Vaivaisukon morsian

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vaivaisukon morsian
Ohjaaja Toivo Särkkä
Käsikirjoittaja Toivo Särkkä
Perustuu Jarl Hemmerin näytelmään Anna Ringars ja novelliin ”Fattiggubbens brud”
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Väinö Haapalainen
Kuvaaja Marius Raichi
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Karl Fager
Pääosat Ansa Ikonen
Eino Kaipainen
Tauno Palo
Aku Korhonen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Ensi-ilta 16. tammikuuta 1944
Kesto 110 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Vaivaisukon morsian on suomalainen elokuva vuodelta 1944. Jarl Hemmerin näytelmään perustuvan elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Toivo Särkkä.

Elokuva sijoittuu pohjalaisen herätysliikkeen syntyaikoihin 1800-luvun puoliväliin. Päähenkilö Annan ryypiskelevä sulhanen kuolee yllättäen, jolloin Anna kokee uskonnollisen herätyksen ja hänestä tulee liikkeen johtosielu.[1][2]

Elokuvan työnimi oli Jumalan tuli.”[3]

Ansa Ikonen sai elokuvan ansiosta parhaan naispääosan Jussi-palkinnon vuonna 1944.[4]

Elokuvan sisäkohtaukset kuvattiin SF:n studioilla. Ulkokohtaukset kuvattiin Keuruulla, etenkin Keuruun vanhan kirkon pihapiirissä. Osa paikallisista ystävystyi kuvausryhmän kanssa, sillä kuvaukset kestivät kuusi viikkoa. Jotkut paheksuivat filmaamista kirkon ympäristössä ja kun kirkkopihan sisäänkäynnin portaat hajosivat kovan käytön seurauksena, oli tämä paikallisten mukaan rangaistus synnistä.[5]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Ansa Ikonen  Anna Kristina Ringars  
 Eino Kaipainen  Ant, ”Antti”  
 Tauno Palo  Elias Matinpoika Berg  
 Aku Korhonen  puuseppä  
 Urho Somersalmi  Metsä-Olli  
 Jalmari Rinne  nimismies  
 Yrjö Tuominen  kirkkoherra  
 Uuno Laakso  värjäri  
 Siiri Angerkoski  Elisabet, Annan äiti  
 Veikko Linna  seppä, uusi neljännesmies  
 Annie Mörk  nainen toisesta pitäjästä  
 Mervi Järventaus  vanhan eukon tyttärentytär  
 Eero Kilpi  kirkkoväärtti  
 Hilly Lindqvist  vanha eukko (alkuteksteissä ei roolinimeä)  

Aikalaisarviossaan Olavi Vesterdahl (Aamulehti) piti elokuvaa Särkän siihen asti parhaana ohjauksena. Yleisestikin kriitikoiden suhtautuminen oli varsin myönteinen, joskin jossain määrin varauksellinen, sillä esimerkiksi juuri Vesterdahl totesi: ”Tosin monissa yksityiskohdissa olisi huomauttamisen aihetta.”[6]

Erään 2010-luvun kriitikon luonnehdinnan mukaan elokuva on ”tulenpalava uskonnollinen moraliteetti”.[2] TV-maailman kriitikon mukaan elokuvan parhainta antia ovat näyttelijöiden roolisuoritukset, joskin niissä on myös tahatonta komiikkaa.[7]

  1. Yle.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. a b Pajukallio, Arto: Elokuvia. Helsingin Sanomat 2.4.2011, s. D 13.
  3. Vaivaisukon morsian Elonet. Viitattu 16.3.2024.
  4. Terttula, Eugen: ”Jussi-patsaan saajat 1944–50”, Mitä Missä Milloin 1952, s. 332. Helsinki: Otava, 1951.
  5. Tuunainen, Petri: Näyttelijän tytär näki kohtauksen, jota ei olisi saanut nähdä – Ansa Ikosen roolihahmo kivitettiin Keuruulla 1943 ksml.fi. 19.9.2019. Viitattu 16.3.2024.
  6. Vaivaisukon morsian Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 20.7.2014.
  7. Tv-maailma 13/2011, s. 5.