Wilhelm Friedemann Bach

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wilhelm Friedemann Bach

Wilhelm Friedemann Bach (22. marraskuuta 1710 Weimar1. heinäkuuta 1784 Berliini) oli saksalainen säveltäjä ja urkuri. Hän oli Johann Sebastian Bachin ja hänen ensimmäisen vaimonsa Maria Barbaran esikoinen.

Nuoruus ja keski-ikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wilhelm Friedemann Bach syntyi Weimarissa ja opiskeli Leipzigissä. Wilhelm Friedemann oli Johann Sebastian Bachin lapsista kenties lahjakkain, mutta kenties myös epäonnekkain. Vuonna 1733 hänet nimitettiin urkuriksi Dresdenin Sophienkircheen. 1746 hän sai paikan Hallen Liebfrauenkirchen urkuriksi ja musiikinjohtajaksi. Tästä lähtien Wilhelm Friedemannia kutsuttiin myös ”Hallen Bachiksi”. Pari kuukautta isänsä kuoleman jälkeen Wilhelm Friedemann solmi avioliiton ja alkoi viettää yhä epäsäännöllisempää elämää. 1762 Bachille tarjottiin kapellimestarin virkaa Darmstadtissa, mutta hän kieltäytyi tarjouksesta. Vuonna 1764 hän luopui paikastaan Hallessa.

Myöhäiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wilhelm Friedemann ansaitsi elantonsa opettamalla ja esiintymällä. Viimeisinä vuosinaan hän muutti Berliiniin, missä hän kärsi köyhyydestä ja sairauksista. Isänsä Johann Sebastian Bachin kuoleman jälkeen tämän nuottikäsikirjoitukset jaettiin hänen kahden poikansa Carl Philipp Emanuelin ja Wilhelm Friedemannin kesken. Wilhelm Friedemann oli jo isänsä elinaikana joutunut usein taloudellisiin vaikeuksiin ja tämän kuoleman jälkeen hänen täytyi rahapulassa myydä monia isänsä käsikirjoituksia, joista osa katosikin näin jäljettömiin. Wilhelm Friedemann Bach kuoli vuonna 1784 Berliinissä köyhänä ja unohdettuna.

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bachin tuotantoon kuuluu kamarimusiikkia, sinfonioita, konserttoja ja kantaatteja. Hänen kuuluisimpiin sävellyksiinsä kuuluu muun muassa useita pianokonserttoja, 4 urkufuugaa, 6 pianosonaattia, 12 pianopoloneesia sekä lukuisia fugettoja ja muita pienempiä tai suurempia teoksia usein uruille tai muille klaveerisoittimille. Teoksista käytetään usein Martin Falckin vuonna 1913 julkaisemaa numerointijärjestelmää.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Konsertto cembalolle, jousille ja basso continuolle e-molli, Fk 43
  • Sinfonia D-duuri, Fk 64
  • Adagio ja fuuga d-molli, Fk 65
  • Adagio ja fuuga f-molli
  • Sinfonia F-duuri, Fk 67

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.