Vijaya Lakshmi Pandit
| Vijaya Lakshmi Pandit | |
|---|---|
 Pandit vuonna 1965 |
|
| YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja | |
|
15. syyskuuta 1953 – 21. syyskuuta 1954
|
|
| Edeltäjä | Lester B. Pearson |
| Seuraaja | Eelco van Kleffens |
| Maharashtran kuvernööri | |
|
28. marraskuuta 1962 – 18. lokakuuta 1964
|
|
| Edeltäjä | Paramasivan Subbarayan |
| Seuraaja | Palathnikal Varkey Cherian |
| Lok Sabhan edustaja | |
|
1967–1971
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. elokuuta 1900 Allahabad, Brittiläinen Intia |
| Kuollut | 1. joulukuuta 1990 (90 vuotta) Dehradun, Uttarakhand |
| Kansalaisuus |
 Intia |
| Puoliso | Ranjit Sitaram Pandit |
| Tiedot | |
| Puolue | Kongressipuolue |
Vijaya Lakshmi Pandit (kašmiriksi وِجَے لَکشمی پَنٛڈِت, synt. Swarup Nehru; 18. elokuuta 1900 Allahabad – 1. joulukuuta 1990 Dehradun) oli intialainen diplomaatti ja poliitikko, joka valittiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen ensimmäiseksi naispuoliseksi puheenjohtajaksi.[1] Tunnetusta poliittisesta perheestä tullut Lakshmi Panditin veli oli Jawaharlal Nehru, joka oli ensimmäinen itsenäisen Intian pääministeri. Jawaharlalin tytär oli Indira Gandhi, joka toimi Intian ensimmäisenä naispuolisena pääministerinä, ja tämän poika Rajiv Gandhi, joka oli Intian kuudes pääministeri. Lakshmi Pandit lähetettiin Lontooseen Intian tärkeimmälle diplomaattiselle komennukselle sen jälkeen, kun hän oli toiminut Intian suurlähettiläänä Neuvostoliitossa, Yhdysvalloissa ja Yhdistyneissä kansakunnissa. Hänen Lontoossa suoritettavan kommennuksensa oli tarkoitus syventää Intian ja Britannian diplomaattisia suhteita. Tämä aika oli hallitusten välisten suhteiden koossa pitäminen[2].
Henkilökohtainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vijaya Lakshmin isä, Motilal Nehru (1861–1931) oli varakas asianajaja, joka kuului kashmiriläinenpandiitti, joka toimi kahdesti Intian kansallisen kongressi puolueen puheenjohtajana itsenäisyystaistelun aikana. Vijaya Lakshmin äiti Swaruprani Thussu (1868–1938), joka tuli tunnetusta kashmiriläisestä brahmiini perheestä asettui asumaan Lahoreen,[3] oli Motilalin toinen vaimo. Tämän ensimmäinen vaimo kuoli synnytyksen yhteydessä. Vijaya Lakshmin oli toinen kolmesta lapsesta: Jawaharlal oli yksitoista vuotta vanhempi (s. 1889), kun taas nuorempi sisar Krishna Hutheesingista (s. 1907) tuli kirjailija, joka kirjoitti useita kirjoja veljeltään Jawaharlalista.
Vuonna 1921 Vijaya Lakshmi meni naimisiin Ranjit Panditin (1893–1944) kanssa, joka oli menestyvä asianajaja Kudalista, Maharashtrasta ja klassisen kirjallisuuden tutkija, joka käänsi Kalhanan eeppisen historiallisen Rajataranginin teoksen sanskritistä englanniksi. Ranjit Pandit pidätettiin Intian itsenäisyyden tukemisesta ja kuoli Lucknowin vankilassa vuonna 1944 jättäen jälkeensä puolison ja kolme tytärtä Chandralekha Mehtan, Nayantara Sehgalin ja Rita Darin, joka kuoli vuonna 1990.
Vijaya Lakshmin tytär Chandralekha oli naimisissa Ashok Mehtan kanssa ja heillä on kolme lasta. Hänen toinen tyttärensä Nayantara Sahgal, joka myöhemmin asui äitinsä talossa Dehradunissa, on tunnettu kirjailija. Hän oli naimisissa Gautam Sahgalin kanssa ja hänellä oli tytär Gita Sahgal. Nayantara meni naimisiin E. N. Mangat Rainin kanssa Gautamin kuoleman jälkeen. Vijaya Lakshmin kolmas tytär oli Rita, joka oli naimisissa Avatar Krishna Dharin kanssa ja heillä oli kaksi poikaa, mukaan lukien Gopaldha, joka työskenteli Redcrossissa.
