Ukrainan parlamenttivaalit 2007

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ukrainan parlamenttivaalit 2007 järjestettiin 30. syyskuuta 2007. Aikaisemmin ne oli määrätty järjestettäviksi 27. toukokuuta 2007. [1] Kyseessä oli presidentin määräys No 264/2007 2. huhtikuuta 2007 Verh’ovna Radan valtuuksien lopettamisesta ja parlamenttivaalien järjestämisestä. Perusteluna oli se, että presidentti katsoi parlamenttiryhmien muodostuneen perustuslain vastaisesti.

Päätöstä edelsivät pääkaupungissa Kiovassa jatkuneet mielenosoitukset ja hallitusta tukevat vastamielenosoitukset. Päätökseen ei liittynyt hallituskriisiä, koska Ukrainassa oli enemmistöhallitus, joka perustui Alueiden puolueen johtavaan asemaan suurimpana puolueena.

12. toukokuuta 2007 ilmoitettiin, että Ukrainan presidentti Viktor Juštšenko ja pääministeri Viktor Janukovytš sopivat parlamenttivaalien järjestämisestä ja että vaalipäivä ilmoitettaisiin seuraavana keskiviikkona.[2]

2007-09-30

Perusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perusteena vaalien järjestämiselle oli se, ettei presidentin mukaan parlamenttiryhmien muodostaminen vastannut perustuslaillisia vaatimuksia. Presidentti Juštšenko epäili siirtymisiin liittyvän myös lahjontaa, petoksia ja millaisia tahansa motiiveja. [3]

Mahdollinen syy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppositiossa oleva Meidän Ukrainamme ja Julija Tymošenkon ryhmittymä olivat menettäneet kansanedustajia hallitusrintamalle, jonka merkittävin voima oli Alueiden puolue. Mikäli siirtymät olisivat olleet suuria, olisi ollut mahdollista, että hallitusrintama olisi voinut saavuttaa 300 kansanedustajan vahvuuden vaalikaudella 2006-2010, jolloin sillä olisi ollut 2/3 enemmistö päätöksiin radassa eikä presidentti olisi voinut veto-oikeudella estää päätösten toimeenpanoa halutessaan. Julija Tymošenkon ryhmittymä ehdotti lakia imperatiivisesta mandaatista Ukrainan Verh’ovna Radassa.[4] Julija Tymošenko oli ilmoittanut olevansa vapaa kaikista poliittisista velvoitteista presidentti Juštšenkoa kohtaan, ellei tämä olisi suostunut hajottamaan parlamenttia.[5]

Ukrainalla oli ja on avoimia kysymyksiä Venäjän, Yhdysvaltain ja EU:n kanssa koskien mm. Ukrainan tuoman maakaasun hinnoittelua, Mustanmeren laivastotukikohtaa, Ukrainan mahdollista liittymistä NATO:on ja EU:iin tulevaisuudessa sekä kauppapolitiikassa IVY:n ja EU:n suhteen.

Julija Tymošenkon mukaan hallitusrintaman mahdollisesti myöhemmin saavuttama 300 kansanedustajan määräenemmistö olisi voinut johtaa Ukrainan presidentinviran lakkauttamiseen. Julija Tymošenkon mukaan ennenaikaisista parlamenttivaaleista olisi saattanut seurata se, että oppositio saattaisi menettää parlamenttipaikkansa.[3]

Myöhemmin Julija Tymošenkon ryhmittymä ehdotti kansanäänestyksen järjestämistä, jolla saatettaisiin voimaan Ukrainaan parlamentarisoinnin peruuttava presidenttivaltainen perustuslaki.

Mielenosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mielenosoittajat vaativat uusia vaaleja, koska oppositiosta on siirtynyt kansanedustajia hallitusrintaman puolelle ja koska 300 kansanedustajalle pystyttäisiin muodostamaan 450-edustajaisessa Verh’ovna Radassa 2/3 enemmistö, minkä päätöstä presidentti Juštšenko ei pystyisi veto-oikeudella kumoamaan.

Mielenosoituksissa oli sunnuntaina 1. huhtikuuta 2007 Maidanilla sisäasiainministeriön arvioiden mukaan 25 000 - 27 000 mielenosoittajaa, kun taas opposition mielestä mielensoituksiin osallistui 100 000 ihmistä.[6]

Alueiden puolueen ja samalla Ukrainan enemmistöhallituksen kannattajat keskittyivät maan itä- ja eteläosiin, kun taas Kiova ja Kiovan alue puolestaan oli yleensä oranssien puolella.

