Willebrord Snellius

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Willebrord Snellius
Willebrord Snellius 2.jpg
Syntynyt 1580
Leiden, Seitsemäntoista maakuntaa (nyk. Alankomaat)
Kuollut 30. lokakuuta 1626
Leiden, Yhdistyneet provinssit
Asuinpaikka Prinsenvlag.svg Yhdistyneet provinssit
Tutkimusala matematiikka, optiikka ja tähtitiede
Instituutti Leidenin yliopisto
Tutkinnot Leidenin yliopisto
Tunnetuimmat työt Snellin laki

Willebrord Snellius (synnyinnimeltään Willebrord van Roijen Snell; 158030. lokakuuta 1628) oli alankomaalainen matemaatikko, joka löysi aallon taittumislain eli Snellin lain. Snelliuksen työ pysyi hänen elinaikansa ajan salassa ja René Descartes löysi saman lain itsenäisesti. Tämän takia lakia voidaan kutsua myös Descartes'n laiksi. Snellius löysi trigonometriassa käytetyn sinilauseen. Hänen pääteoksensa ovat Eratosthenes Batavus (1617) ja Cyclometricus (1621).

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Snellius syntyi vuonna 1580 Leidenissä. Hänen tarkkaa syntymäpäivää ei ole tiedossa. Snelliuksen isä oli Leidenin matematiikan professori ja Hesse-Kasselin landgraven (maakreivi) Mauricen yksityisopettaja Rudolph Snellius ja äiti Machteld Cornelisdochter, joka oli selvinnyt täpärästi Oudewaterin massamurhasta.

Snellius aloitti opinnot Leidenin yliopistossa lukemalla lakia. Pian hän huomasi matematiikan kiinnostavan häntä enemmän, joten hän alkoi lukea matematiikkaa. Lakiopintoja hän ei unohtanut, vaan opiskeli sitä samanaikaisesti. Nopeasti, jo vuonna 1600, hänen katsottiin olevan tarpeeksi kyvykäs pitämään luentoja. Näitä hän piti, mutta vain tiettyinä päivinä. Ilmeisesti Snellius suoritti onnistuneesti kandidaatin tutkinnon. Vuonna 1602 hän matkusti Pariisiin opiskelemaan lisää lakia.[1][2] Tätä aiemmin Snellius oli matkustellut ympäri Eurooppaa, pysähtyen muun muassa Würzburgissa, Prahassa, Altdorfissa ja Tübingenissa. Matkoillaansa hän solmi suhteita ajan suurimpiin tähtitieteilijöihin, esimerkiksi Tyko Braheen ja Johannes Kepleriin. Pariisin jälkeen hän palasi Leideniin, käyden vuonna 1604 isänsä kanssa Sveitsissä.

1600-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana Snellius käänsi latinaksi Simon Stevinin, ja myöhemmin van Ceulenin, kirjoituksia. Hän yritti myös pelastaa Apollonios Pergalaisen teoksen De Sectione Determinata todistuksia. Vuonna 1613 hänestä tuli Leidenin yliopiston matematiikan professori.

Snellius julkaisi vuonna 1617 ensimmäisen pääteoksensa Eratosthenes Batavus, jossa hän esittelee keinoja mitata Maan mittoja. Snelliuksella oli suuria vaikeuksia saada teos valmiiksi, mutta Sterrenbergin paroniveljesten avun ansiosta se tuli valmiiksi. Teoksen myötä Snellius tuli perustaneeksi modernin maanmittauksen ja paransi kartanpiirtämisessä käytetyn kolmiointimenetelmän luotettavuutta.[1][3] Noin vuotta myöhemmin hän julkaisi astronomisia töitä, jotka käsittelivät muun muassa komeettoja. Huomioimisen arvoista on, että Snellius ei jakanut Kopernikuksen ajatuksia aurinkokeskisyydestä.[1]

Matematiikassa Snellius paransi piin, π, likiarvon laskentamenetelmää, jonka van Ceulen oli aiemmin esitellyt. Tuloksensa hän esitteli vuonna 1621 julkaistussa Cyclometricus-teoksessa. Samana vuonna hän löysi aaltojen taittumislain, vaikkei sitä koskaan julkaissutkaan. Vasta Christiaan Huygens mainitsee Dioptria-teoksessaan Snelliuksen löytäneen lain.[2] Snelliuksen laki muodostaa pohjan geomteriselle optiikalle.

Snellius jatkoi tieteellisten teosten julkaisua vielä Tiphys batavus -teoksen (1624) myötä. Siinä hän tutkii navigointia ja tutkii loksodromin ominaisuuksia. Tässä teoksessa Snellius myös esittelee ensimmäisen kerran loksodromi-termin.[1] Lisäksi hän muodosti luottelon trigonometristen funktioiden arvoista ja johti sinilauseen teoksessaan Doctrina triangulorum (1627).

Snellius avioitui Schoonhovenin pormestarin tyttären Maria de Langen kanssa vuonna 1608. Hän kuoli synnyinkaupungissaan 30. lokakuuta vuonna 1628.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Richard S. Westfall: Snel (Snellius or Snel van Royen), Willebrord Galileo Project. Viitattu 11.4.2008. (englanniksi)
  2. a b J. J. O'Connor ja E. F. Robertson: Willebrord van Royen Snell MacTutor History of Mathematics archives. Viitattu 11.4.2008. (englanniksi)
  3. Reijo Rasinkangas: Modernin tieteen perusta (n. 1600 - 1830) Viitattu 11.4.2008.