Feminismiä, fundamentalismia ja rasismia käsittelevä kirjailija ja toimittaja Gita Sahgal, joka on palkittujen dokumenttielokuvien ohjaaja ja ihmisoikeusaktivisti, on Vijaya Lakshmin lapsenlapsi.
Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pandit oli ensimmäinen intialainen nainen, jolla oli hallituspaikka itsenäisessä Intiassa, jolloin hän toimi paikallishallinnon ja julkisen terveyden ministerinä. Hänet valittiin vuonna 1937 Yhdistyneiden provinssien (nyk. Uttar Pradesh) paikallisparlamenttiin, ja hänet nimitettiin paikallishallinnon ja kansanterveyden ministeriksi.[1]. Hän piti viimeksi mainittua virkaa vuoteen 1938 ja 1946–1947. Vuonna 1946 hänet valittiin Yhdistyneiden kansakuntien Intian delegaatioon.
Kun Intia oli vapautunut brittiläisvallasta vuonna 1947, hän työskenteli diplomaattina ja toimi Intian Neuvostoliitton suurlähettilääksi vuosina 1947–1949, Yhdysvaltoihin ja Meksikoon vuosina 1949–1951, Irlantiin vuosina 1955–1961 (jolloin hän oli myös Intian Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähettiläs) ja Espanjaan 1958–1961. Hän johti vuosina 1946–1968 Intian valtuuskuntaa Yhdistyneissä kansakunnissa. Vuonna 1953 hänestä tuli ensimmäinen YK:n yleiskokouksen naispuolinen puheenjohtaja.[4]
Intiassa hän toimi Maharashtran osavaltion kuvernöörinä vuodesta 1962 vuoteen 1964, minkä jälkeen hänet valittiin Intian parlamentin alahuoneeseen Lok Sabhaan, veljensä entisestä vaalipiiristä Phulpurista vuosiksi 1964–1968. Pandit oli veljentyttärensä Indira Gandhin pääministerikauden ankara kriitikko erityisesti sen jälkeen, kun Indira oli julistanut hätätilan Intiaan.
Vuonna 1979 hänet nimitettiin Intian edustajaksi YK:n ihmisoikeuskomissioon, jonka jälkeen hän jäi eläkkeelle. Hän kirjoitti kaksi kirjaa Intian itsenäisyydestä ja henkilökohtaisesta elämästään.
Pandit jäi eläkkeelle aktiivisesta politiikasta hätätilan jälkeen. Eläkkeelle siirtyessään hän muutti Dehraduniin Doonin laaksoon Himalajan juurille.[5] Vuonna 1977 Pandit jätti Kongressipuolueen.[1] Hän kampanjoi eläkeläisenä Indira Gandhia vastaan ja auttoi Janata-puolueen voittamaan vuoden 1977 parlamenttivaalit.[6] Hänen ilmoitettiin pyrkivän puolueen puheenjohtajaksi, mutta lopulta paikalle nousi Neelam Sanjiva Reddy, joka valittiin yksimielisesti ilman vastaehdokasta.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Vijaya Lakshmi Pandit | Indian politician and diplomat Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Rakesh Ankit, "Between Vanity and Sensitiveness: Indo–British Relations During Vijayalakshmi Pandit’s High-Commissioner (1954–61)." Contemporary British History 30.1 (2016): 20-39.
- ↑ Zakaria, Rafiq A Study of Nehru, Times of India Press, 1960, p. 22
- ↑ Vijay Lakshmi Pandit oxforddictionaries.com. Arkistoitu 14 huhtikuu 2012. Viitattu 2 July 2012.
- ↑ Indira Gandhi's Aunt Says She Is 'Profoundly Troubled' at Direction India Is Taking, NY Times, 31 October 1976
- ↑ Sister Burnishes Nehru's Image, Lest India Forget, NY Times, 22 May 1989
- ↑ Nehru's Sister Campaigning for Presidency of India, NY Times,
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vijaya Lakshmi Pandit Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
