Uuskumma
Tätä sivua ei ole Uuskumma on suora käännös englanninkielisestä termistä ”new weird”, joka muodostui Britanniassa vuonna 2003 tarkoittamaan fantasiakirjallisuuden alalajia, jolle tyypillisenä pidetään ennen kaikkea kokeellisuutta, huoletonta genrerajojen rikkomista ja pyrkimystä korkeakirjalliseen ilmaisuun.[1] Nuoren genren nimi ja rajat eivät kuitenkaan ole täysin vakiintuneet Suomessa tai kansainvälisenkään kirjallisuuden kentällä. Vuodesta 2006 alkaen Suomessa on hieman suppeammassa mielessä käytetty myös lähitermiä reaalifantasia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Uuskumman synty
Uuskumma-suuntauksen perustajana voidaan pitää englanninkielisen termin lanseeraajaa, englantilaista China Miévilleä, joka määritteli oman kirjallisen tuotantonsa uuskummaksi (’new weird’) vuonna 2003. Käsitteen syntyyn vaikutti saman vuoden huhtikuussa TTA Pressin keskustelupalstalla käyty ajatusten vaihto, johon osallistui myös useita muita brittiläisiä ja amerikkalaisia scifi- ja fantasiakirjailijoita, mm. Jeff VanderMeer ja Jeffrey Ford.[2] Uuskumma-otsikon alle sopivaa kirjallisuutta on kuitenkin kirjoitettu ympäri maailmaa jo ennen genren tietoista määrittelyäkin.
[muokkaa] Uuskumma genrenä
[muokkaa] Piirteitä
Kuten termikin kertoo, uuskumma on tuoretta ja kummallista, omalaatuisuuteen ja arkitodellisuuden vastaisuuteen pyrkivää kirjallisuutta, joka ei kaihda mitä erilaisimpien ilmaisukeinojen ja konventioiden yhdistämistä. Uuskumman näkyvin tuntomerkki on genrerajojen ylittäminen, tyypillisimmillään realismin ja fantasian sekoittaminen, johon myös kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläisen (2006) lanseeraama uuskumman rinnakkaistermi ’reaalifantasia’ viittaa. Sekoitusten seurauksena uuskumman fantasiaelementit näyttäytyvät vähemmän romanttisina kuin tavallisessa fantasiakirjallisuudessa ja reaalimaailma ongelmineen etääntyy tarkasteltavaksi uudesta, fantastisesta näkökulmasta. Koska rajoja voi kuitenkin rikkoa ja ylittää moneen muuhunkin suuntaan, uuskumman sisältöä on mahdotonta määritellä tarkasti.
Ilmaisullisella tasolla uuskumman tuntomerkiksi nousee Jukka Halmeen mukaan ”korkeamman kaunokirjallisuuden” tyyli.[2] Tällä hän ilmeisesti tarkoittaa esimerkiksi kuvallisen kielen, erikoisten kertovien näkökulmien sekä muiden sellaisten keinojen korostumista, joilla tähdätään lukijan vieraannuttamiseen tutusta ja arkisesta. Kriitikko Toni Jerrman (2005) puolestaan mainitsee uuskumman kiteytyvän kielen ja kerronnan monimuotoisuuteen. Kerronnallisten kokeilujen vuoksi uuskummaa pidetään myös ”haastavampana”, aikuisempana fantasiakirjallisuuden alalajina.
[muokkaa] Suhde lähigenreihin
Uuskumma on fantasiakirjallisuuden alagenre, ja fantasia puolestaan sijoitetaan usein spekulatiivisen fiktion kattokäsitteen alle. Spekulatiivisen fiktion määritelmä on hyvin lähellä uuskummaa sikäli, että sen alueeseen kuuluvat kaikki kuvitteelliset ja arkitodellisuudesta poikkeavat elementit. Spekulatiivinen fiktio on kuitenkin yläkäsite, jolla voidaan tarkoittaa myös yhdessä genressä tai alagenressä pitäytyviä teoksia, kun taas uuskummaan kuuluvat näiden genrejen sekoittumiset samassa teoksessa.
