Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki
| Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki | |
|---|---|
| City of Saints and Madmen | |
 Ensimmäisen painoksen kansikuva. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Jeff VanderMeer |
| Kansitaiteilija | Scott Eagle |
| Kieli | englanti |
| Genre | fantasia |
| Kustantaja | Cosmos Books |
| Julkaistu | 2001 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 220 |
| ISBN | 1-58715-436-6 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Johanna Vainikainen-Uusitalo |
| Kansitaiteilija | Jani Paananen |
| Kustantaja | Loki-Kirjat |
| Julkaistu | 2006 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 226 |
| ISBN | 951-825-040-5 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (engl. City of Saints and Madmen) on yhdysvaltalaisen Jeff VanderMeerin alun perin vuonna 2001 ilmestynyt fantasiakirja. Teos sisältää muun muassa pitkän novellin ”Martin Laken muodonmuutos”, joka palkittiin vuonna 2000 World Fantasy Awardilla.
Teoksesta on julkaistu erilaisia sisällöltään jonkin verran vaihtelevia laitoksia. Suomeksi teos ilmestyi vuonna 2006 Loki-Kirjojen kustantamana. Suomennos on valikoima alkuperäisteoksen tarinoista. Alkuteoksen ensimmäiseen painokseen sisältyi myös mm. pitkä novelli ”Dradin, in Love”, mutta sitä ei ehditty kääntää kirjailijan Finnconin vierailun alla ilmestyneeseen suomennokseen. Teokseen sisältyvät novellit "Vaihtokauppa" ja "Kuningaskalmari: Suppea tutkielma, kirjoittanut Frederick Madnok" on julkaistu Tähtivaeltaja-lehden liitteinä.
Suomennos voitti ensimmäisen vuoden parhaalle käännösfantasialle jaettavan Tähtifantasia-palkinnon vuonna 2007. Raadin mukaan VanderMeer ”on onnistunut luomaan teoksessaan mosaiikkimaisen runsaan rinnakkaistodellisuuden” ja kirja ”on kaunokirjallisesti merkittävä, fantasiaa lajityyppinä uudistava teos”.[1]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Martin Laken muodonmuutosta” varten VanderMeer tutki Marc Chagallin, Max Ernstin ja Salvador Dalín maalauksia ja kirjoja taidekritiikistä. Hän käytti myös hyväkseen muistojaan taiteilijaäitinsä ateljeesta ja omasta nuoruudestaan. Väkivallan kuvaamista varten hän tutki kohtauksia muun muassa Ian McEwanin romaanista Viaton.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tähtifantasia-palkinto 2007: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki kirjavinkit.net. Arkistoitu 18.11.2008. Viitattu 12.7.2008.
- ↑ VanderMeer, Jeff: City of Saints and Madmen: The Untold Story Agony Column. 6.4.2004. Viitattu 19.2.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dradin, in Love. (englanniksi)
- William Thompson: City of Saints and Madmen. The SF Site 2001. (englanniksi)
- Jeffrey Ford: An Interview with Jeff VanderMeer. Infinity plus 26.1.2002. (englanniksi)
- Nick Gevers: Our Man In Ambergris: An Interview With Jeff Vandermeer. The SF Site, toukokuu 2002. (englanniksi)
- Keith Brooke: City of Saints and Madmen. Infinity plus 16.3.2002. (englanniksi)
- Allen B. Ruch: City of Saints and Madmen (Arkistoitu – Internet Archive). The Modern World 13.8.2003. (englanniksi)
- Martin Lewis: City of Saints and Madmen. The SF Site 2004. (englanniksi)
- Stuart Carter: City of Saints and Madmen. Infinity plus 11.7.2005. (englanniksi)
- Jakob Schmidt: City of Saints and Madmen. The SF Site 2006. (englanniksi)
- Science Fiction and the City: An Interview with Jeff VanderMeer. Bldgblog 2006. (englanniksi)
- James M. Toburen: City of Saints and Madmen. The James Review 18.1.2010. (englanniksi)