Uusi klinikka
| Uusi klinikka | |
|---|---|
| Yliopiston opetussairaala | |
 Uusi klinikka Unioninkatu 33, Ernst Lohrmann 1842, valokuva Eugen Hoffers n. 1860-luku. Taustalla Vanha klinikka. |
|
| Osoite | Unioninkatu 33, 00170 Helsinki |
| Sijainti | Kruununhaka |
| Rakennustyyppi |
entinen sairaala, nykyisin yliopiston opetustiloja |
| Valmistumisvuosi | 1848 |
| Suunnittelija | Ernst Lohrmann |
| Rakennuttaja | Yleisten rakennusten hallitus, intendentinkonttori |
| Haltija | Helsingin yliopisto |
| Tyylisuunta | uusklassismi, empire |
| Runkorakenne | tiili |
| Julkisivumateriaali | rappaus |
| Kerrosala | 2 |
 |
|
Uusi klinikka oli yliopistollinen sairaala, joka sijaitsi Helsingissä Kruununhaan kaupunginosassa, Vuohen korttelissa, osoitteessa Unioninkatu 33.[1]
Sairaala oli vuodesta 1861 lähtien Suomen ensimmäinen maksuton poliklinikka.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perustaminen ja toiminta 1800-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keisari Nikolai I:n vuonna 1841[3] antamasta määräyksestä perustettu Aleksanterin yliopiston kliinillinen laitos eli uusi yliopistollinen opetussairaala "Uusi klinikka" valmistui vuonna 1848[1] Unioninkadun ja Rauhankadun kulmaan, vinosti vastapäätä Venäläistä sotilassairaalaa. Uusklassista tyyliä edustavan, vaaleaksi rapatun rakennuksen suunnitteli yleisten rakennusten päällikkö, arkkitehti Ernst Bernhard Lohrmann[2] vuonna 1842.[1] Empire-tyylin arkkitehtuuri on tärkeä osa Unioninkadun rakennuskokonaisuutta.[2]
Uusi klinikka korvasi Helsingin yliopistollisen opetussairaalan eli Vanhan klinikan, joka osoittautui ahtaaksi heti valmistuttuaan vuonna 1833. Rakennuksessa aloittivat toimintansa sisätautien ja kirurgian osastot ja sairaalassa oli 30 potilaspaikkaa. Osastot sijoitettiin kaksikerroksisen rakennuksen eteläosaan, toinen puoli talosta sisälsi opetus- ja tutkimustilat sekä henkilökunnan asuntoja.[1][2] Uuden klinikan toimintaa pidettiin korkeatasoisena, minkä ilmaisi myös keisari Aleksanteri III vieraillessaan sairaalassa vuonna 1856.[2]
Pian kuitenkin huomattiin, että Uuden klinikan potilasaines ei vastannut opetuksen vaatimuksia. Ongelman ratkaisemiseksi Uusi ja Vanha klinikka yhdistettiin hallinollisesti vuonna 1861 Helsingin Yleiseksi sairaalaksi. Sen jälkeen Uusi klinikka toimi pääasiassa sisätautisairaalana. Siinä toimi aluksi myös Patologis-anatominen laitos vuodesta 1861 lähtien.[2]
Kun kirurgian osasto muutti muualle vuonna 1861 ja lopulta vuonna 1888 Kirurgiseen sairaalaan, Uusi klinikka toimi myös sisätautisairaalana. Myös Silmäklinikka toimi rakennuksessa vuosina 1872/1873–1888/1891[1][2] ennen siirtymistään Vanhan klinikan synnytyslaitoksen aiempiin tiloihin, joka puolestaan siirtyi vuonna 1878 vanhaan Kätilöopistoon Ullanlinnaan.[2]
