Välimerenpihlaja
| Välimerenpihlaja | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Sorbus domestica L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Välimerenpihlaja Wikispeciesissä |
Välimerenpihlaja (Sorbus domestica) on Välimeren ympäristössä luontaisesti kasvava pihlajalaji.
Laji kasvaa jopa 25 metriä korkeaksi puuksi. Ulkonäöltään se muistuttaa kotipihlajaa (Sorbus aucuparia). Välimerenpihlajan tuntomerkkejä ovat rungon tummanruskea halkeileva kaarna, siirottavien haarojen muodostama leveä latvus ja lähes riippuvat lehdet. Sen silmut ovat vihreät, tahmeat, kaljut ja pyöreäkärkiset. Erityisesti kuitenkin välimerenpihlajan hedelmät eli marjat ovat tunnusomaisia, isoja, halkaisijaltaan 2–3 cm, päärynän- tai omenanmuotoisia ja väriltään vihertävänruskeita ja punertavia.
Välimerenpihlajaa tavataan luontaisesti Välimeren ympäristössä Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Vähässä Aasiassa. Koriste- ja hedelmäpuuna sitä viljellään paljon laajemmallakin.
Lähteet [muokkaa]
- Mitchell, A. & Wilkinson, J. (suomentanut A. Kurtto): Euroopan puuopas, s. 177. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
