Villem Reimann
Villem Reimann (19. maaliskuuta 1906 Pärnu – 8. huhtikuuta 1992 Tallinna) oli virolainen säveltäjä.[1]
Reimann valmistui Tallinnan konservatoriosta Artur Kappin oppilaana sävellyksessä vuonna 1933 ja Artur Lemban oppilaana pianonsoitossa 1936. Vuosina 1937–1938 hän täydensi opintojaan Franz Lisztin musiikkiakatemiassa Budapestissa. Siellä häntä opetti sävellyksessä Zoltán Kodály, kamarimusiikissa Leó Weiner ja orkesterinjohdossa Ernő Unger. Vuodesta 1942 Reimann työskenteli itse teoria-aineiden ja kamarimusiikin opettajana Tallinnan konservatoriossa, vuodesta 1965 professorina[2]. Hän kuului Viron säveltäjäliittoon vuodesta 1944.[1]
Suurimman osan Reimannin sävellystuotannosta muodostavat kamari- ja elokuvamusiikki, joiden lisäksi tuotantoon kuuluvat muiden muassa konsertto viululle ja kamariorkesterille sekä kuoroteokset. Reimannin varhaisissa teoksissa ovat enemmän esillä romanttiset ja myöhemmässä tuotannossa modernimmat piirteet, kuten kaksitoistasäveljärjestelmä. Reimann sai useita tunnustuksia, kuten Neuvostoliiton valtionpalkinnon vuonna 1951.[1]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vilsandi, sinfoninen sarja (1937)[2]
- Kauged rannad, ooppera (1959, libretto: Muia Veetamm)[2]
- Tehumardi, sävelruno (1975)[2]
- Hetked merega, sinfonietta (1978)[2]
- konsertto viululle ja kamariorkesterille[1]
- kamari- ja elokuvamusiikkia[1]
- kuoroteoksia ja soololauluja[2]
- pianosävellyksiä[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
