Vihtajärvi (Laukaa)
| Vihtajärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Keski-Suomi |
| Kunnat | Laukaa |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Leppäveden alue (14.31) |
| Laskujoki | Vihtajoki Leppäveteen [1] |
| Järvinumero | 14.313.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 81,7 m [1] |
| Pituus | 1,7 km [1] |
| Leveys | 360 m [1] |
| Rantaviiva | 4,046 km [2] |
| Pinta-ala | 34,008 ha [2] |
| Tilavuus | 0,0014208 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 4,18 m [2] |
| Suurin syvyys | 10 m [2] |
| Saaria | 2 [1] |
 Vihtajärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Vihtajärvi [1][2] on Keski-Suomessa Laukaassa Vihtavuoren ja Vihtasillan kylien välissä sijaitseva järvi.[1][2] Se tunnettiin 1900-luvun lopulla Suomen saastuneimpana järvenä Vihtavuoren ruutitehtaan jätevesien takia.
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järven pinta-ala on 34 hehtaaria, se on 1,7 kilometriä pitkä ja 350 metriä leveä. Järvellä on kartan mukaan kaksi saarta. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on saatu 1,4 miljoonaa kuutiometriä eli 0,0014 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 4,2 metriä ja suurin syvyys on 10,0 metriä. Sen rantaviivan pituus on 4,0 kilometriä.[1][2][3][4]
Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Leppäveden–Kynsiveden alueen (14.3) Leppäveden alueella (14.31), jonka Vihtajoen valuma-alueeseen (14.313) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 81,7 metriä mpy.[1][2][5]
1980-luvun saastunein järvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1990-luvun loppupuolelle asti Kemiran ruutitehdas Vihtavuoressa (nyk. Nammon Vihtavuoren tehdas) laski jätevetensä avo-ojaa pitkin Vihtajärveen ja siitä edelleen Myllyojan kautta Leppäveteen. 1980-luvulla Vihtajärveä sanottiin Suomen saastuneimmaksi järveksi, jonne Kemira laski vesioikeuden luvalla vuosittain 150 tonnia rikkihappoa ja saman verran typpihappoa. Lisäksi järveen on upotettu tonneittain lyijyä ja elohopeaa sisältäviä viallisia patruunoiden nalleja. Vuonna 1985 järven veden pH-arvo oli alle kolmen, mutta nousi 1990-luvun taitteeseen mennessä neutraloinnin avulla noin kuuteen. Saastuttaminen loppui vuonna 1997, ja järvi alkoi elpyä. Rehevöitynyttä järveä on hankala ruopata, koska se nostaisi pohjan raskasmetallimassat esille, jolloin järvi ja sen alapuoliset vedet saastuisivat uudelleen.[6][7][8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Vihtajärvi, Laukaa (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.10.2019.
- ↑ a b c d e f g h i Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 22.10.2019.
- ↑ Vihtajärvi, Laukaa (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.10.2019.
- ↑ Vihtajärvi, Laukaa (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.10.2019.
- ↑ Vihtajärvi (14.313.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 22.10.2019.
- ↑ Laukaan Vihtajärven vesi ei käy edes talousvedeksi. Helsingin Sanomat, 8.2.1986, s. 11. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 22.9.2020.
- ↑ Vihtavuoren ruutitehtaan jätevedet yhä Vihtajärveen. Helsingin Sanomat, 27.7.1991, s. 11. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 22.9.2020.
- ↑ Lassi Saressalo: Vihtasilta. Onko se kylä? 27.7.2016. Kotiseutuliitto. Viitattu 22.9.2020.
 |
Tämä artikkeli on luotu automaattisesti, ja se saattaa sisältää ongelmia, kuten kieliopillisia virheitä tai aiheeseen kuulumattomia kuvia. Artikkelin loi JHokkanenBot -botti. |