Uusi klinikka toimi "opetuslaitoksena, tieteenharjoituksen tyyssijana ja potilaiden hoitopaikkana." Vuoden 1861 ohjesäännön mukaan sisätautiosastolla tuli olla 50 ilmaista potilaspaikkaa ja säännöissä oli myös vaatimus päivittäin järjestettävästä polikliinisestä vastaanotosta sellaisillekin potilaille, jotka etsivät apua vaivoihinsa haluamatta päästä sairaalaan. Klinikalla annettiin aamuisin ilmaista lääkärinhoitoa halukkaille. Tätä voidaan pitää maksuttoman poliklinikkatoiminnan alkuna Helsingissä ja koko Suomessa. Sairaalan avaamisesta ilmoitettiin Helsingin kirkoissa, jumalanpalveluksen jälkeen luetuissa tärkeissä tiedoitteissa.[2]
Potilaspaikkojen määrä moninkertaistui 1800-luvun lopulla.[1]
1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1910 asetuksen mukaisesti vuonna 1912 perustettiin Uudelle klinikalle 30-paikkainen ns. propedeuttinen osasto, jossa tuleville lääkäreille annettiin valmistavaa, alustavaa kliinistä opetusta. Vuonna 1919 propedeuttinen eli I sisätautiosasto oli jo 72-paikkainen ja se siirrettiin yhdessä sisätautien poliklinikan kanssa Uudelta klinikalta Unioninkatu 38:aan entisen Venäläisen sotilassairaalan tiloihin eli Helsingin Yleiseen sairaalaan. 90-paikkaiseksi laajentunut I sisätautiosasto jäi edelleen Uudelle klinikalle.[2]
Vuodesta 1958 lähtien Hyksin aloitettua toimintansa, Uusi klinikka toimi osana Kruununhaan klinikoiden klinikkatyhmää, joilla oli yhteinen taloushallinto. Vuonna 1966 I ja II Sisätautien klinikat toiminta siirrettiin Meilahden sairaalaan, mutta Unioninkatu 33:n kiinteistöön jäi edelleen toimimaan muun muassa nefrologian osasto. Hyks luopui kiinteistöstä, kun IV Sisätautien klinikan peruskorjaus valmistui vuonna 1982 Unioninkatu 38:aan.[2]
Sairaalatoiminnan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakennus peruskorjattiin arkkitehti Heikki Elomaan suunnitelmien mukaan vuonna 1982, jolloin se siirtyi Suomen Pankin käyttöön juhlatiloiksi. Heinäkuussa 2005 Helsingin yliopisto osti Uuden klinikan Suomen Pankilta, jolta rakennus vapautui, kun Suomen Pankin päärakennuksen peruskorjaus valmistui.[1][2]
Rakennuksen käyttöä osana yliopiston keskustakampusta suunniteltiin vuonna 2006.[1] Vuosina 2006–2021 rakennuksessa toimi Aleksanteri-instituutti.[4]
Nykyisin rakennus toimii Helsingin yliopiston juhlahuoneistoina.[5][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Järvenpää, Eeva: Kansallisarkisto ja Uusi klinikka rakennettin Vuoden korttelin korkeille kallioille. Kertomuksia keskustan kortteleista, osa 33. Helsingin Sanomat 18.3.2006.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Ihatsu, Sanna & Lehtonen, Riitta & Piha, Heikki & Seitsalo, Seppo: ”Unioninkatu 33 - Uusi klinikka”, TERVEISIÄ SAIRAALASTA. Postikortit kertova pääkaupunkiseudun sairaaloiden historiasta., s. 29. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin taidetoimikunta, 2017. ISBN 9789523010994.
- ↑ Ihatsu, Sanna & Lehtonen, Riitta & Piha, Heikki & Seitsalo, Seppo: ”Kruununhaan klinikat”, TERVEISIÄ SAIRAALASTA. Postikortit kertova pääkaupunkiseudun sairaaloiden historiasta., s. 19-20. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin taidetoimikunta, 2017. ISBN 9789523010994.
- ↑ Into, Niina: Aleksanteri-instituutti muuttaa Metsätaloon Helsingin yliopisto 18.11.2021.
- ↑ Unioninkatu 33 Juhlahuoneistot, Opetustilat Keskusta. Helsingin yliopisto.