Mielenosoituksista huolimatta ei 2004 eikä 2007 pyritty horjuttamaan maan taloutta eikä hryvnan kurssia. Lisäksi mielenosoitusten järjestäjät pyrkivät säilyttämään mielenosoitukset rauhallisina. 1990-luvun alussa kaivoslakot ajoivat maan talouden kriisiin.

Telttaleiri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuun 2004 tapaan Maidanille pystytettiin mielenosoittajien telttoja. Mielenosoittajat kuitenkin tukivat tällä kertaa Alueiden puoluetta ja pääministeri Viktor Janukovytšia.[7]

Radan enemmistö piti päätöstä perustuslaittomana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan parlamentti enemmistö päätti, ettei presidentti Juštšhenkon päätöstä parlamentin hajottamisesta saa julkistaa, parlamentti jatkaisi työtään ja parlamentti suositteli Ukrainan hallituksenkin jatkavan työtään.[8]

Radan puhemies Oleksandr Morozin mukaan kansanedustajien siirtymisen kieltäminen parlamenttiryhmistä toiseen rikkoo imperatiivisen mandaatin kieltoa, minkä vuoksi kielto oli Ukrainan perustuslain vastainen. Näin ollen hänen mukaansa Verh’ovna Radan työn jatkaminen oli perustuslaillista. [9]

Hallitusrintamaan kuuluvan Ukrainan kommunistisen puolueen Petro Symonenkon mukaan presidentinvirka pitäisi lakkauttaa. [10]

Itävalta välittäjäksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan pääministeri Viktor Janukovytš ilmoitti ottaneensa 5. huhtikuuta 2007 yhteyttä Itävaltaan saadakseen sen välittäjäksi kiistaan. Ukrainan ulkoasiainministerin Arseni Jatsenjukin mukaan ulkopuolisten välittäjien asettaminen ei ollut ajankohtaista. [11] [12]

Vladimir Putin matkusti toukokuussa 2007 Itävaltaan vierailulle.

Ulkomaisia reaktioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin puheenjohtajamaan Saksan Kiovan suurlähettiläs Reinhard Schefers oli kehottanut hallitusrintamaa ja oppositiota pidättäytymään jännityksen lisäämisestä.[13]

Venäjän duuma otti parlamenttivaalien järjestämiseen kannan, minkä mukaan se olisi Ukrainan perustuslain vastainen ja samalla lähettäisi erittäin vaarallisen (poliittisen) viestin.[14]

Ukrainan perustuslakituomioistuin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministeri Viktor Janukovytš saattoi asian Ukrainan perustuslakituomioistuimen käsiteltäväksi ja lupasi yrittää aloittaa Ukrainan presidentin Viktor Juštšenkon erottamismenettelyn (impeachment), mikäli tuomioistuin toteaa, ettei presidentin antama määräys uusista vaaleista ole perustuslain mukaan lainmukainen.

Mielenosoittajia ja vastamielenosoittajia oli kerääntynyt perustuslakituomioistuimen ympärille. Poliittisissa arvioissa ne, jotka kannattavat ylimääräisiä parlamenttivaaleja epäilivät, että perustuslakituomioistuin viivyttelee tahallaan ja mitä pidempään se harkitsee asiaa, sitä vaikeammaksi 27. toukokuuta 2007 järjestettäviksi määrättyjen vaalien toimeenpano tulisi ja vaalipäivää voidaan joutua siirtämään.

Tuomioistuinlaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan presidentti Viktor Juštšenko erotti 24. toukokuuta yleisen syyttäjän, Svjatoslav Piskuninin, joka piti päätöstä laittomana. Erottaminen tapahtui peruuttamalla hänen aikaisempi nimityksensä. Esitettynä perusteena oli perustuslakia vastaan rikkominen siksi, ettei hän ollut eronnut kansanedustajan tehtävästä 15 päivän kuluessa nimityksestään. Esitettynä syynä oli se, ettei hän ollut toiminut Ukrainan uusien vaalien järjestämisen puolesta aktiivisesti, vaan oli jättäytynyt passiiviseksi asian suhteen.

