Anja, tule kotiin
| Anja, tule kotiin | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Toivo Särkkä |
| Käsikirjoittaja | Toivo Särkkä |
| Perustuu | ruotsalaiseen elokuvaan Sonja (1943), ohjaus Hampe Faustman, joka pohjautuu Herbert Greveniuksen näytelmään Sonja (kantaesitys 1927, julkaistu 1937) |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä |
Tapio Ilomäki (alkuteksteissä) Toivo Lampén (Teostossa) |
| Kuvaaja | Armas Hirvonen |
| Leikkaaja | Hannu Leminen |
| Lavastaja | Hannu Leminen |
| Pääosat |
Helena Kara Eino Kaipainen Assi Nortia |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 26. marraskuuta 1944 |
| Kesto | 73 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Anja, tule kotiin on Toivo Särkän ohjaama suomalainen melodramaattinen elokuva vuodelta 1944. Ruotsalaiseen näytelmään perustuva elokuva sijoittuu työläismiljööseen.[1]
Elokuva perustuu Hampe Faustmanin ohjaamaan ruotsalaiseen elokuvaan Sonja (1943), joka pohjautuu Herbert Greveniuksen näytelmään Sonja (kantaesitys 1927, julkaistu 1937).[2]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan päähenkilöt ovat työläisiä, Anja ja Mauri, joiden menneisyys tunkee nykyisyyteen. Anjalla on menneisyys Viipurissa, jossa hän ollut katutyttö ja nyt hänen elämäänsä uudestaan ilmestynyt Nikke sutenöörinä. Nikke ottaa kohteekseen nyt Maurin sisaren. Juoneen sisältyy kiristystä, väärennystä ja paljastuksia.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Helena Kara | … | Anja Miettinen |
| Eino Kaipainen | … | Mauri Miettinen |
| Assi Nortia | … | Maiju Miettinen |
| Sasu Haapanen | … | Nikke Vuorento |
| Risto Veste | … | Pentti |
| Veikko Linna | … | Otto Samuelsson |
| Lauri Kyöstilä | … | Kalle Lehtonen |
| Ida Salmi | … | Berta Lehtonen |
| Senja Soitso | … | kampaaja |
| Vilho Kekkonen | … | miesasiakas |
| Regina Heinonen | … | kampaamo-oppilas |
| Artturi Laakso | … | mies Lehtosten 50-vuotispäivillä |
| Hannes Hako | … | mies Lehtosten 50-vuotispäivillä |
| Onni Korhonen | … | ravintolan hovimestari |
| Heikki Packalén | … | mies ravintolassa |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Särkkä teki käsikirjoituksen melko suoraan näytelmän elokuvasovituksen käsikirjoituksesta. Roolinimet muutettiin suomalaisiksi, vain tarinan toinen konna on molemmissa Otto Samuelsson.[3]
Anjan (Sonjan) viettelykohtauksesta sohvalla edellytettiin sekä Ruotsissa että Suomessa poistettavaksi pätkä, mutta Ruotsissa sitä ei tiettävästi poistettu.[3]
Sota-aikana oli pulaa raakafilmistä, niinpä elokuvaa esitettiin vain kuutena kopiona. Katsojamäärät jäivät keskitasoa pienemmiksi.[3]
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikalaisarvioissa nähtiin ruotsalaiseen elokuvaan perustuva elokuva vierasta leimaa kantavana tuontitavarana, ja arviot olivat sen mukaisessti pääasiassa kielteisiä. Esimerkiksi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat) osoitti tuotantotyypin elokuvan heikkouksia: ”...miljöökuvauksen heikkous, laimeus tai köyhyys ja sen mukana oikean atmosfäärin puute". Myönteistä löysi kuitenkin Kauppalehden kriitikko: ”...se soluu tasaisesti liialliseen pateettisuuteen paisumatta ja vaipumatta liian mielenkiinnottomaksi”, ja jatkaa: ”Hyvä esimerkki onnistuneesta ohjauksesta on syntymäpäivätilaisuus, joka eleineen ja taustoineen oli Anjan parhaita episodeja.”[4]
Myöhemmin televisioesityksen yhteydessä Arto Pajukallio luonnehti elokuvaa alleviivaavaksi moraliteetiksi. Kriitikon mukaan elokuvan teon aikaan oli kysyntää ”sekä moraalia kohottaville ongelmakuvauksille että anteeksiantoa opettaville draamoille”.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Malmi, Timo: Elokuvat. Ilta-Sanomat, 8.9.2010.
- ↑ Anja, tule kotiin Elonet. Tuotantotiedot. Viitattu 6.2.2014.
- ↑ a b c Anja, tule kotiin Elonet. Taustaa. Viitattu 6.2.2014.
- ↑ Anja, tule kotiin Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 6.2.2014.
- ↑ Pajukallio, Artp: Anja, tule kotiin. Viikon elokuvia, Tv-maailma 5/2014, s. 12.