Vuonosara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuonosara
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Sarat Carex
Laji: vacillans
Kaksiosainen nimi

Carex vacillans
Drejer

Vuonosara (Carex vacillans) on sarakasvien (Cyperaceae) heimoon, sarojen (Carex) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on monivuotinen, keskikokoiseksi kasvava saralaji. Vuonosara on monimuotoinen laji ja luokiteltu joskus jokapaikansaran (Carex nigra) sekä viiltosaran (Carex acuta) tai vihnesaran (Carex paleacea) väliseksi risteymäksi. Muista saralajeista vuonosara muistuttaa eniten suolasaraa (Carex recta), mutta lajit ovat erotettavissa tähkäsuomujen ja pullakoiden ulkonäön perusteella.[1]

Vuonosara voi muodostaa juurakostaan pitkiä rönsyjä, mutta kasvaa kuitenkin usein laajoina mättäinä, joissa on vain muutamia kukintotähkiä muodostavia varsia. Kasvullisen lisääntymisen kautta syntyneet kukintotähkättömät varret ovat mättäissä yleensä korkeampia kuin kukintotähkiä muodostavat varret. Yleisesti ottaen varret kasvavat noin puoli metriä korkeiksi ja ovat kolmisärmäisiä sekä karkeapintaisia. Lehdet ovat tavallisesti reilut 5 mm leveitä, harmaanvihreitä, tasapintaisia sekä pitkäkärkisiä ja yltävät yleensä kukinnon yläpuolelle. Vuonosara on erilaistähkäinen saralaji ja sen kukinto koostuu tavallisesti 2–3 hedetähkästä sekä 3–4 emitähkästä. Emitähkät ovat pitkäperäisiä sekä pystyjä tai nuokkuvia ja toisinaan niiden kärjissä saattaa olla hieman hedekukkia. Emikukat ovat kaksiluottisia. Tähkäsuomut ovat pullakoita pidempiä sekä mustia, joskin keskisuonen kohdalta vaaleampia. Pullakoiden väri vaihtelee harmaanvihreästä ruskehtavaan ja niissä on lyhyt suuota.[1]

Vuonosara kasvaa savisilla merenrantaniityillä[1]. Vuonosaraa tavataan sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa, lähinnä Norjan rannikolla sekä Kanadan Labradorin niemimaan ja sen läheisten saarten rannikoilla[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Den virtuella floran: Saltstarr (Carex vacillans) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 1.11.2020. (ruotsiksi)
  2. Den virtuella floran: Saltstarr (Carex vacillans) — Norra halvklotet Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 1.11.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]