U-864

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
U-864
U-864:n uppoamispaikka
U-864:n uppoamispaikka
Alustyyppi IXD-luokan sukellusvene
Miehistö 55-63 miestä
Telakka AG Weser, Bremen
Käyttöönotto 9. joulukuuta 1943
Poistettu käytöstä upotettu 9. helmikuuta 1945
Mitat
Uppouma 1616 t (pinnalla)
1804 t (sukelluksissa) tonnia
Pituus 87,60 m m
Leveys 7,50 m m
Syväys 5,40 m m
Nopeus 19,2 solmua (pinnalla)
6,9 solmua (sukelluksissa) solmua
Toimintasäde 23700 mailia 12 solmun nopeudella (pinnalla)
57 mailia 4 solmun nopeudella (sukelluksissa)
Voimanlähde
Teho 4400 hv (diesel, pinnalla)
1000 hv (sähkö, sukelluksissa)
Aseistus
Aseistus 6 torpedoputkea, joihin 24 torpedoa
1 x Utof 105 mm/L45 -tykki, johon 150 laukausta

U-864 oli AG Weserin Bremenissä 9.12.1943 valmistama Saksan laivaston tyypin IX D-luokan sukellusvene toisessa maailmansodassa. Aluksen upotti 9. helmikuuta 1945 Britannian kuninkaallisen laivaston sukellusvene HMS Venturer. Hylky löydettiin maaliskuussa 2003 Norjan rannikolta Fedjen saaren läheltä noin 150 metrin syvyydestä.[1] Koordinaatit: 60°46′10″N, 4°37′15″E

Viimeisellä matkallaan U-864 oli keskeinen osa operaatio Caesaria, jonka tarkoitus oli kuljettaa Saksasta Japaniin sotateknologian huipputuotteita. Se oli kuljettamassa Kielista Japaniin Messerschmitt Me 262 -suihkuhävittäjän piirustuksia, suihkumoottorin osia ja 65 tonnia metallista elohopeaa, joka uhkaa saastuttaa merta.[1]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 5. kesäkuuta 1941 AG Weseriltä Bremenistä. Sen köli laskettiin 15. lokakuuta 1942 telakkanumerolla 1070 ja alus laskettiin vesille 12. elokuuta 1943. Alus valmistui 9. joulukuuta 1943.[2]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus aloitti 9. joulukuuta 1943 koulutuksessa 4. laivueessa päällikkönään Ralf-Reimar Wolfram. Koulutuksen päätyttyä 31. lokakuuta 1944 se siirrettiin seuraavana päivänä operatiivisia tehtäviä varten 33. laivueeseen.[2]

Operaatio Caesar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 1944 Kielin satamassa lastattiin satoja puulaatikoita U-864:ään. Kapteeni Ralf-Reimar Wolfram sai käskyn viedä lasti ja 73 hengen miehistö vihollisen linjojen läpi Malesian Penangiin. Tavoitteena oli auttaa Japania saamaan ilmaherruus Tyynellämerellä, jolloin Yhdysvallat joutuisi vähentämään joukkojaan Saksan-vastaisilta rintamilta. Sen vuoksi lasti oli huippusalainen ja tärkeä, eikä vieläkään tiedetä lastin tarkkaa koostumusta. U-864 lähti matkaan 5. joulukuuta 1944. Se pyrki kiertämään Brittein saarten ympäri välttääkseen vihollisen uhkaa. Veneelle sattui kuitenkin 29. joulukuuta pieni haveri, kun köli osui pohjaan. Vaurio päätettiin tarkistaa Norjan Bergenissä sukellusvenebunkkeri Brunossa.[1]

Venturer takaa-ajossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Venturer 1943

Britit sieppasivat radioviestit asiasta, ja sukellusvenebunkkeria vastaan iskettiin ilmapommituksella. Bunkkeri vahingoittui, mutta U-864 ei juuri saanut lisävaurioita. Telakan lähelle asettui 2. helmikuuta 1945 väijyksiin brittiläinen sukellusvene HMS Venturer, jonka kapteenina oli James Launders. Tällöin saksalaisalus oli ollut telakalla kuukauden. Se lähti matkaan 6. helmikuuta brittialuksen havaitsematta. Launders kuitenkin päätteli sen olevan jo merellä, ja pyrki pääsemään sen jäljille kuuntelulaitteen eli hydrofonin avulla.[1]

Saksalaisalus joutui taas teknisiin vaikeuksiin 8. helmikuuta klo 5.20, kun yksi sen moottoreista rikkoutui. Launders kuuli hydrofonilla ääntä, jossa moottori vuoroin käynnistyi ja vuoroin sammui. Kumpikin alus oli sukelluksissa ja liikkeellä, mutta ne nostivat periskooppinsa hyvin lähellä toisiaan. Launders toivoi, että vihollinen nousisi pintaan, jotta sen voisi torpedoida. Näin ei käynyt, eikä sukelluksissa olevaa alusta ollut koskaan torpedoitu. Launders laski vihollisen oletetun reitin ja päätti ampua kaikki 4 torpedoaan sen reitille.[1]

Upotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaisalus kuuli omalla hydrofonillaan torpedon äänen. Kapteeni Wolfram määräsi aluksensa kääntymään. Vesikuuntelu paljasti, että ensimmäinen torpedo meni ohi, mutta että kolme muuta oli tulossa kohti. Wolfram määräsi aluksensa sukeltamaan. Launders oli ennakoinut tämän ja suunnannut neljännen torpedon sen mukaan. Neljäs torpedo osui keskelle aluksen runkoa. Vene repeytyi kahtia, upposi ja vei koko miehistön syvyyksiin.[1]

Saksan reaktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natsit yrittivät paikata tappion lähettämällä samantapaisen lastin Japaniin maaliskuussa 1945 sukellusvene U-234:llä. Saksan antautuessa 8. toukokuuta 1945 se oli vielä matkalla, ja alus sai käskyn antautua lähimmässä liittoutuneiden satamassa. Tämä tapahtui Portsmouthissa Yhdysvalloissa. Aluksessa olleet japanilaiset tekivät itsemurhan. Sukellusveneessä oli lastina ydinpommin valmistamiseen soveltuvaa uraanioksidia.[1]

Nosto-operaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hylyssä on 65 tonnia metallista elohopeaa, joka uhkaa saastuttaa merta. Norjan valtio on ilmoittanut nostavansa veneen ympäristösyistä. Nosto-operaation suorittaa hollantilainen Mammoet-yhtiö, joka nosti myös Kursk-sukellusveneen vuonna 2000. [3] Nostotöiden valmistelun yhteydessä aivan lähistöltä 250 m:n syvyydestä löytyi huhtikuussa 1945 uponnut natsien sukellusvene U-486. Brittiläinen sukellusvene torpedoi U-486:n pian sen jälkeen, kun se oli lähtenyt Bergenistä. Se katkesi kahtia, eikä kukaan sen 48:sta miehistön jäsenestä pelastunut. Veneen ulkokuori on pinnoitettu synteettisellä kumilla, jotta sen näkyvyys tutkassa olisi vähentynyt.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Niels-Peter Granzow Busch: U-864 operaatio Caesar. Tieteen Kuvalehti Historia, 2009, nro 5, s. 50-55. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209.
  2. a b uboat.net - U-864
  3. http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2009/01/790873]
  4. AFP: Uponnut natsien sukellusvene löytyi Norjan edustalta Helsingin Sanomat. 25.3.2013. Viitattu 26.3.2013.