Tämän lisäksi uuskumma voi sisältää elementtejä spekulatiivisen fiktion ulkopuolelta, mistä tahansa kirjallisuuden sisällöllisestä tai tyylillisestä lajista, romanttisesta draamasta psykologiseen rikostrilleriin ja näytelmästä esseeseen. Tällaisen genrejen kautta toteutetun intertekstuaalisuuden vuoksi uuskumma jäsentyy postmodernin kirjallisuuden ilmiöksi. Uuskumma, reaalifantasia ja muut mahdolliset lähitermit on nähty myös trendisanoina, jotka pohjimmiltaan viittaavat maagiseen realismiin. Kyseisten genrejen välillä on kuitenkin vivahde-eroja: maaginen realismi on jo nimensä puolesta enemmän realismia kuin fantasiaa, kun taas reaalifantasia on ennen kaikkea fantasiaa, vain teemoiltaan ja miljööltään sidoksissa arkitodellisuuteen. Uuskumman taas ei määritelmänsä puitteissa tarvitse koskettaa todellista maailmaa lainkaan, vaikka niin käytännössä usein käykin.
Erityiseksi uuskumman sisargenreksi tai ainakin sen edeltäjäksi voidaan sen sijaan nimetä tieteiskirjallisuutta 1960-luvulla ravistellut New Wave, ’uusi aalto’, jonka edustajiin lukeutuvat mm. M. John Harrison ja Norman Spinrad. Uuskumman tapaan tämäkin liike sai alkunsa Britanniasta ja tähtäsi vanhojen konventioiden rikkomiseen. Tarkoitus oli scifististen metaforien kautta luodata ihmistä ja tätä ympäröivää maailmaa tabuja kaihtamatta ja ennen kaikkea aikuista yleisöä ajatellen. Uuskummaa skandaalinkäryisempi New Wave kuihtui jo 1970-luvun alkuvuosina, mutta raivasi kokeellisemmalle spekulatiiviselle fiktiolle tietä valtavirtaan.[3]
[muokkaa] Määritelmän häilyvyys
Koska monen muun genren kanssa limittyminen kuuluu uuskumman perusolemukseen, se on pysyvästi häilyvä ja ongelmallinen käsite. Monet kirjailijat sanoutuivatkin termistä irti jo sen syntyvaiheessa, ja ilmeisen harva nykykirjoittaja, varsinkaan juuri genrerajoja kumoava, on erityisen hanakka kutistamaan tuotantoaan ja mahdollista lukijakuntaansa epämääräisellä lokeroinnilla.[2] Oikeastaan on kyseenalaista, onko genreä vastustavaa genreä lainkaan mahdollista määritellä. Genrehän perustuu tutun toistamiseen, valikoivaan tradition hyödyntämiseen, ja tätä uuskumma nimenomaan pyrkii välttämään: siinä traditiota hyödynnetään ilman valikointia. Kyse ei ole niinkään genrerajoista, vaan niiden puuttumisesta. Toisaalta taas, uuskummaan voi suhtautua samalla tavalla kuin muihinkin genreihin ja määritelmiin: ne ovat työkaluja, jotka helpottavat kirjailijoiden ja kirjojen löytämistä, lukemista ja ymmärtämistä.
On myös huomattava, että uuskumman kaltaista kirjallisuutta on kirjoitettu ja tullaan jatkossakin kirjoittamaan täysin uusista nimistä, määritelmistä ja trendeistä riippumatta. Äärilinjoilla tässä on kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen,[4] jonka mukaan uuskumman ja reaalifantasian määritelmät sopivat oikeastaan minkä tahansa kirjallisuuden luonnehtimiseen, sillä aivan kaikki kirjoitettu sijoittuu väistämättä mimesiksestä puhtaaseen fantasiaan liukuvalle akselille, mutta harvemmin kumpaankaan ääripäähän. Vain harva kirjallinen tuotos on siis puhtaasti todellisuutta tai kokonaan sitä vailla.
