Vasyl Symonenko
| Vasyl Symonenko | |
|---|---|
| Симоненко Василь Андрійович | |
.jpg) Vasyl Symonenko |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. tammikuuta 1935 Bijivtsi, Lubnyn piiri, Pultavan alue, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto |
| Kuollut | 13. joulukuuta 1963 (28 vuotta) Tšerkasy, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto |
| Ammatti | kirjailija, runoilija, toimittaja, toisinajattelija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | ukraina |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Vasyl Symonenko (8. tammikuuta 1935 Bijivtsi, Lubnyn piiri, Pultavan alue, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto – 13. joulukuuta 1963 Tšerkasy, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto) oli ukrainalainen runoilija, toimittaja ja toisinajattelija.[1]
Symonenko valmistui Kiovan yliopistosta 1957 journalismin oppiaineesta ja työskenteli alueellisissa sanomalehdissä Tšerkaska pravdassa ja Molod Tšerkaštšynyssä ja sen jälkeen aluetoimittajana kiovalaisessa Robitnytšya hazetassa. Hän kirjoitti runoja jo opiskeluaikana mutta neuvostosensuurin ankaruuden vuoksi ei julkaissut juuri mitään ja koko elinaikanaankin vain yhden runokokoelman Tyša i hrim (1962, ”Hiljaisuus ja melske”). Runot olivat kuitenkin suosittuja ja levisivät samizdat-runoina laajalle. Niistä sai alkunsa 1960–1970-lukujen ukrainalainen oppositio. Runot ovat neuvostohallinnon satiiria ja vastalauseita venäläiselle kiihkoisänmaallisuudelle. Merkittävä on runosarja, jossa Symonenko puhuu rakkaudestaan Ukrainaa kohtaan.[1]
Kymmenen vuoden ajan Symonenkon kuoleman jälkeen neuvostokritiikki pyrki kieltämällä estämään hänen samizdat-runojensa vaikutuksen mutta samalla kiitti, että ne noudattivat kommunistipuolueen linjaa. Myöhemmin hänen koko tuotantonsa kiellettiin, siksi että ne[1] neuvostojärjestelmää kannattaneen kirjallisuudentutkijan[2] Mykola Šamotan mukaan eivät noudattaneet puolueen linjaa. Tšerkasyyn perustettiin 1998 Symonenkolle omistettu kirjallisuusmuseo.[1]
Hautamuistomerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bykivnjan haudat on Kiovan ulkopuolella oleva muistomerkki ja Neuvostoliiton aikaisen salaisen poliisin NKVD:n ukrainalaisten uhrien joukkohauta, johon on haudattu kymmeniätuhansia ihmisiä. Symonenko löysi hautapaikan yhdessä taiteilija Alla Horskan ja ohjaaja Les Tanjukin kanssa. He ilmoittivat haudasta Kiovan viranomaisille. Poliisi pahoinpiteli Symonenkon, jonka munuaiset vahingoittuivat. Symonenko kuoli 28-vuotiaana. Horska maalasi hänen muistoaan kunnioittavan maalauksen, joka esittää kuvaannollisesti, kuinka neuvostojärjestelmä tappoi Symonenkon. Symonenkon kuolemasta alkoi kymmenvuotinen Ukrainan älymystön vainoamisen kausi.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Koshelivets, Ivan: Symonenko, Vasyl Internet Encyclopedia of Ukraine. päivitetty 2009. Viitattu 19.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Shamota, Mykola Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 19.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Kulick, Orysia Maria: Horska, Alla. Vasyl Symonenko, 1963. Painting Päivitetty 24.1.2018. Courage, Cultural Opposition. Viitattu 19.4.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vasyl Symonenko Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
