Ulkokrunnin tunnusmajakka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ulkokrunnin pooki
Sijainti Ulkokrunni, Krunnien saaristo, Perämeri
Koordinaatit 65°23.34′N, 024°50.33′EKoordinaatit: 65°23.34′N, 024°50.33′E
Suunnittelija Frans Wilhelm Lüchow
Rakennettu 1874
Korkeus 29,6 m
Valon korkeus 26,5 m
Valon kanto 16,8 km (9,1 mpk)
Kunta Ii
Valtio Suomi

Ulkokrunnin tunnusmajakka (myös Ulkokrunnin pooki) on Iin kunnan alueella Perämerellä Krunnien saaristoon kuuluvalla Ulkokrunnin saarella sijaitseva merenkulun ohjauslaite. Tunnusmajakka toimii saariston halki Kemiin ja Tornioon johtavan väylän väyläohjauslaitteena. Se sijaitsee luonnonsuojelualueella, ja maihinnousu on sallittu vain Maakrunni-säätiön luvalla.

Puinen kuusikulmainen ylöspäin kapeneva 29,6 metrin korkuinen torni on rakennettu F. W. Lüchoun piirustusten mukaisesti vuonna 1874. Aiemmin lähes täsmälleen samalla paikalla sijaitsi Struven ketjuun kuulunut vuonna 1841 9,6 metrin korkuinen kolmiomittaustorni, jota merenkulkijat alkoivat käyttää kiintopisteenään. Kolmiomittaustorni siirtyi luotsilaitoksen hallintaan 1849. Ulkokrunniin perustettiin luotsiasema 1872 ja sen rinnalle kahta vuotta myöhemmin nykyinen tunnusmajakka.

Pookissa on viisi kerrosta, joita alun perin yhdistivät jyrkät puutikkaat. Alimman välitasanteen lattia on parin metrin korkeudella maanpinnan yläpuolella. Tornin tuuliankkurina on lähes kahden metrin paksuinen kivikerros. Ylimmän kerroksen seinissä on ikkunaluukkuja, joista luotsit tähystivät saapuvia aluksia. Tornin huippumerkkinä oli alun perin tuuliviiri. Luotsaustoiminnan alkuaikoina tornissa oli myös lipputanko.

Nuottakalastajat käyttivät pookia hevosten suojatallina aavan meren myrskyjä vastaan. Tämä toiminta jatkui ainakin 1930-luvulle saakka, ja se todennäköisesti aloitti puurakenteisen merimerkin rappeutumisen. 1980-luvun alussa tuuliankkurin alapuolinen hirsipohja romahti, ja vaurion syyksi todettiin sadeveden ja muurahaisten aiheuttama hirsien hapertuminen. Muurahaiset olivat kulkutuneet pookiin ilmeisesti kalastajien hevosten heinäkuormissa.

Kun Merenkulkulaitos vuonna 1988 aloitti vielä olemassa olevien tunnusmajakoiden pelastamisen, valittiin huonoon kuntoon päässyt Ulkokrunnin pooki ensimmäiseksi kohteeksi sillä sen pelättiin kaatuvan seuraavassa myrskyssä. Torni korjattiin kahdeksan kirvesmiehen voimin, ja kustannukset nousivat 300 000 markkaan. Kunnostustyössä käytettiin mm. yli kilometri lautaa ja kolme kilometriä rimaa. Samalla tornin sisäpuolella olevat puiset tikkaat korvattiin nykyaikaisilla turvatikkailla.

Nykyisin Oulun–Kemin 10 metrin väylän taaempana linjamerkkinä toimivassa tunnusmajakassa on myös pieni sektoriloisto, joka saa energiansta aurinkopaneelista ja neljästä akusta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppo Laurell: ”Kruunun pookit ja tulitornit”, Suomen majakat, s. 64–65. Jyväskylä: Nemo, Merenkulkulaitos, 1999. 952-5180-21-2.