[muokkaa] Uuskumma Suomessa
[muokkaa] Lajin edustajia
Suomeen uuskumman käsitettä ja periaatteita on konkreettisimmin juurruttanut Jukka Halmeen toimittama Uuskummaa? -antologia (2006), johon on kerätty ja suomennettu novelleja new weird -liikkeen perustajilta sekä muilta englantilaisen kielialueen fantasiakirjailijoilta, esimerkiksi Gene Wolfilta, Kelly Linkiltä ja Margo Lanaganilta. Yhtään kotimaista kirjaa varsinaisen uuskumma-nimikkeen alle sen sijaan ei ole vielä julkaistu, sillä samansuuntaisen tyylilajin suomalaiset edustajat kutsuvat itseään mieluummin reaalifantastikoiksi. Reaalifantasian ”avoimen koulukunnan” loi vuonna 2006 neljän kotimaisen kirjailijan ryhmä, Pasi Ilmari Jääskeläinen, Anne Leinonen, Juha-Pekka Koskinen ja J. Pekka Mäkelä, ja sen pääperiaatteet ovat jokseenkin identtiset uuskumman määritelmien kanssa: genrerajoista vapautuminen mahdollistaa fantastisten ja muiden epäsovinnaisten elementtien sulauttamisen arkitodellisuuden kuvaukseen.[4]
Reaalifantastikkojen lisäksi myös moni muu arvostettu suomalainen kaunokirjailija jää uuskumman löyhien rajojen sisään, vaikkei sitä tiedostaisi tai tunnustaisikaan. Esimerkiksi Leena Krohn on palkittu, ”omintakeisen ja tunnistettavan äänen” omaava fantasiakirjailija, jonka novellit lähestyvät filosofista esseetä ja romaanit novellikokoelmaa.[5] Hänelle tyypillistä on myös nykyihmisen kohtaamien ongelmien käsittely fantasian, yliluonnollisen ja scifististen visioiden kautta. Samoin Johanna Sinisalo ”kulkee proosatuotannossaan pitkälti omia polkujaan raja-aidoista piittaamatta”, luoden uutta urbaania mytologiaa kotikaupunkiinsa Tampereelle ja muihin arkisiin miljöihin.[6]
[muokkaa] Uuskumma aikuisten fantasiana
Uuskummalle voidaan katsoa olevan sosiaalista ja kulttuurista tilausta. Yhtäältä se on fantasiakirjallisuuden pyrkimystä lähteä mukaan postmodernismin ilmiöihin, ja toisaalta se on aikuisten saapumista fantasian maailmaan sekä fantasian saapumista aikuisten maailmaan. Fantasiaa ja satuja ei haluta nähdä enää vain lasten ja nuorten kirjallisuutena, vaan ne aletaan hiljalleen hyväksyä myös suomalaiseen, tiukan arkirealismin hallitsemaan valtavirtaan. Tällaisesta kehityksestä kertoo esimerkiksi Johanna Sinisalon romaanille Ennen päivänlaskua ei voi (2000) myönnetty Finlandia-palkinto.
Aikuistuvan fantasian taustalla voi olla myös kotimaisen scifi- ja fantasia-fandomin voimistuminen. Genrefiktion lukija- ja harrastajapiireillä voidaan katsoa jo olevan riittävää kulttuurista ja sosiaalista merkitystä, jonka turvin spekulatiivinen fiktio on mahdollista nähdä jopa alakulttuurina tai harrastuksena, josta ei ehkä ole painetta eikä halua luopua aikuisiässäkään. Sen sijaan uusi, kypsempi kokemuspiiri sulautetaan luontevaksi osaksi lapsuuden ja nuoruuden mielikuvitusmaailmoja, genret sekoittuvat ja tuloksena on aikuisten fantasiaa. Uuskummaan kallistuvista kirjailijoista esimerkiksi Pasi Ilmari Jääskeläisellä ja Johanna Sinisalolla onkin juurensa scifin ja fantasian harrastajapiireissä sekä niiden järjestämissä kirjoituskilpailuissa.
Fantasian muokkautumista aikuisillekin hyväksytyksi elämäntavaksi on mahdollisesti edistänyt myös live-roolipelikulttuurin tulo Suomeen 1900-luvun lopussa. Näistä yhteyksistä, ja ylipäätään uuden genren innokkaasta vastaanotosta Suomeen, kertoo myös uuskumman asettaminen maan suurimman roolipelitapahtuman, Ropeconin teemaksi vuonna 2005.
[muokkaa] Lähteet
- Halme, Jukka: Uuskummaa? Modernin fantasian antologia. Helsinki: Kirjava, 2006. ISBN 952-99268-2-0.
- Jerrman, Toni: Uudesta aallosta uuskummaan Helsingin Sanomat. 5.1.2005.
- Jerrman, Toni: ”Johanna Sinisalo”. Teoksessa Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita, s. 228–237. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2006. ISBN 951-692-617-7.
- Jääskeläinen, Pasi: Reaalifantasian syvin olemus (blogikirjoitus) 31.10.2006.
- Kanto, Kari: ”Leena Krohn”. Teoksessa Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita, s. 98–110. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2006. ISBN 951-692-617-7.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Rick Klaw: Something weird this way comes. SA Current 6.1.1010. (englanniksi)
