhteisöt korvaavat ajan myötä toisensa, esimerkiksi maanpinnan kohoaminen tai metsäpalo saa sukkession aikaiseksi. Luonnollisia ympäristömuutoksia tutkii maantiede.

Ihmisen aikaansaamia ympäristömuutoksia pidetään enimmäkseen haitallisina. Ne usein haittaavat tai ainakin voimakkaasti vaikuttavat luonnon toimintaan, biodiversiteettiin ja ekosysteemipalveluihin sekä niiden myötä ihmisyhteiskuntaan. Globaali ilmastonmuutos, ilmansaasteet, jäätiköiden sulaminen, sademetsien hakkuut, vesipula, eroosio, aavikoituminen, metsäkato, happamoituminen ja rehevöityminen ovat esimerkkejä enimmäkseen haitallisista ympäristömuutoksista. Nämä ovat haitallisia luonnon eri eläin-, kasvi- sekä muille lajeille, aiheuttaen usein uhanalaistumista ja monimuotoisuuden vähentymistä. Lajit tulevat uhanalaisiksi ja luonnon lajirunsaus ja elinympäristöt ja ekosysteemit vähenevät. Suurimmaksi syyksi biodiversiteetin vähenemiselle nähdään muutokset maankäytössä. Usein ympäristömuutokset uhkaavat ihmisyhteiskuntaa, synnyttämällä erilaisia riskejä ja hasardeja. Esim. ilmastonmuutos on lisännyt tuhoisia sään ääri-ilmiöitä.

Koralliriuttojen tuhoutumisella oli puolestaan yhteys Intian valtameren vuoden 2004 tsunamin tuhoisuuteen. Usein heikommassa asemassa olevat, kuten köyhät ovat haavoittuvaisempia ympäristömuutosten haitallisille seurauksella. Rikkaissa maissa on helpompi sopeutua ympäristön muutoksiin, kuten ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutos on esimerkki koko ihmiskuntaa uhkaavasta ympäristömuutoksesta. Monesti ympäristömuutokset liittyvät toisiinsa ja ovat syy-seuraussuhteessa. Esim. ilmastonmuutos linkittyy aavikoitumiseen, metsäkatoon ja vesipulaan.

Ympäristömuutosten syyt

Metsänhakkuut ovat usein syynä metsäkatoon ja biodiversiteetin vähenemiseen.

Ympäristömuutosten syyt ovat yleensä ihmistoiminnassa ja yhteiskunnassa. Niihin vaikuttaa voimakkaasti talous, kulttuuri, historia ja politiikka. Esimerkiksi suuri syy Ranskan metsien häviämiselle oli puun tarve laivaston rakentamiseen. Metsäkadon syynä Afrikassa on taas ensisijaisesti puun keruu ruuan lämmittämiseksi. Indonesiassa suurin syy on palmuöljyntuotanto ja Madagaskarilla ja Brasiliassa laidunmaan raivaus. Ympäristömuutosten tyypillisimpiä syitä on ihmisen maankäyttö ja resurssien hankinta, kuten maanviljely ja karjanhoito sekä metsätalous ja kaivostoiminta, sekä energiantuotanto, teollisuustoiminta ja liikenne, joista aiheutuu haitallisia päästöjä.

Ilmastonmuutoksen suurimpia syitä ovat hiilipäästöt, joita syntyy fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Fossiilisten polttoaineiden käyttö kasvoi suuresti teollisen vallankumouksen ja talouskasvun myötä.

Muutokset menettelytavoissa, metodeissa, käytänteissä, taloudessa ja maankäytössä sekä uuden teknologian kehittäminen ja päästöjen vähentäminen ovat avainasemassa haitallisten ympäristömuutosten torjunnassa. Ongelmat syntyvät usein yhteiskunnassa ja sieltä löytyvät usein myös ratkaisut. Usein vaaditaan uutta regulaatiota, ympäristöpoliittista ohjausta, kansainvälisiä sopimuksia, valistusta ja koulutusta sekä muutoksia taloudessa ja kulttuurissa. Yksilöiden henkilökohtaisilla kulutusvalinnoilla on usein suuri vaikutus.

Ympäristömuutos voidaan toisinaan nähdä myös hyvänä asiana. Esimerkiksi rehevöitynyt järvi voi olla runsas linnustoltaan ja kaskimaiden raivaaminen voi hyödyttää monia lajeja, samoin perinnebiotooppien, kuten niittyjen syntyminen ja suojeleminen. Alkuperäistä luontoa ei tieteellisesti ole, koska kaikkialla luonto on alati muutoksessa. Ympäristömuutosten arvottamisessa hyviksi tai huonoiksi on avainasemassa se, miten ne vaikuttavat lajeihin, ekosysteemipalveluihin, biodiversiteettiin ja ihmisiin. Ympäristönsuojelussa pyritään ennaltaehkäisemään ja korjaamaan haitallisia ympäristönmuutoksia.

Ympäristömuutosten tutkiminen

Ympäristömuutoksia voidaan tutkia esimerkiksi kaukokartoituksella, esim. ilma- ja satelliittikuvilla Amazonin metsähakkuista, Saharan aavikoituminen laajenemisesta, Himalajan jäätiköiden hupenemisesta tai Australian metsäpaloista. Keskeistä on myös esim. erilaisilla paikkatietojärjestelmillä ja tilasto-ohjelmilla tehtävät analyysit, mallinnukset ja ennusteet, esim. ilmastomallinnus ja erilaiset skenaariot siitä miten tilanne tulee kehittymään tulevaisuudessa.

Paikkatietojärjestelmillä voidaan tutkia esim. miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa ikiroudan sulamiseen ja maisemaan Siperiassa tai miten peltojen määrä ja sijainti vaikuttaa Itämeren rehevöitymiseen. Erittäin tärkeää ovat myös erilaiset kenttätutkimukset, esim. ilmanlaadun tutkimus säälaitteilla, vesinäytteiden otot ja niiden analysoiminen, suon, maaperän ja jäätiköiden kairaamiset, eläinten ja kasvien havainnointi. Apuna on esim. satelliittipaikannus, kuten GPS, riistakamerat, mikrofonit, kiikarit ja monet muut välineet. Jäätiköiden kairauksilla saadaan esimerkiksi tietoa muinaisesta ilmastosta ja ilmastonmuutoksen etenemisestä. Suon kairauksella voidaan saada tietoa menneisyyden eliöyhteisöistä. Paleoekologia tutkii menneisyyden ekosysteemeitä, ilmastoa ja eliöyhteisöjä. Ympäristömuutoksia tutkitaan etenkin ympäristötieteen, biologian ja maantieteen piirissä.