Tämä on lupaava artikkeli.

Maracanaço

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 13. syyskuuta 2010 kello 21.41 käyttäjän Tanár (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maracanaço tai Maracanazo on nimitys, jota käytetään vuoden 1950 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen voiton ratkaisseesta, 16. heinäkuuta 1950 käydystä ottelusta Brasilian ja Uruguayn välillä. Sana Maracanaço on portugalia (Maracanazo espanjaa) ja tarkoittaa ”Maracanãn iskua”[1]. Maracanã on maailmanmestaruuskilpailuja varten Rio de Janeiroon rakennettu jalkapallostadion, jolla ottelu käytiin.

Ottelua pidetään Brasilian MM-kilpailujen loppuotteluna, vaikka turnauksen voittaja ratkaistiin sarjamuotoisesti[2]. Ottelu oli myös koko turnauksen viimeinen. Ottelua pidetään suurimpana sensaationa ja yhtenä legendaarisimmista otteluista jalkapallon historiassa: Uruguay oli ennen ottelua suuri altavastaaja ja Brasilia pelasi kotikentällään noin 200 000 katsojan edessä[3][1][4]. Uruguay voitti ottelun 2–1 ja saavutti näin toisen maailmanmestaruutensa.

Uruguayn tie otteluun

Uruguay pelasi alkulohkossa D yhdessä Bolivian kanssa. Ranska oli vetäytynyt turnauksesta aikaisemmin, joten lohkossa oli vain kaksi joukkuetta[5]. Uruguay voitti Bolivian ylivoimaisesti 8–0 Oscar Míguezin tehtyä kolme ja Juan Alberto Schiaffinon kaksi maalia[6][7].

Loppusarjassa Uruguaylla oli ongelmia ensin Espanjaa ja myöhemmin Ruotsia vastaan. Uruguay pelasi Espanjaa vastaan 2–2 tasapelin[8]. Ruotsia vastaan Uruguay käänsi 1–2 tappioaseman lopulta 3–2 voitoksi Oscar Míguezin kahdella maalilla[9]. Kummassakin ottelussa Uruguay oli vielä noin vartti ennen pelin loppumista tappioasemassa.

Uruguay–Bolivia
2. heinäkuuta 1950 Uruguay 8–0 Bolivia Estádio Independência, Belo Horizonte
18.00
Míguez Maali 14'
Vidal Maali 18'
Schiaffino Maali 23'
Miguez Maali 45'
Miguez Maali 56'
Schiaffino Maali 59'
Pérez Maali 73'
Ghiggia Maali 83' 		Raportti Yleisömäärä: 6 000
Tuomari: Englanti George Reader
Uruguay–Espanja
9. heinäkuuta 1950 Uruguay 2–2 Espanja Estádio do Pacaembu, São Paulo
15.00
Ghiggia Maali 29'
Varela Maali 73' 		Raportti Maali 32' Basora
Maali 39' Basora 		Yleisömäärä: 45 000
Tuomari: Wales Benjamin Griffiths
Uruguay–Ruotsi
13. heinäkuuta 1950 Uruguay 3–2 Ruotsi Estádio do Pacaembu, São Paulo
15.00
Ghiggia Maali 39'
Míguez Maali 77'
Míguez Maali 85' 		Raportti Maali 5' Palmer
Maali 40' Sundqvist 		Yleisömäärä: 8 000
Tuomari: Italia Giovanni Galeati

Brasilian tie otteluun

Lohko A:n lopputilanne
Joukkue O V T H TM PM ME P
Brasilian lippu Brasilia 3 2 1 0 8 2 +6 5
Jugoslavia 3 2 0 1 7 3 +4 4
 Sveitsi 3 1 1 1 4 6 -2 3
Meksiko 3 0 0 3 2 10 -8 0
O = Ottelut; V = Voitot; T = Tasapelit; H = Häviöt TM = Tehdyt maalit
PM = Päästetyt maalit; ME = Maaliero; P = Pisteet

Brasilia pelasi alkulohkossa A yhdessä Jugoslavian, Meksikon ja Sveitsin kanssa.