Ukrainan sisäasiainministeri lähetti kymmeniä poliiseja suojaamaan syyttäjänvirastoa, missä Piskunin oli. Ukrainan pääministeri Viktor Janukovytš keskeytti Kriminmatkansa pitääkseen hallituksen hätäkokouksen. He joutuivat raivaamaann kiistassa Viktor Juštšenkon puolella kiistassa olevast sotilaat, jotka oli lähetetty estämään Piskuninin pitäminen virkapaikallaan.[15]

Viktor Juštšenko puolestaan kutsui koolle maan turvallisuudesta vastaavat ministerit ja viranomaiset.

Kiista sisäasiainministeriön joukkojen hallinnasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministeri Viktor Janukovytš vetosi 25. toukokuuta presidentti Viktor Juštšenkoon suoraan, jotta tämä keskeyttäisi voimatoimet. Hän myös sanoi hallituksen tekevän kaikkensa, ettei syyttäjänlaitos tai perustuslakituomistuin menettäisi merkitystään.[16]

Ukrainan rada nimitti varapääministeriksi Oleksandr Kuzmukin 246 äänellä. Hän oli toiminut 1996-2001 ja lokakuusta 2004 helmikuuhun 2005 Ukrainan puolustusministerinä sekä Ukrainan maaliskuun 2006 parlamenttivaaleista asti kansanedustajana. Paikkansa varapääministerinä joutui jättämään Volodymyr Radženko [17] Hänet oli Ukrainna korkein oikeus todennut 1+1-televisiokanavan 70%:ksi omistajaksi. [18]

Viktor Juštšenko pyysi, etteivät Ukrainan kansallisen turvallisuus- ja puolustusneuvoston jäsenet poistuisi Kiovasta ja että he olisivat jatkuvasti tavoitettavissa tilanteen kehittymisen ajan.[19]

Viktor Juštšenko ilmoitti myös ottavansa Ukrainan sisäasiainministeriön joukot suoraan komentoonsa. Tätä määräystä piti laittomana 259 kansanedustajaa ja laillisena 226 kansanedustajaa partlamentissa. [20] Ukrainan parlamentin puhemies, Oleksandr Moroz, luonnehti tapahtumia puhdistukseksi. Hän lyhensi Slovakian vierailuaan.[20]

Noin kaksituhatta Ukrainan sisäasiainministeriön joukkojen sotilasta aloitti marssinsa komentajansa Oleksander Kikhtenkon johdolla kohti Kiovaa presidentti Viktor Juštšenkon tueksi tämän antaman määräyksen perusteella. Toimella ei ollut Ukrainan sisäasianministerin valtuutusta. Kilpailevat osapuolet kävivät neuvotteluja. [21] [22]

Oleksander Kikhtenko kieltäytyi ottamasta määräyksiä vastaan sisäasiainministeriltä ja toimi oman tilannenäkemyksensä mukaan. Sisäasiainministeri Vasyl Tsuškon mukaan poliitikkojen pitäisi olla vähemmän jännittyneitä: On välttämätöntä rauhoittua. Mitään voimaa ei käytetä. Emme rynnäköi minnekään. [23]

Syyskuun vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan presidentti ja pääministeri käytyään neuvotteluja sopivat, että vaalit järjestetään 30. syyskuuta 2007.[24]

Vaaleissa tuloslaskennan ollessa kesken kaikkein keskeisimmäksi kysymykseksi koitui se, pääseekö Alueiden puolueen kanssa hallitukseen mennyt Ukrainan sosialistinen puolue 3%:n vaalikynnyksen yli. Ukrainan vaalilaskenta suoritettiin hitaammin kuin maaliskuun 2006 parlamenttivaaleissa, vaikka silloin samoihin vaaliuurniin pudotettiin myös paikallisvaalien äänet.

Hidas vaalilaskenta sai Julija Tymoshenkon ryhmittymän epäilemään, että ylimääräinen vaalilaskentaan käytetty aika olisi käytetty vaaliväärennökseen, jotta Alueiden puolueen kanssa hallituksessa oleva Ukrainan sosialistinen puolue saataisiin 3%:n vaalikynnyksen yli ja parlamenttiin.

Ukrainan parlamenttivaaleista jätettiin 85 tutkintapyyntöä syyttäjäviranomaisille koskien 30.9. ja 29.9. tapahtuneita vaalilautakuntien toimia.

Mahdollinen hallituspohja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On mahdollista, että demokraatit saavat 230 paikkaa. Mikäli hallituspohjaa halutaan varmistaan mahdollisten kansanedustajien ryhmän vaihtamisen varalta, voi hallitusrintama ottaa kolmanneksi Lytvynin ryhmittymän 20 kansanedustajalla, jolloin hallitusrintaman kannatuspohjaksi muodostuu 250 kansanedustajaa, vähäisimmän yksinkertaisen enemmistön ollessa 226.

