Varlam Šalamov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Varlam Šalamov NKVD:n ottamassa pidätyskuvassa 1937.
Kirjailijan koti Vologdassa.

Varlam Tihonovitš Šalamov (ven. Варла́м Ти́хонович Шала́мов; 18. kesäkuuta (J: 5. kesäkuuta) 1907 Vologda17. tammikuuta 1982 Moskova) oli venäläinen kirjailija.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šalamov syntyi Vologdassa. Hänen isänsä oli ortodoksipappi ja opettaja, joka oli ennen Šalamovin syntymää pitkään lähetystyössä Alaskassa. Siellä varttui Šalamovin vanhempi veli, joka myöhemmin kuoli sodassa. Šalamovin äiti oli runoutta arvostanut opettaja.

Šalamov valmistui lukiosta vuonna 1923, työskenteli sen jälkeen parkitsijana ja pääsi vuonna 1926 Moskovan valtionyliopistoon. Hän oli Trotskin kannattaja, joka joutui pidätetyksi 19. helmikuuta 1929. Hän päätyi pakkotyöleirille Krasnovišerskiin levitettyään Leninin kritiikkiä Stalinia kohtaan ja osoitettuaan mieltä Stalinia vastaan. Hän vapautui vuonna 1931 ja palasi Moskovaan 1932. Siellä hän työskenteli toimittajana ja aloitti kirjallisen uransa.

Stalinin vainot käynnistyivät 1930-luvun lopulla. 12. tammikuuta 1937 Šalamov pidätettiin uudelleen vastavallankumouksellisena. Hänet tuomittiin ja vietiin Kolyman alueelle viideksi vuodeksi. Vuonna 1943 hän sai uuden, kymmenvuotisen tuomion. Vangittuna ollessaan hän muun muassa kärsi pilkkukuumeesta. Hän kuitenkin pääsi töihin pakkotyöleirin sairaalaan ja jatkoi tätä työtä vielä vapauduttuaan vuonna 1951. Marraskuussa 1953 hän sai jättää Magadanin ja pääsi työskentelemään Tverin alueelle.

Destalinisaatio käynnistyi Stalinin kuoleman (1953) jälkeen Nikita Hruštšovin noustua valtaan. Sen aikana (1956) Šalamov pääsi virallisesti rehabilitoituna palaamaan Moskovaan. Hänen terveytensä oli pahoin kärsinyt vankeusvuosista. Vuonna 1954 hän alkoi kirjoittaa päätyötään, Kolyman kertomuksia -nimistä novellikokoelmaa elämästä pakkotyöleirillä. Länsimaissa Kolyman kertomuksia julkaistiin jo kirjailijan elinaikana, mutta Neuvostoliitossa vasta vuonna 1987. Šalamov työskenteli myös toimittajana ja julkaisi runoutta ja esseitä.

Šalamov kuoli Tušinossa vuonna 1982 ja tuli haudatuksi Kuntsevon hautausmaalle.

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen kotinsa Vologdassa on museoitu. Nikolai Tšernyhin vuonna 1977 löytämä asteroidi 3408 Šalamov on nimetty kirjailijan mukaan. Krasnovišerskiin, jossa Šalamov aikoinaan istui tuomiotaan, pystytettiin vuonna 2007 hänen muistomerkkinsä.

Suomennettu novellikokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kolyman kertomuksia. (Kolymskie rasskazy, kirjoitettu 1954–73.). Suomentanut Ulla-Liisa Heino. Helsinki: Orient Express, 1991. ISBN 951-615-730-0.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.