Brasilia voitti aloitusottelussaan, joka oli myös turnauksen avausottelu, Meksikon 4–0[10]. Sveitsiä vastaan Brasilia pelasi 2–2 tasapelin[11]. Ottelu oli ainoa, jota Brasilia ei pelannut Maracanãlla, vaan pelasi São Paolossa Estádio do Pacaembulla. Brasilian valmentaja Flávio Costa peluuttikin keskikentällä kolmea sãopaololaista pelaajaa. Tasapeli tarkoitti, että päätöspelissä Brasilian oli voitettava Jugoslavia päästäkseen loppusarjaan[4]. Lohkon päätösottelussa Jugoslavia kaatui 2–0, joka toi Brasilialle lohkovoiton ja pääsyn loppusarajaan[12]. Brasiliaa auttoi, että Jugoslavian yksi tärkeimmistä pelaajista Rajko Mitić loukkasi itsensä juuri ennen ottelua.[4]

Loppusarjassa Brasilia voitti ensin Ruotsin 7–1[13]. Neljä päivää myöhemmin Espanjan 6–1[14]. Turnauksen paras maalintekijä Ademir teki näissä kahdessa ottelussa kuusi maalia ja Chico neljä. Brasilia pelasi näissä kahdessa ottelussa iloista jalkapalloa ja kannattajat lauloivat erilaisia kannatuslauluja[4].

Brasilia–Meksiko
24. kesäkuuta 1950 Brasilian lippu Brasilia 4–0 Meksiko Maracanã, Rio de Janeiro
15.00
Ademir Maali 30'
Jair Maali 65'
Baltazar Maali 71'
Ademir Maali 79' 		Raportti Yleisömäärä: 82 000
Tuomari: Englanti George Reader
Brasilia–Sveitsi
28. kesäkuuta 1950 Brasilian lippu Brasilia 2–2  Sveitsi Estádio do Pacaembu, São Paulo
15.00
Alfredo Maali 3'
Baltazar Maali 32' 		Raportti Maali 17' Fatton
Maali 88' Fatton 		Yleisömäärä: 42 000
Tuomari: Espanja Ramon Azon Roma
Brasilia–Jugoslavia
1. heinäkuuta 1950 Brasilian lippu Brasilia 2–0 Jugoslavia Maracanã, Rio de Janeiro
15.00
Ademir Maali 4'
Zizinho Maali 69' 		Raportti Yleisömäärä: 142 000
Tuomari: Wales Benjamin Griffiths
Brasilia–Ruotsi
9. heinäkuuta 1950 Brasilian lippu Brasilia 7–1 Ruotsi Maracanã, Rio de Janeiro
15.00
Ademir Maali 17'
Ademir Maali 36'
Chico Maali 39'
Ademir Maali 52'
Ademir Maali 58'
Maneca Maali '
Chico Maali 88' 		Raportti Maali 67' Andersson (rp.) Yleisömäärä: 139 000
Tuomari: Englanti Arthur Ellis
Brasilia–Espanja
13. heinäkuuta 1950 Brasilian lippu Brasilia 6–1 Espanja Maracanã, Rio de Janeiro
15.00
Ademir Maali 15'
Jair Maali 21'
Chico Maali 31'
Chico Maali 55'
Ademir Maali 57'
Zizinho Maali 67' 		Raportti Maali 71' Igoa Yleisömäärä: 153 000
Tuomari: Englanti Reginald Leafe

Ottelu

Loppusarjan tilanne ennen viimeistä kierrosta
Joukkue O V T H TM PM ME P
Brasilian lippu Brasilia 2 2 0 0 13 2 +11 4
Uruguay 2 1 1 0 5 4 +1 3
Espanja 2 0 1 1 3 8 -5 1
Ruotsi 2 0 0 2 3 10 -7 0
O = Ottelut; V = Voitot; T = Tasapelit; H = Häviöt; TM = Tehdyt maalit; PM = Päästetyt maalit; ME = Maaliero; P = Pisteet

Ennen ottelua

Uruguayn ja Brasilian välinen ottelu pelattiin 16. heinäkuuta 1950. Brasilia johti lohkoa yhden pisteen erolla Uruguayhin. Brasilialle olisi riittänyt pelkästään tasapeli ottelusta varmistamaan mestaruuden.[6]

Brasilialaiset olivat varmoja voitostaan ja pitivät ottelua vain muodollisuutena[1][3]. Mestareille oli sävelletty oma samba, Rio de Janeiro oli valmisteltu juhlimaan maan suurimpia karnevaaleja, lehtien etusivut olivat kirjoitettu valmiiksi ja Brasilian pelaajille oli annettu kultakellot, joissa oli kaiverrettu "maailmanmestareille"[1][3].