Venäjän federaation Kiovan suurlähettiläs Viktor Tšernomyrdin on ilmoittanut, että Venäjä on yhteistyössä minkä tahansa nimitettävän Ukrainan hallituksen kanssa.

Parlamenttivaalien ääntenlaskennan ollessa kesken Gazprom ilmoitti perivänsä Ukrainan maksamattomia maakaasumaksuja. Mikäli Ukraina ei maksa, vähentään Gazprom maakaasuntoimituksia Ukrainaan. Kuitenkin Ukrainan kautta kulkee myös kolmansiin maihin toimitettavaa maakaasua.

Paikkaennuste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parlamenttivaalien tulokset:
Political alignment 2007
Vote percentage 2006 to 2007 (Top Six parties)
Swing 2006 to 2007 (Top Six parties)
Puolue Paikkaennuste
Alueiden puolue
Viktor Janukovytš

173 (-13)
Julija Tymošenkon ryhmittymä
Julija Tymošenko

157 (+28)
Meidän Ukrainamme – Kansan itsepuolustus
73 (-8)
Ukrainan kommunistinen puolue
Petro Porošenko

27
Volodymir Lytvynin ryhmittymä
Volodymir Lytvyn

20 (+20, jäi 26.3.2006 3%:n äänikynnyksen alle)


Alueelliset tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuden johtavan puolueen kannatus kartalla - prosenttiosuus kokonaisäänistä
Party of Regions  results (34.37%)
Bloc Yulia Tymoshenko results (30.71%
Our Ukraine People's Self-Defence results (14.15%)
Communist Party of Ukraine results (5.39%)
Bloc Lytvyn Party results (3.96%)
Socialist Party of Ukraine results (2.86%)


Highest vote per region (Percentage by national vote)
Results by electoral region (Percentage by national total vote)
Vote (Percentage by electoral region)
Swing 2006 to 2007 (Percentage by electoral regions)
Alue Äänet Äänestysprosentti Alueiden puolue Julija Tymošenkon ryhmittymä Meidän Ukrainamme Ukrainan kommunistinen puolue Volodymir Lytvynin ryhmittymä Ukrainan sosialistinen puolue
Ukraina 37,185,882 62.70 34.4 30.7 14.2 5.4 4.0 2.9
Itäinen 63.8 66.5 7.5 3.4 7.3 2.2 4.9
Donetskin alue 3,620,888 66.0 76.0 4.5 2.0 6.8 1.0 1.3
Luhanskin alue 1,898,637 66.3 73.5 5.1 1.7 8.5 2.4 1.3
Harkovan alue 2,282,993 58.3 49.6 16.4 8.1 8.3 4.6 2.6
Eteläinen 57.0 54.6 13.6 6.5 7.7 4.6 3.4
Krimin autonominen tasavalta 1,568,070 55.8 61.0 6.9 8.2 7.6 3.9 1.9
Zaporižžjan alue 1,515,832 61.4 55.5 14.7 4.7 8.3 5.5 2.3
Mykolajivin alue 971,038 57.6 54.4 16.6 5.8 7.2 4.5 1.9
Odessan alue 1,851,868 54.5 52.2 13.7 6.5 6.2 5.1 7.2
Hersonin alue 893,442 55.5 43.2 23.1 9.1 9.1 3.7 2.5
Sevastopol 308,928 59.7 64.5 5.0 2.3 10.3 2.5 2.7
Keskinen 60.5 30.6 34.8 11.8 6.4 4.7 2.4
Vinnytsjan alue 1,342,608 64.5 12.6 50.0 18.6 5.0 3.1 2.5
Dnepropetrovskin alue 2,810,168 58.9 48.7 20.8 6.2 7.6 5.0 1.3
Kirovohradin alue 614,832 57.9 27.0 37.6 11.7 6.4 5.5 2.8
Pultavan alue 1250,952 61.9 24.8 37.9 14.5 6.5 4.9 3.0
Tšerkasyn alue 1,095,058 60.1 15.5 47.0 15.3 4.9 4.9 4.3
Pohjoinen 62.5 16.7 45.5 16.1 4.9 5.7 2.1
Žytomyrin alue 1,044,852 62.5 22.4 37.0 15.1 5.8 8.3 2.5
Kiovan alue 1,679,197 61.9 13.0 53.4 15.1 3.0 5.1 2.2
Sumyn alue 990,575 62.0 15.7 44.5 20.8 5.8 3.3 2.0
Tšernihivin alue 939,072 61.8 20.7 41.9 14.9 6.7 4.2 2.9
Kiova 2,151,576 63.5 15.0 46.2 15.8 4.6 6.6 1.6
Läntinen 68.4 8.3 48.9 29.1 1.8 3.2 1.6
Volynian alue 801,557 71.0 6.7 57.6 20.0 2.7 4.6 1.9
Taka-Karpatian alue 946,525 52.1 19.8 28.9 31.1 1.8 6.0 3.5
Ivano-Frankivskin alue 1,080,296 72.6 3.0 50.7 36.8 0.8 1.0 0.8
Lvivin alue 2,002,372 73.9 4.2 50.4 36.0 1.0 1.1 0.6
Rivnen alue 865,092 68.7 10.4 51.0 20.8 2.4 6.1 2.1
Ternopilin alue 870,214 76.5 3.0 51.6 35.2 0.7 1.6 1.1
Hmelnitskyin alue 1,083,968 66.3 14.1 48.2 18.4 4.0 6.6 1.7
Tšernivtsin alue 705,272 58.2 16.8 46.2 20.3 2.3 2.5 3.8
Lähetystöt 431,142 6.0 26.5 33.1 25.5 1.6 2.3 1.2

