Väinö Myllyrinne

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Väinö Myllyrinne
Väinö Myllyrinne (oikealla) kättelemässä.
Väinö Myllyrinne (oikealla) kättelemässä.
Henkilötiedot
Syntynyt27. helmikuuta 1909
Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut13. huhtikuuta 1963 (54 vuotta)
Helsinki, Suomi

Väinö Myllyrinne (27. helmikuuta 1909 Helsinki13. huhtikuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen mies, joka on tunnettu suuren kokonsa ansiosta. Myllyrinne oli aikanaan Suomen ja Euroopan pisin mies sekä jonkin aikaa myös maailman pisin. Hän oli 247–251,4 senttimetriä pitkä, joskin tiedot vaihtelevat. Yleisemmin Myllyrinteen pituuden kerrotaan olleen 248 senttimetriä. Itse hän sanoi pituutensa olleen esiintymisaikoina 247. Myllyrinteen paino oli 175–180 kilogrammaa ja syli 275 senttimetriä. Hänen rinnanympäryksensä oli 170, kengännumero 58, hatun numero 66 ja paidan numero 52.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myllyrinteen vanhemmat olivat Kankaanpään Vihteljärveltä kotoisin ollut Nestor Manassenpoika Myllyrinne (1881–1968) ja Paltamossa syntynyt Anna Maria Keränen (1880–1958).[2] Lapsuudessaan Myllyrinne asui monissa eri paikoissa, sillä hänen perheensä muutti usein.

Myllyrinne suoritti varusmiespalveluksensa Viipurissa raskaassa tykistörykmentissä. Mennessään sotaväkeen vuonna 1929 hän oli noin 220 senttimetriä pitkä ja hyvin vahva. Armeijan käytyään hän asui Helsingissä. Myllyrinne koki uuden kasvukauden vielä 40-vuotiaana. 1930-luvulla hän kiersi ympäri Eurooppaa showpainijana ja sirkusesiintyjänä, mutta palasi talvisodan syttyessä kotimaahan. Myllyrinne palveli talvi- ja jatkosodan aikana kotirintamalla muun muassa Katajanokalla toimineessa miinapajassa.

Vuodesta 1946 lähtien Myllyrinne asui Järvenpäässä, missä hänellä oli pieni kanala. Viimeiset vuotensa Myllyrinne eli veljensä perheen luona ja kuoli Helsingissä huhtikuussa 1963. Hänet on haudattu Järvenpäähän.

Muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myllyrinteen sotilasuraa esitellään Suomen Tykistömuseossa. Hänestä tehdyt vahanuket ovat esillä Järvenpään kirjastotalossa ja Merikarvian Korsumuseossa. Vuonna 2004 Myllyrinne äänestettiin Yleisradion Suuret suomalaiset -äänestyksessä sijalle 12.[3] Vuonna 2011 sai Visions du Reel -festivaaleilla ensi-iltansa Jani Peltosen ohjaama dokumenttielokuva Väinö Myllyrinteestä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]