Ukrainan kommunistinen puolue (KPU)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ukrainan kommunistinen puolue (ukr. Комуністична партія України, Komunistytšna partija Ukrajiny, KPU) on ukrainalainen kommunismia kannattava puolue. Se on perustettu vuonna 1993. Puolueen puheenjohtajana toimii Petro Symonenko[1]. Puolueen toiminta on ollut kiellettyä joulukuusta 2015 lähtien[2].

Puolueen ajama politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KPU ei kannata presidentin virkaa[3].

Joulukuussa 2013 kommunistinen puolue vaati kansanäänestystä siitä, pitäisikö Ukrainan lähentyä Euroopan unionin kanssa[3].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton lakattua olemasta Ukrainan korkein oikeus julisti Ukrainan itsenäiseksi valtioksi vuonna 1991. Se syytti vuodesta 1918 lähtien toiminutta Ukrainan kommunistista puoluetta vallankaappauksen suunnittelusta ja kielsi puolueen. Monet kielletyn puolueen jäsenet alkoivat toimia kaksi kuukautta myöhemmin perustetussa Sosialistisessa puolueessa. Vuonna 1993 kommunistipuolueiden toiminta laillistettiin. Uuden kommunistipuolueen perustamiskokous pidettiin Donetskissa. Puolue määritteli itsensä aiemman KPU:n perilliseksi. Puolueen puheenjohtajana aloitti Petro Symonenko, joka oli aiemmin toiminut neuvosto-KPU:n Donetskin aluekomitean toisena sihteerinä.

1990-luvulla KPU arvosteli hallituksen talouspolitiikkaa, mikä oli yhtenä syynä sen suosion kasvuun. Vuoden 1998 parlamenttivaaleissa KPU sai 25 prosenttia äänistä.[1]

Maaliskuun 2002 vaaleissa puolue sai 5 178 074 ääntä eli 19,98 prosenttia kaikista äänistä. Se sai 59 kansanedustajaa Ukrainan parlamenttiin, jossa on kaikkiaan 450 kansanedustajaa.[4] Kommunistinen puolue sai suurimmat ääniosuutensa Luhanskin (39,68 prosenttia äänistä), Krimin (33,91 %) ja Zaporižžjan (33,40 %) vaalipiireissä. Se oli suurin puolue Luhanskin, Krimin, Zaporižžjan, Sevastopolin, Dnepropetrovskin, Hersonin, Harkovan, Mikolajivin, Odessan ja Kirovohradin vaalipiireissä[5].

2010-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2012 vaaleissa KPU sai 13,2 prosentin kannatuksen ja 32 kansanedustajaa. Edustajien määrä pieneni kuitenkin kahdessa vuodessa 23 edustajaan, koska edustajien toimintaa häirittiin niin, että se estyi, ja osa loikkasi muihin puolueisiin. Äärioikeistolaisen Vapaus-puolueen edustajat hyökkäsivät useita kertoja Simonenkon kimppuun istuntosalissa hänen puhuessaan. Kesäkuussa 2014 hän joutui polttopulloiskun kohteeksi. Heinäkuussa Vapaus-puolueen edustajat yrittivät viedä hänet väkisin ulos salista. Lisäksi puolueen omaisuutta tuhottiin.[6]

Kommunistinen puolue tuomitsi joulukuussa 2013 väkivaltaiset otteet, joita mielenosoittajia vastaan käytettiin.[7] Puolue kannatti "alueellisten yhteisöjen" päätösvallan kasvattamista[3].

Heinäkuussa 2014 Ukrainan parlamentti hyväksyi hallituspuolueiden äänin parlamenttiryhmien sääntölakiin muutoksen, että ryhmät, joissa kansanedustajien määrä on vähentynyt vaalien jälkeen, voidaan hajottaa. Sillä perusteella hajotettiin kommunistien parlamenttiryhmä. Presidentti Petro Porošenko allekirjoitti muutosesityksen, vaikka oli kuukautta aiemmin luvannut Euroopan neuvostossa, ettei puolueita olla kieltämässä, jos ne saavat vaaleissa tarpeeksi ääniä, mikä on demokraattinen tapa. Parlamentin puheenjohtaja sanoi toivovansa, että "kommunistisia ryhmiä ei nähdä enää koskaan Ukrainan parlamentissa". Etenkin äärioikeistolainen Vapaus-puolue oli ajanut pitkään kommunistien toiminnan kieltämistä. KPU:n puheenjohtajan Symonenkon mukaan kiellon avulla halveksitaan kansan tahtoa, ja se on yritys viedä ääni lähes kolmelta miljoonalta ukrainalaiselta. Hänen mukaansa puolue aikoi jatkaa toimintaansa ja osallistua seuraaviin vaaleihin.[6]