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Interfax Ukraina: Early elections to parliament set for May 27, 2007, presidential decree reads 2.4.2007 luettu 3.4.2007 [1]
  2. Gazeta.Ru: Ющенко и Янукович достигли договоренности по выборам - Juštšenko ja Janukovytš sopivat vaaleista, 12.5.2007
  3. a b Ukrayinska Pravda: Yushchenko Sent a Very Concerned Message to Yanukovych, käännös Anna Ivanchenko, 1.4.2007
  4. Ukrayinska Pravda: The Constitutional Court Is Unlikely to Wreck ‘Tymoshenko’s Dream’, käännös Irena Yakovina, 2.4.2007
  5. Ukrayinska Pravda: Yulia Tymoshenko to Oust the President? 30.3.2007
  6. [2]
  7. [3]
  8. Ukrainian News Agency: Rada Decides To Continue Working Regardless Of Yuschenko’s Decree On Its Dissolution 2.4.2007
  9. Natšionalna radiokompanija Ukrainy: President's claims concerning illegitimacy of coalition and conditions put by him to parliament are illegal and non-constitutional 2.4.2007
  10. Ukrayinska Pravda: Before Negotiations With Yushchenko Symonenko Wanted Again to Eliminate Him, käännös Anna Ivanchenko, 2.4.2007
  11. Helsingin Sanomat: Janukovytš pyysi Itävaltaa välittäjäksi 5.4.2007
  12. Ukrainan hallitus: PM considers necessary to attract trustworthy international mediators to conflict regulation in Ukraine 5.4.2007
  13. Ukrayinska Pravda: Europe Advises Yanukovych and Tymoshenko Not to Take Any Excess Steps 1.4.2007
  14. Helsingin Sanomat / STT-AFP: Venäjän duuma puuttui Ukrainan parlamentin hajotuskiistaan 6.4.2007
  15. Yleisradio: Ukrainan sisäinen kriisi syveni jälleen 25.5.2007
  16. Itar-Tass: Yanukovich urges Yushchenko to stop forceful actions 25.5.2007
  17. Ukrainian News: Rada Appoints Kuzmuk As Vice Premier 25.5.2007
  18. Ukrainian News: Supreme Court Declares Rodnianskyi Owner Of 70% In Studio 1+1 TV Channel 25.5.2007
  19. Ukrainian News: Yuschenko Asks National Security And Defense Council Members Not To Leave Kyiv These Days 25.5.2007
  20. a b Ukrainian News: Says Yuschenko’s Decree On Subordination Of Interior Ministry Troops To President Not Subject To Implementation 25.5.2007
  21. Yahoo: Pro-president Ukraine troops move toward Kiev: ministry 26.5.2007
  22. BBC: Ukraine rivals hold crisis talks 26.5.2007
  23. Deutsche Welle: rivals hold crisis talks 26.5.2007
  24. Sunday Telegraph: Ukraine civil war threat 'finished' 27.5.2007

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]