Tulipolte

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tulipoltteen turmelemia omenan kukkia ja lehvästöä.

Tulipolte on Erwinia amylovora -bakteerin aiheuttama ruusukasvien (Rosaceae) kasvitauti. Sen isäntäkasveja ovat tuomipihlajat (Amelanchier), ruusukvittenit (Chaenomeles), tuhkapensaat (Cotoneaster), orapihlajat (Crataegus), kvittenit (Cydonia), japaninmispeli (Eriobotrya), omenapuut (Malus), mispeli (Mespilus), pastorinpunamarja (Photinia davidiana), tulimarjat (Pyracantha), päärynät (Pyrus) ja pihlajat (Sorbus).[1]

Alkukesällä tulipoltteen oireena on versojen lakastuminen, koska bakteerit estävät nestevirtausta. Myöhemmin lehtiin muodostuu ruskeita alueita ja myös lehden keskiosa ja kukinnot voivat ruskettua. Lopulta versot, kukinnot ja hedelmät mustuvat ja kuolevat. Kuihtuneet kukinnot, lakastuneet lehdet ja näivettyneet mustuneet hedelmät jäävät kiinni versoihin. Kuolleet versot ovat sitkeitä ja taipuisia. Vähitellen tauti leviää paksumpiin oksiin ja runkoon, joihin muodostuu kuoliolaikkuja. Laikkujen reunoilta erittyy lämpimissä ja kosteissa oloissa bakteerilimaa vaaleina pisaroina. Laikkujen alla puuaines on ruskettunutta. Koko kasvi voi näyttää loppukesällä tulen korventamalta ja kuolla.[1]

Tauti leviää uusille alueille ensisijaisesti ulkomailta tuotavien taimien mukana. Paikallisesti tautia levittävät pölyttävät hyönteiset, linnut ja ihmiset.[1]

Tulipolte levisi Suomeen ensi kertaa vuonna 2014, jolloin sitä tavattiin ahvenanmaalaiselta päärynäviljelmältä.[2] Leviämisen estämiseksi melkein kaikkien ruusukasvien tuominen Suomeen EU:n ulkopuolelta on kielletty. EU-maista isäntäkasveja saa tuoda, jos niiden kasvipassissa on merkintä ”ZP”(zona protecta) osoituksena siitä, että kasvit on tuotettu tulipoltteesta vapaalla alueella.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]