Uruguaylaiset saapuivat Maracanãlle jo kymmeneltä, vaikka ottelu alkoi neljältä. Näin he välttivät ruuhkan. Valmentaja Juan López ei pitänyt taktiikkapalveria, vaan sanoi: "Pojat, tämä peli on omissa kengissämme"[3]. Uruguayn jalkapalloliiton presidentti Jacobo sanoi ennen ottelua pelaajille:"Tärkeintä on, että he eivät tee kuutta maalia. Jos he tekevät vain neljä, tehtävämme on onnistunut"[15].[16]

Ottelu

” Vain kolme ihmistä on, yhdellä ainoalla eleellä, hiljentänyt 200 000 ihmistä Maracanãlla: Frank Sinatra, paavi Johannes Paavali II, ja minä. ”

– Alcides Ghiggia tekemästään Uruguayn voittomaalista.[1]

Ottelun pelipaikka Maracanã.

Maracanãlle oli saapunut eri lähteiden mukaan 174 000–200 000 ihmistä[17][18][1]. Tämä vastaa noin kahtakymmentä prosenttia Rio de Janeiron aikuisväestöstä ja on historian suurin yleisö jalkapallo-ottelussa[15]. Uruguaylaiset eivät halunneet joutua brasilialaiskannattajien vihellyksen kohteeksi, joten he tulivat kentälle samaan aikaan kotijoukkueen kanssa[1].

Ottelun ensimmäinen puoliaika oli maaliton, eikä kumpikaan joukkue saanut kovinkaan hyviä maalipaikkoja[3]. Toisen puoliajan Brasilia aloitti hurjan painostuksen ja Friaça teki ottelun avausmaalin 47 minuutin kohdalla. Uruguayn kapteeni Obdulio Varela otti maalin jälkeen pallon kainaalonsa ja meni kiistelemään rajatuomarin kanssa siitä, oliko maali paitsio vai ei. Myöhemmin on esitetty[1][18], että Varela teki sen psykologisena temppuna, jotta brasialaisten alun painostus laantuisi. Kun ottelua oli pelattu 66 minuuttia, Varela syötti oikeaan laitaan Alcides Ghiggialle, joka harhautti brasilialaisen puolustajan Bigoden. Ghiggia syötti keskelle Schiaffinolle, joka tasoitti ottelun.[18][1]

Kun ottelua oli pelattu 79 minuuttia, Varela syötti oikeaan laitaan Ghiggialle, joka harhautti jälleen Bigoden. Brasilian maalivahti Barbosa aavisti Ghiggian syöttävän keskelle Schiaffinolle, mutta Ghiggia laukoikin pallon maaliin tolpan vierestä ja siirsi Uruguayn 2–1 johtoon. Viimeiset yhdeksän minuuttia brasilialaiset painostivat hurjasti, mutta tuloksetta. Pelin lopussa Uruguayn Schubert Gambetta otti brasilialaisten kulmapotkun käsillään kiinni erotuomari George Readerin lopetettua ottelun.[18][1]


16. heinäkuuta 1950 Uruguay 2–1 Brasilian lippu Brasilia Maracanã, Rio de Janeiro
15.00
Schiaffino Maali 66'
Ghiggia Maali 79' 		Raportti Maali 47' Friaça Yleisömäärä: n. 200 000
Tuomari: Englanti George Reader