Simonenkon mukaan kommunistinen puolue oli ainoa puolue, joka oli esiintynyt kaikkia sotatoimia vastaan. Hän syytti Krimin menettämisestä Ukrainan hallituksen taipumattomuutta.[6]

Lokakuun 2014 vaaleissa puolue sai 611 923 ääntä eli 3,88 prosenttia äänistä eikä yhtään kansanedustajaa[8].

Toukokuussa 2015 parlamentti hyväksyi kommunisminvastaiset lait, jotka kielsivät neuvostosymbolien esilläpidon ja sanan "kommunisti" käyttämisen. Kommunistinen puolue ei vaihtanut nimeään, logoaan eikä perustamiskirjaansa lainmukaiseksi.[2]

Kiovan hallinto-oikeus kielsi 17. joulukuuta 2015 puolueen toiminnan. Se hyväksyi oikeusministeriön ajamat KPU:ta vastaan nostamat syytteet muun muassa "alueen valtiosta irrottamisen ajamisesta", "etnisen vihan lietsomisesta" ja "ihmisoikeuksien ja vapauksien loukkaamisesta".[2][9] Kolme kuukautta aiemmin oikeus kielsi kahden pienemmän kommunistipuolueen toiminnan: Ukrainan uudistetun kommunistipuolueen (KPUO) ja Työläisten ja maanviljelijöiden kommunistisen puolueen[10].

Kannatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parlamenttivaaleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Edustajia Kannatus-% Ääniä Puolue-

järjestyksessä

1994 86 12,72 % 3,683,332 1.
1998 84+38 lisäp. = 122 / 450 24,65 % 6,550,353 1.
2002 59+6 lisäp. = 65 / 450 19,98 % 5 178 074[4] 2.
2006 21 / 450 3,67 % 929,591 5.
2007 27 / 450 5,39 % 1,257,291 4.
2012 32 / 450 13,18 % 2,687,246 4.
2014 0 / 450 3,88 % 611 923[8] 8.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b After the ban: a short history of Ukraine’s Communist Party openDemocracy. 8.1.2016. Arkistoitu 5.3.2018. Viitattu 4.3.2018. (englanniksi)
  2. a b c The entire Communist Party was just banned in Ukraine The Independent. 17.12.2015. Viitattu 4.3.2018. (englanniksi)
  3. a b c Simonenko: How to Stop a Civil War in the Ukraine Voices from Russia. 31.1.2014. Viitattu 4.3.2018. (englanniksi)
  4. a b Central Election Commission. Elections of People’s Deputies of Ukraine,31.03.2002 cvk.gov.ua. Viitattu 4.3.2018. (englanniksi)
  5. Central Election Commission. Elections of People’s Deputies of Ukraine ::: 31.03.2002 ::: cvk.gov.ua. Viitattu 4.3.2018. (englanniksi)
  6. a b c Kommunistien toiminta kiellettiin Ukrainan parlamentissa Kansan Uutiset. 25.7.2014. Viitattu 4.3.2018.
  7. Kommunistit vaativat kansanäänestystä Ukrainan suunnasta Tiedonantaja. 13.12.2013. Viitattu 4.3.2018.
  8. a b Central Election Commission - 2012-2013 cvk.gov.ua. Viitattu 4.3.2018. (venäjäksi)
  9. Ukraine bans Communist party for 'promoting separatism' (The Moscow Times, part of the New East network) the Guardian. 17.12.2015. Viitattu 4.3.2018. (englanniksi)
  10. Kyiv’s Court terminates two Communist parties ukrinform.net. 1.10.2015. Viitattu 4.3.2018. (englanniksi)