Ottelun jälkeen

Ottelun jälkeen Maracanãlla oli kaaos: Jules Rimet antoi lähes huomaamatta Jules Rimet -pokaalin Uruguayn kapteeni Varelalle. Rimetillä oli taskussaan valmiiksi kirjoitettu puhe, joka oli osoitettu Brasilian mestaruudelle. Brasilian lehdistö kuvaili ottelua maan urheilun historian suurimmaksi katastrofiksi. Varela lähti kuitenkin kiertämään kenttää esitellen pokaalia ja Uruguayn taivaan sinistä pelipaitaa 200 000:lle brasilialaiselle. Uruguayn pelaajat lähtivät ottelun seuraavana päivänä Rion kaduille tekemään ostoksia, mutta brasilialaiset kauppiaat eivät antaneet heidän maksaa mistään, vaan antoivat kaiken ilmaiseksi. Muutamia brasilialaisia teki itsemurhan[19]. Joukkue palasi Uruguayhin 18. heinäkuuta, joka on myös Uruguayn itsenäisyyspäivä. Ottelu oli myös viimeinen, jossa brasilialaiset pelasivat valkoisessa peliasussa. Brasilialaiset eivät myöskään pelanneet yhtäkään kansainvälistä ottelua kahteen vuoteen ja seuraava ottelu Maracanãlla pelattiin vuoden 1954 maaliskuussa[20].[18][1]

Kokoonpanot

[17]

Uruguay Uruguay:
GK Roque Máspoli
SW Matías González
RB Víctor Rodríguez Andrade
CB Eusebio Tejera
LB Schubert Gambetta
CM Julio Pérez
CM Obdulio Varela (c)
RF Alcides Ghiggia
CF Juan Alberto Schiaffino
CF Oscar Míguez
LF Rubén Morán
Valmentaja:
Juan López
Brasilia Brasilia:
GK Moacyr Barbosa
RB Augusto
CB Juvenal
LB Bigode
DM José Carlos Bauer
DM Danilo
AM Zizinho
AM Jair
RF Friaça
CF Ademir
LF Chico
Valmentaja:
Flávio Costa

Lähteet

  • Jussi Eskola, Kalle Lamberg, Mitri Pakkanen, Mikko Partanen, Juha Tamminen: Kuningas jalkapallo, s. 118–119. Vantaa: Intereuropean Publications Ltd Oy, 2003. ISBN 951-97920-7-4.
  • Esko S. Lahtinen & Juha Tamminen: Jalkapallon MM-kisat Uruguay 1930 – USA 1994, s. 42–49. Vantaa: Intereuropean Publications Ltd Oy, 1997. ISBN 951-96178-9-2.
  • 1950 FIFA World Cup Brazil ™ - Results FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  • David Goldblatt: The Ball Is Round – A Global History of Football. Lontoo: Penguin Books, 2006. ISBN 978-0-141-01582-8. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k Eskola et al. 2003, s. 118–119.
  2. ↑ FIFA World Cup™ Finals since 1930 FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Lahtinen & Tamminen 1997, s. 46.
  4. ↑ a b c d Alex Bellos: Fateful Final: 1950 World Cup in Rio de Janeiro’s Maracanã 29.3.2004. BrazilMax. Viitattu 5.9.2010. (englanniksi)
  5. ↑ Lahtinen & Tamminen 1997, s. 42.
  6. ↑ a b Lahtinen & Tamminen 1997, s. 44.
  7. ↑ Match Report Uruguay - Bolivia FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  8. ↑ Match Report Uruguay - Spain FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  9. ↑ Match Report Uruguay - Sweden FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  10. ↑ Match Report Brazil - Mexico FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  11. ↑ Match Report Brazil - Switzerland FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  12. ↑ Match Report Brazil - Yugoslavia FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  13. ↑ Match Report Brazil - Sweden FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  14. ↑ Match Report Brazil - Spain FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  15. ↑ a b Goldblatt 2006, s. 291.
  16. ↑ Lahtinen & Tamminen 1997, s. 48.
  17. ↑ a b Match Report Uruguay - Brazil FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  18. ↑ a b c d e Lahtinen & Tamminen 1997, s. 47.
  19. ↑ Become an instant expert... on Brazilian football 20.6.2002. BBC Sport. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  20. ↑ Goldblatt 2006, s. 293.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maracanaço&oldid=9045220”